Leirin jälkeen

..on poutasää!
Tuskin; Suomessa kun ollaan niin toki huhtikuun sää tarjoaa raikkaan viileää vesisadetta ja niin kaunista harmautta. Onneksi Mallorcalla vietetyt pari viikkoa pitivät sisällää reilusti aurinkoa, hyviä ajokilsoja, mukavassa, joskin yllättävän vaihtelevassa seurassa. Aluksi lenkkiseurana toimi tamperelaisen tiimin poijjaat ja pari lomailijaa, sitten paikalle saapuivat tamperelaiset eläkeläiset. Välillä tuli ajettua kilpasiskojenkin kanssa hieman turistilenkkiä ja ainoastaan yksi parisuhde, eli kahdestaan ajettu lenkki.

Jostain syystä viihdyn espanjalaisessa, tai mallorcalaisessa kulttuurissa. Varsinkin kun tällä reissulla rohkaistuin puhumaan espanjaa huomattavasti aikaisempaa enemmän. Yllätin jopa itseni monesti että osasin muodostaa kokonaisia lauseita ja ymmärsin jopa saamani vastauksenkin usein. Tiedän kyllä, että espanjalainen kulttuuri voi tuntua lomailijan lasien läpi mukavalta ja leppoisalta, mutta asuminen tai työntekeminen on sitten ihan eri juttu. Silti, taidan opiskella espanjaa vielä hieman ja puhutaanhan sitä espanjaa Mexikossakin..
Oli hauska kulttuuriero huomata samana päivänä. Mallorcalla menin yksin pyörien kanssa taksilla lentokentälle, koska porukkamme mahtui siten kahteen autoon. Miespuolinen taksikuskini hieman tätä ihmetteli, varsinkin kun ohjeistin toisen taksin koukkaamaan vielä toisen hotellin kautta mutta omani pyysin ajamaan suoraan kentälle. Kuski tajusi pian että ymmärrän enemmän kuin puhun ja kertoi perheestään, osoitti talonsa ja kertoi olevansa menossa kentältä hakemaan veljensä, joka myös on taksikuski ja heillä on lounastauko, jossa tarjolla on paellaa ja paikalle tulee 20 taksikuskia. Kentällä maksoin taksin, sain hinnasta 10% alennusta ja ennenkuin ehdin jalkaani ulos autosta saada, oli kuljettajani jo juoksemassa kärryä hakemaan ja lastasi molemmat laatikot siihen. Kiitteli kovasti moneen kertaa. Suomessa piipahdimme suoraan kentältä ruokakauppaan, jossa kassalta lähti juuri kolmikko; Kaksi miestä ja yksi nainen. Naisella oli neljä kauppakassia käsissään ja miehet-pojat- rupattelivat keskenään kädet tyhjinä… Kerran sain mallorcalaiselta taksikuskilta jopa näpäytyksen käsilleni kun yritin nostaa laukkuani auton perään, mutta Suomessa kun tulin taksin eteen odottaen kuljettajan nostavan laukkuni kyytiin, tämä katsoi minua ja kysyi; et sitten enempää saanut mukaan otettua??
Tarviiko vielä selittää?
Lisäksi se iloinen nauraminen, käsillä puhuminen, eläytyminen tilanteeseen, kuin se olisi päivän tärkein hetki, se on se mikä viehättää. Jo espanjankielikin korostaa sitä; voimakkaat konsonantit ja painotetut vokaalit, kuin juuri sillä apusanalla koko lause olisi pelastettu!

Palattuani heti paluunjälkeisenä päivänä töihin, huomasin että auringonantamaa energiaa oli kaivattukin; olin taas oma iloinen itseni, enkä kiukkuinen, helposti ärtyvä känkkäränkkä. Sain jokaisen potilaani nauramaan ja silti työtoverini ihmetelivät vauhtiani. Toki perjantaipäivästä saattoi olla hieman apua… Ja niin olihan sitä vauhtia sitten pidettävä kun unohdin siirtää puhelimeni ja rannekelloni Suomen aikaan (asunnon kellot olivat tietenkin talviajassa) ja saavuin siten töihin tunnin myöhässä!

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *