Kova kuri, joku roti

hanna_armas_vainio
”Kovan luokan urheilija ei voi vain tallustella lähtöviivalle ja odottaa voittavansa, ellei ole paiskinut kovasti töitä. Hän ei voi toivoa saavansa kultamitaleja tai rikkovansa maailmanennätyksiä ilman kuria. Voin vakuuttaa, että Bolttien kotona oli paljon kovaa työtä ja kuria -kuria isolla K:lla.”
(Usain Boltin valmentaja Glen Mills kirjassa Usain Bolt -Salamaa nopeampi elämäni)

Kuri on osunut viime aikoina monta kertaa erinäisissä yhteyksissä sekä silmiini, että korviini. Olen pyöritellyt asioita mielessäni ja tullut siihen tulokseen, että koska se nousee niin monesti pintaan erinäisissä yhteyksissä, sillä täytyy olla jotain suurempaakin merkitystä.

Helsingin Sanomien tiede artikkelissa esiteltiin tutkimusta itsekurin ja yöunen yhteydestä.

”Miksi ihmiset eivät tee sitä, minkä he tietävät olevan heille hyväksi? Tulokset nostivat jälleen esiin itsekurin ja huonojen yöunien yhteyden. Ihmiset, jotka raportoivat nukkuvansa huonoiten, yksinkertaisesti viivyttelivät nukkumaan menoa niin kauan, että he olivat aamulla väsyneitä. He osoittivat huonoa itsekuria myös muilla elämänalueilla.” 

(http://www.hs.fi/tiede/Tutkimus+Itsekuri+toisi+ihmisille+enemmän+yöunta/a1407117486153)

Onko aikuisuuden itsekurilla yhteyttä siihen millainen kasvatus ja kuri on ollut lapsuudessa? Jos kotona on ollut kova kuri, voi olla että myöhemmin halutaan kokeilla, miltä tuntuu elää ilman kuria ja kurinalainen elämä saattaa kadota pitkäksikin aikaa. Ehkä jopa uhmata ja tehdä monia asioita juuri päinvastoin kuin kuri kotona on edellyttänyt. Turvallisen elämän palikat ja lapsuudessa koettu turvallisen elämän tuonut kurinalaisuus kuitenkin nousee ennemmin tai myöhemmin pintaan uudestaan. Helpompaa siihen kurinalaiseen elämään on palata kun sitä on joskus elänyt.
”Onko tämä terveellistä?” -kysyy 7-vuotiaani melko usein jostain ruuasta. Joku saattaisi ajatella, että pelottavaa. Kieltämättä itsekin tuota kysymystä lapsen suusta ensin vähän hätkähdin, onko terveellisestä ruuasta ja sokerin vaaroista paasaaminen mennyt äidillä vähän yli? Jos ruoka ja ruuan terveellisyydestä puhuminen liittyisi ulkonäköön, painonhallintaan ja laihduttamiseen, oltaisiin vaarallisilla vesillä. Meillä se liittyy kuitenkin hyvään oloon ja jaksamiseen, siihen miten terveellisellä ruualla saadaan lisää voimaa ja pysytään terveenä. Sokeriherkut eivät vain kuulu päivittäiseen ruokavalioon, kuri on kova tämän suhteen.


Uni ja ravinto. Kaksi kovaa juttua, jotka määrittelevät hyvin pitkälle sen, mitä muuta pystymme ja jaksamme tehdä. Nukutaan vähintään 8 tuntia yössä ja syödään terveellisesti. Kyllä, meillä on kova kuri näiden asioiden suhteen. Tästä on suora syy-seuraus suhde siihen, että energiaa ja innostusta riittää myös kodinhoitoon, koulunkäyntiin, työntekoon ja harrastuksiin.

Kotona on kivempi olla kun se on siisti ja tavarat paikoillaan. Kuka oikeasti haluaa elää sekasotkun keskellä, ettei löydä etsimäänsä? Siisteys ja järjestys on kuria vaativaa hommaa, mutta muuttuu kyllä automaattiseksi harjoittelun ja opettelun myötä. Iso, iso palvelus on opettaa jo lapsesta lähtien kurinalaisuus siisteydessä ja järjestyksen pidossa, aikuisena on parempaakin tekemistä kuin ihmetellä miten aina on niin sotkuista ja siivota päivästä toiseen omia ja muiden sotkuja.

Urheilusta ja liikunnasta sanotaan monesti, että sitä tehdään vain itselle ja oman hyvinvoinnin puolesta. Ohjatussa liikunnassa ja valmennuksessa on kuitenkin aina paikalla joku, joka on siellä paikalla sinua varten. Hän on käyttänyt aikaa suunnitteluun, ohjelmointiin ja valmis auttamaan sinua eteenpäin. Hänellä on oikeus vaatia kuria ja järjestystä, jotta hän voi tehdä työtänsä ja valmentaa. Kunnoitan toisen tekemää työtä, kuuntelen ohjeita ja noudatan ohjelmaa kurinalaisesti. Sama asia kouluissa ja työpaikoilla.

Kuri sanalla on helposti negatiivinen kaiku. Tiukka kuri ei kuitenkaan ole vastakohta rennolle elämälle ja vapaudelle. Elämä on paljon helpompaa, kun siinä on myös kuria ja kurinalaisuutta. Onnellisen ja turvallisen lapsuuden salaisuus sanotaan olevan rajoissa ja rakkaudessa. Myös urheilijalla on rakkaus lajiin ja rajat elämään ja harjoitteluun.
”Onko se hyvä asia?” -kysyy 7-vuotiaani melko usein jostain asiasta. Kuri on hyvä asia. Kuri on kunnioitusta ja hyviä tapoja ja tuo turvallisuutta. Kuten myös itsekuri, itsensä kunnioitusta ja arvostusta, omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Itsekuri luo myös itsevarmuutta. Kova kuri kotona tarkoittaa usein myös yhdessä tekemistä ja yhteisistä asioista ja ympäristöstä huolehtimista. On hyvä muistaa, että toisen tiukka kuri saattaa merkitä toiselle kurittomuutta. Eri paikoissa on erilaiset säännöt ja erilainen kuri ja niiden omaksuminen vaatii harjoitelua niin lapsilta kuin aikuisilta. 
 
Jos ei kova kuri, niin joku roti sentään!
(kuva: Jussi Peltola/SideLight Photography)
 
 
 

Avainsanat: , , ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kommentit (2)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Ankku

    Hei! Kivan oloinen uusi Fitlandia-blogi. Taidan lueskella vanhoja postauksiasikin, vaikuttavat inspiroivilta.

    Olen periaatteessa samaa mieltä lähes kaikesta tässä tekstissä. Kuri, joka kyllä kuulostaa tosi negatiiviselta, on ihan hyvä asia arjen pyörittämisessä. Jos haluaa saada asioita aikaan, olivatpa ne mitä tahansa, rutiinit ja tavat toimia ovat varmaan paras apukeino, silloin ei tarvitse niin miettiä, että saiskohan tässä tehtyä tai pitäisköhän mennä nukkumaan, jaksaiskohan tehdä ruualle salaatin… sitä vain tekee niin kuin on tapana.

    Toisaalta mitä tulee tuohon siisteyteen ja järjestykseen, se on minusta kuitenkin hyvin yksilöllinen juttu. Mitä kukakin tietty pitää siistinä? Meillä on yleensä melko leväperäistäkin. Imurointi voi venyä ja tavaroita lojuu ympäriinsä – minä jopa pidän siitä, että kirjoja ja muita keskeneräisiä juttuja on (rajallisesti) ympäri olkkaria, minulle se on kotoisaa. Joku voisi siitä ahdistua. Ja joku toinen toki saattaisi pitää kotiamme suht siistinä, ei meillä kuitenkaan pyyhkeet homehdu lattialle tai astiat ala kasvaa uutta elämää tiskialtaassa. :D

    Mutta siisteyden ja järjestelmällisyyden tarve on temperamenttikohtaista, se on tutkittua tietoa. Toisilla järjestelmällisyys tulee suurinpiirtein luonnostaan, se liittyy ihmisen luontaisen rytmisyyden asteeseen. Samaan liittyy myös vuorokausirytmiin unen, ruoan ym. osalta. Joillakin ihmisillä vuorokausirytmin ja siisteyden ylläpitäminen vaatii kovaa kuria, ja jos jostain syystä tuntuu, että sitä haluaa, silloin se kova kuri kannattaa itselleen pitää – mutta se vie myös enemmän energiaa kuin luonnostaan rytmisemmältä. Sitten on ihmisiä, jotka eivät vain tunnu kykenevän minkäänlaiseen säännönmukaisuuteen eivätkä näytä siitä itse kärsivän, (parisuhteessa hankala asia, jos toinen kuitenkin kärsii). Nämäkin ihmiset saattavat silti saada paljon aikaan, se vain rytmittyy, tai epärytmittyy, hyvin eri tavalla.

    Itselleni oli todella mielenkiintoista lukea tästä aiheesta, avasi silmiäkin. Jotenkin sitä on aina mieltänyt ihmiset, jotka pitävät suht helposti säännönmukaisuutta yllä, jotenkin vähän paremmiksi ihmisiksi. Ja toisaalta ihmiset, jotka eivät pysty ollenkaan joustamaan säännöllisyydestään, ovat sitten taas tuntuneet vähän pakkomielteisiltä. Varmaan pakkomielteestäkin johtuvaa käyttäytymistä tässä asiassa ilmenee, mutta osalla kyse on vain siitä, että heillä keho ei kestä suuria muutoksia vuorokausirytmissä, se vain ei jousta ja se on luontaista. Ehkä nyt ymmärrän heitäkin vähän paremmin. Sitten taas itseäni leväperäisemmin eläviä olen monesti pitänyt vähän itseäni ”huonompina”, ajatellut että heillä ei ole edes mitään yritystä. Siinäkin olen voinut olla monesti väärässä.

    Mutta siis kiteytyksenä, ihmiselle, jolla ei tule tuo vuorokausirytmi ym. täysin luonnostaan, mutta joka kuitenkin haluaisi elää rytmisemmin, kuri on erityisen tärkeää ja rutiinit tekevät siitä helpompaa noudattaa. Itse ehkä kuulun heihin. Mutta jotkut eivät sitä edes kaipaa ja se vaatii heiltä huomattavasti enemmän työtä ja energiaa.

    Vastaa
    • Hanna Uusitalo Kirjoittaja

      Kiitos paljon perustellusta kommentista. Nuo rytmit ja temperamentit ovat kyllä äärimmäisen mielenkiintoisia juttuja. Olen myös tutustunut niihin, kun lapseni ovat käyneet steinerpäiväkotia ja -koulua, jossa nuo rytmit ja temperamentit ovat isona lähtökohtana lasten kehityksessä ja oppimisessa. Monella onkin kuva, että steinerkoulussa ei ole kuria, kun annetaan lapsen oppia hänen tempperamentinsa mukaan, hyödyntäen temperamentin mahdollisuuksia. Kuri -sanalla tosiaan on minustakin vähän liian negatiivinen kaiku.

      Kirjoitin tekstin omasta ja perheeni näkökulmasta, ehkä siis omasta temperamentistani ja rytmistä. Itse olen oppinut siisteyttä yllättäen, mieheltäni. Minullakin oli ennen tapa jättää tavaroita levälleen, mutta nyt tykkään kyllä siitä, että ne ovat aika lailla paikoillaan. Sen sijaan villakoiria hyppii meilläkin ja ikkunat on pesemättä, onko se sitten kurittomuutta :)

      Kiitos vielä tosi paljon kommentista, tästä temperamentista saankin hienon uuden postausaiheen. Alkoi ajatuksenvirta jo juoksemaan, miten temperamentit vaikuttavat mm. urheiluvalmennuksessa…

      Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *