Kööpenhaminasta Berliiniin, osa 3

Perjantai 22.6.
Rostock -> Schwaan -> Güstrow -> Krakow am See, 85 km

Ensimmäinen Saksanpuoleinen polkemispäivä valkeni helteisestä edellispäivästä huolimatta tihkusateisena. Hotellimme tarjosi maltillista 6,90 euron maksua vastaan muhkean aamiaisbuffetin (kahvia! lettuja! hedelmiä! rahkaa!), jonne ensitöiksemme suunnistimme tankkaamaan vararavintoa ja miettimään päivän suunnitelmia. Mecklenburg-Etupommerin osavaltiossa ei Rostockin lisäksi ole järin suuria kaupunkeja, mutta tuumimme majapaikan löytyvän helpommin kaupungeista kuin ihan pikkukylistä, ja päätimme tähdätä aina illaksi kaupungiin (lisäksi landea saa kyllä polkiessa päivän mittaan katsella niin, että illalla alkaa jo kaivata rakennettuun ympäristöön).

Joku kirkkotyyppinen pytinki Rostockissa. Hieno oli.

Lähdimme matkaan vähän kymmenen jälkeen, ja haasteellisin temppu olikin selvitä järkevästi pois Rostockin kaupunkialueelta. Iloksemme havaitsimme eteläisen taivaan näyttävän lupaavan poutaiselta, ja niinpä jo reilun kymmenen kilometrin päässä Rostockista tihkusateet olivat taaksejäänyttä elämää. Puoliltapäivin, tai jo vähän ennen, saavuimme Schwaanin pikkukaupunkiin. Perinteinen kylä, jonka keskellä on kirkko -ratkaisu. Lisäsimme aurinkovoidetta ja kävimme etsimässä kaupan, josta ostimme evästarpeet lounasta varten (täytetyt sämpylät, nektariineja, mehua ja snäksejä). Matka jatkui radan vartta seuraillen. Virallinen reitti olisi vienyt meidät Bützowin kaupunkiin, mutta päätimme hiukan oikaista ja pyrkiä suorempaa reittiä Güstrowiin, joka olisi hiukan suurempi paikka. Köröttelimme pikkuteitä ja kertaalleen vähän eksähdimme jossain kylässä, jossa paikallinen pappa neuvoi meidät oikeaan suuntaan ruohonleikkuupuuhiensa lomassa. Tämän jälkeen reitti Güstrowiin oli selvillä ja kulki varsin somaa kanaalinvartta melkein perille asti.

Schwaanissa piti hieman korjailla karttataskua. Purkkaviritys kesti
kuin kestikin Berliiniin asti, jesarilla ja nippusiteillä avustettuna.

Güstrowissa evästimme Schwaanista hankitut murkinat. Kiertelimme hiukan paikallista vanhaa kaupunkia, tosin lähinnä jäätelön toivossa. Jäätelömyymiö löytyikin jonkinlaiselta keskusaukiolta (irtojäätelö on muuten tuolla varsin siedettävissä hinnoissa, eipä ehkä kertaakaan maksettu yli euroa per pallo). Tämän jälkeen polkaisimme vilkaisemaan kaupungin kuulua renessanssi-linnaa. Jonkinlaisten rakennusoperaatioiden takia osa pytingistä oli telineiden peitossa, eikä järin vakuuttava. Matka jatkui.

Güstrowin palatsi ja rakennustelineet. Tylsä.

Güstrowin jälkeen peltomaisemat vaihtuivat metsäisiin teihin, ja saimmekin ajella suurimman osan matkasta hyviä, rauhallisia metsäteitä korkeiden puiden varjostaessa auringon porotusta (tässä vaiheessa ei enää muistanutkaan, että aamulla oli vielä sadellut vettä). Reitille sijoittuivat myös matkan ensimmäiset oikeat mäet (Tanska oli todella littana maa). Ajoittain vilahti tien varressa jokunen järvikin. Krakow am Seehen saavuimme viiden tienoilla. Turisti-info oli vielä auki, ja päätimme koettaa onneamme englanniksi. Paikalla ollut tyttö meni melkein paniikkiin, kun pääsi puhumaan kansainvälistä (vaikka luulisi, että turisti-infossa jos jossain siihen tottuisi, siitäkin huolimatta, että saksalaiset ovat ilmeisen innokkaita kotimaan matkaajia). Meille kuitenkin järjestyi majoitus Binnenseen rannalta, n. 2 km kaupungista. Maisemat olivat oikein somia järvimaisemia, ja niitä ihmetellessämme muistuikin mieleen, että samaisena päivänähän Suomessa vietettiin juhannusta. Meidän juhannuksemme kruunasi sen sijaan kaupungin mitättömästä ravintolatarjonnasta valikoitunut yllättäjä, jossa saimme kokonaisena kypsennettuä rautua (nieriää? kuitenkin alkukielellä forelle), voiperunoita ja salaattia. Kahden hengen ruoat ja oluet irtosivat reilulla parilla kympillä. Sen sijaan emme löytäneet mieluista, tai oikeastaan mitään muutakaan paikkaa jossa seurata illan EM-ottelua (jossa pelasi vieläpä Saksa). Väijyimme sitä huoneemme pienestä tv:stä, kunnes uni vei väsyneen matkaajan.

Suomalaishenkiset juhannusyömaisemat Binnenseellä.

Lauantai 23.6.
Krakow am See -> Waren (Müritz) -> Neustrelitz, 99 km

Kuudennen matkapäivän tavoitteeksi asetimme Neustrelitzin kaupungin, vaikka se sijoittuikin hiukan syrjään viralliselta reitiltämme. Samoin virallinen reitti olisi päivän aluksi kiertänyt koko Krakowerjärven yläkautta, ja me päätimme posotella hiukan suorempaa reittiä Wareniin. Reitti kulki leppoisia metsäteitä läpi Nossentiner-Schwinzer-Heiden luonnonpuiston. Näimme paljon metsää, jonkun verran järviä ja aika paljon kanssapyöräilijöitä. Wareniin saavuimme sopivasti lounasaikaan. Ihmettelimme hetken vanhaakaupunkia (soma, vanha, aika vilkas ainakin Krakow am Seehen verrattuna) ja ostimme paikallisesta turisti-infosta alueen tarkemman pyöräkartan (koska oma reittikarttamme ei kattanut suunnittelemaamme poikkeamista reitiltä). Havaitsimme myös otollisen näköisen pastaravintolan kävelykadun alkupäässä. Kannatti, sillä ravintolan paikan päällä tehdyt ricottaraviolit tomaattikastikkeella ja rucolalla löivät laudalta reissun aiemmat pastasetit. Nam. Ruoan päälle espressot, ja matka saattoi jatkua. Neustrelitziin olisi matkaa nelisenkymmentä kilometriä, joten arvelimme päivämatkan tulevan aika lähelle sataa kilometriä, ehkäpä satasen rikkoutuvankin.

Juomatankkaushommia jossain landella.

Matkan siihenastisesti inhottavin tienpätkä osui heti Warenin laitamille. Kartan mukaan radan vartta seurailisi pyörätie. Todellisuudessa tie oli pehmeän upottavasta hiekasta koostuva kärrypolku, ja pari kilometriä taiteilimme hädin tuskin kävelyvauhtia. Kargowin kylässä alkoivat onneksi säntilliset päällysteet ja matkavauhti nousi normaaleihin lukemiin. Huristelimme pienten kylien (Gross Dratow, Wendorf, Ankershagen, Kratzeburg) läpi vaihtelevissa sääoloissa (tuuli etenkin vaihtui vastaisesta sivuittaiseen, ja olipa hetken meillä mukava myötätuulikin, uhkaavat sadepilvet sen sijaan jäivät vain uhaksi). Kratzeburgissa taas erosimme viralliselta reitiltä ja käännyimme itään kohti Neustrelitzia. Loppumatka kulki hyväkuntoista pyöräteitä tien 193 laitaa. Kaupunkiin saavuimme kuuden jälkeen, ja matkamittari osoitti kaupungin barokkityylisellä keskusaukiolla 99,2 kilometriä. Satanen jäi siis rikkomatta! Turisti-infokin oli jo sulkenut ovensa, mutta onneksi puodin ovessa oli kuitenkin luettelo paikallisista majoituspalveluista. Lähin löytyi heti aukion toiselta laidalta, ja menimme kokeilemaan onneamme. Viidelläkympillä irtosi kahden hengen huone hieman nuhjuisesta pikkuhotellista kiinalaisen ravintolan yläkerrasta, ja pyörille löytyi oma varasto sisäpihalta. Tuttuun tapaan suoritimme illan toimet: majoittuminen, suihku, ruokapaikan etsintä. Neustrelitz ei näyttänyt olevan mikään iltaelämän keskus, mutta satamasta löytyi miellyttävän oloinen ravintola/baari, jonka terassilla nautimme burgerit samalla illan EM-matsia katsellen.


Berliini alkoi olla jo huomattavan lähellä, enää vaadittaisiin kaksi tai kolme polkemispäivää, ja sitten olisimmekin perillä. Seuraavana päivänä jättäisimme taa Mecklenburg-Etupommerin ja siirtyisimme Brandenburgin osavaltioon. Maisemat luultavasti jatkuisivat metsäisinä ja järvisinä. Siitä lisää seuraavaksi. 


p.s. Vähän ottaa päähän, että valmiissa tekstissä osa tekstistä on normaalilla taustalla, osan alla on valkoinen pohja. Luulin ongelman johtuvan kopipeistaamisesta, mutta tätä kirjoittaessa leikepöytä ei ollut käytössä, ja silti vaan tausta sekoilee. Pitää vissiin vaihtaa tekstin alle valkoinen pohja.

Avainsanat:

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *