Kun crossfittaaja ylänköön iskeytyi*

*otsikossa tietysti kömpelö käännös englanninkielisestä ilmauksesta hit a plateau, mikä tarkoittaa kehityksen pysähtymistä tai hidastumista vaikkapa treenissä tai painonpudotuksessa.

InstaSize_2015_5 _ 128197

Treenaaminen on älyttömän kivaa, palkitsevaa ja muutenkin hienoa puuhaa. Tässä on tosin vain noin puolet totuudesta: treenaaminen osaa olla myös todella turhauttavaa, ärsyttävää, kaikinpuolin epämotivoivaa räpiköimistä. Ensinmainittua se on yleensä silloin kun treeni kulkee ja melkein jokaisessa treenissä saa kokea kuntonsa kohenneen tai voimiensa kasvaneen, kun taas jälkimmäinen on tunnetila silloin, kun tuntuu siltä, että treenistä toiseen lastaa tankoon samat painot, kellottaa samanlaiset ajat tai epäonnistuu aina samassa liikkeessä. Silloin kun on mätkähtänyt ylätasankoon.

Niin. Terveisiä treeni-ylängöltä.

CrossFit on aloittelijalle älyttömän palkitseva harrastus, tai ainakin itselleni oli. En ollut aloittaessani ihan nollakunnossa, mutta olisi kunto voinut olla parempikin. Voimatasot olivat mitä olivat, jaksoin kyykätä jonkun verran ja tehdä muutamia punnerruksia, mutta painonnosto tuli minulle täytenä uutuutena eikä ollut toivoakaan, että olisin jaksanut esimerkiksi vetää leukaa ilman kuminauhan apua.

Ensimmäinen puoli vuotta meni ehkä lähinnä tekniikoita opetellessa ja kuntoa kohentaessa, mutta sen jälkeisen vuoden ajan tuntui siltä, että miltei jokaisessa treenissä sai tankoon lastata enemmän painoa ja PR:t paukkuivat koko ajan. Ensimmäisen vuoden aikana takakyykyn ykkösmaksimi nousi n. 60 kilosta 85 kiloon, sain ensimmäisen avustamattoman leuanvedon, vedin maasta yli 100 kg. Kehitys tuntui huikealta, vaikka pääsääntöisesti jouduinkin tekemään treenit enemmän tai vähemmän skaalattuina.

Vielä toisenakin vuotena (toisin sanoen ajanjaksolla 1.2.2014-1.2.2015) treenissä oli paljon enemmän hurjaa nousua kuin  paikallaan polkevaa junnaamista. Leuanvedon toistomaksimi nousi yhdestä viiteen, punnerruksia alkoi mennä helposti yli 10 puhdasta toistoa ojentajapunnerruksina (eli kyynärpäät kiinni kyljissä), kyykkäsin 90 kg, tempaisin 35 -> 50 kg, vedin rinnalle 50 -> 70 kg ja pystyin tekemään jokseenkin kaikki treenit määrätyillä painoilla ja tekniikoilla.

Yllämainitut maksimit eivät nyt varsinaisesti ole tässä viime kuukausien aikana huonontuneet, mutta nyt olen tainnut ensimmäistä kertaa treenihistoriassani joutua todelliseen treenijumitukseen: tuntuu siltä, ettei oikein mitään mitattavaa kohennusta ole tullut juuri mihinkään liikkeeseen. Kyykkyjä teen jokseenkin samoilla painoilla kuin viime syksynä, leukoja oli työn ja tuskan takana tämän viikon on the minute -treenissä vetää kolmekin putkeen ja vaikka metconeissa jaksan kyllä tehdä ihan hyvin, joku viimeinen rutistus puuttuu eikä treenistä oikein tunnu saavan tehoja irti.

Pahinta on kuitenkin se, että painonnostossa on jotenkin tähän asti voinut luottaa edistymiseen. Lähinnä, koska alussa tekniikka oli mitä oli ja jokainen edistysaskel tekniikassa ja lisäys voimassa tuntui tuottavan välittömiä tuloksia niin tempauksessa kuin työnnössäkin, mutta kuitenkin, tuntui siltä, että homma meni johonkin. Nyt olen keskittynyt korjaamaan tempauksen tekniikkaa (kolmosveto tuppaa jäämään vajavaiseksi, minkä vuoksi paino alkaa karata taakse) ja tällä hetkellä muutama kuukausi sitten nostamani 51 kg tuntuu melko kaukaiselta tulokselta. Rinnallevetoon taas ei oikein hirveästi ole korotusvaraa, koska tuntuu, että kyykkyvoimat eivät nouse, ja jos etukyykyn ykkösmaksimin ja riven ykkösmaksimin välissä on vain 7,5 kg kyykyn hyväksi, ei siinä tosiaan ole paljoa mistä korottaa. Grr.

Olen tässä nyt vähän sitten ihmetellyt, että mikäs nyt eteen? Yleensä kehityksen jarruna on kai joko liiallinen tai liian vähäinen treeni, liian samanlaisena toistuva kuormitus tai riittämätön palautuminen rasituksesta.

Mietin hieman omia treenejä, treenimääriä ja kuormitusta. Käyn treeneissä melko lailla säännöllisesti, neljästä kuuteen kertaan viikossa. Yleensä treenaan tunnin kerrallaan, mutta kerran tai pari viikossa tulee tehtyä pidempi treeni (esimerkiksi ensin tunnin verran painonnostotekniikkaa ja sen päälle vielä voima+metcon). Lepopäivän pidän pääsääntöisesti kolmen treenipäivän jälkeen ja kevyempiä viikkoja muutaman viikon välein (olotilasta riippuen 3-5 viikon välein ehkä). Lisäksi tulee välillä muutakin, juoksua, uintia, fudista ja sen sellaista puuhastelua, mutta nämä eivät ole kovin kuormittavia. Ohjelmointimme on  lisäksi sellainen, että peräkkäisinä päivinä ei yleensä tule kovaa kuormitusta samoille lihasryhmille.

Kokonaiskuormituksen huomioiden treenimäärien tai intensiteetin kasvatus ei nyt oikein tule kyseeseen, enkä edes usko, että ongelma olisi siellä. Nyt tuntuu siltä, että näillä treenimäärillä pystyn lepäämään ja syömään riittävästi. Sen lisäksi työrintamalla on kaikenlaista puuhaa ja vähän kaaostakin, joka hieman lisää kuormitusta. Niin, ja rehellisyyden nimissä haluan tehdä jotain muutakin kuin töitä, treeniä ja nukkumista, joten kalenteriin ei oikein mahdukaan enempää jumppaamista. Toisaalta en myöskään usko, että tarvitsisin lisää lepoa tai vähemmän treeniä, sillä pyrin lepäämään aina kun kroppa tuntuu väsyneeltä ja pitämään maltin mukana eikä mitään varsinaisia ylikunnon oireita ole.

Näin ollen päätin, etten tee asialle mitään, en ainakaan tämän kesän aikana. Treenaan sen mitä treenaan, pyrin tekemään kaikenlaista muutakin (elokuussa olen menossa aikuisten uimahyppykurssille!), noudatan salin ohjelmointia ja olen stressaamatta tuloksista tai voimatasoista. Iso syy kehityksen pysähtymiseen lienee joka tapauksessa ainakin siinä, että kun nyt viimeistään alkaa aloittelijan kehityspotentiaali olla käytetty loppuun, on jokainen lisäkilo nostoihin kovemman työn takana. Voi olla, että syksymmällä lisäilen oman jaksamisen mukaan hieman kyykkyä ja muuta lisävoimaa treeneihin (tietysti tarvittaessa samalla muuta treeniä muokaten/vähentäen), mutta just nyt taidan levittää pyyhkeen ja käydä pitkäkseni tähän treeni-ylängölleni. Onhan kesä ja kaikkea!

Avainsanat: , , , , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *