Lepo = kiire!

Lepokausi tosiaan, sanan varsinaisessa merkityksessä. Siitä lähtien kun Samulle heilutin linja-autoasemalla, olen touhunnut niin että melkein pystyn laskemaan sohvalla isutut tunnit. Samoin kävi silloin helmikuussakin kun leikkauksen jälkeen sain normaalielämää alkaa touhuamaan. Eipä taida Samu tunnistaa kotio omakseen kun tulee takaisin. :) Appivanhempien avustuksella räjäytettiin autotalli ja pihassa remppatarvikevarastona toiminut huvilateltta. Vaikka omassakin aivokopassa asustaa pieni säästelijä niin tänään olin onneksi juuri sopivalla fiiliksellä heittämään kaikkea ylimääräistä pois. Autotalliinkin tuli tilaa niin että meinattiin ottaa muutama valokuvakin todisteeksi ettei se ollut unta. Muutama muutos sisätiloihinkin on vielä suunnitteilla mutta ei niistä sen tarkemmin, koska saattaa olle että tuo lomalainen etelän auringossa lukaisee tätä sivua. :)

Mietin vain että käytänkö kaiken tämän energian normaalisti pyörällä ajamiseen/treenaamiseen? Aikaahan kestävyysurheilun harjoittelu vie.. Mutta kroppa joka on tottunut säännölliseen runsaaseen liikkumiseen on tälläisestä keventelystä tietenkin hieman hämillään ja omani on mennyt jonkinlaiseen energiattomaan tilaan: nälkää en ole tuntenut viikkoon ja pakko tunnustaa että välillä olen jopa unohtanut koko päivänä syödä lämmintä ateriaa.. Ei hyvä, ensi viikolla tarkkailen syömistäni enemmän, koska palautumista ei tapahdu liian vähällä energialla. Joskin muutamana päivänä olen ollut kiitollinen repun taskusta löytyneestä urheilujuomapussista, koska sillä on saanut verensokerin palautettua normaalitasolle ennenkuin mm. on ryntäillyt ruokakauppaan.

Ja salilla olen käynyt. Pumppaamassa yläkroppaa. Oi että, nautin tunteesta kun suihkussa ei jaksa nostaa käsiään hiukset pestäkseen. :) Joskin kun on tottunut kovilla painoilla treenaamaan salilla jalkoja niin kotiin tullessa oli outo tunne kun jalat eivät olleet poikki ja pinossa. Voin kertoa ettei ole ihan yksi kerta kun jalkatreenin jälkeen olen vain päässyt kotiin omin jaloin (pyörällä alamäkeen) ja sitten loppu päivä on mennyt enemmän ja vähemmän istuessa, kun jalat eivät kerta kaikkiaan jaksa seistä. Juoksumattoa tuli testattua kun näin erään tuttavan pitkästä aikaa juoksumatolla ja vieressä oli vapaa matto. Ihmetyksekseni juokseminen sujui helposti. Yleensä ensimmäinen juoksukerta kestää n.5minuuttia kunnes jalkoihin alkaa tulla epämääräistä kipuilua tai jännitystä. Ehkä juoksutekniikasta puhumisesta kuntotestien yhteydessä on jotain iskostunut omaankin tekniikkaan. Mainittava on muuten että vaikka pyöräilyssä eniten käyttää jalkoja niin eipä silti ole yläkropan voimatasotkaan laskeneet kesän aikana, en tiedä olenko sitten kantanut pyörää ja pyörälaukkua ympäri maailmaa niin paljon :) Mutta tietenkin monipuolinen liikkuminen on aina parempi. Ja naispyöräilijöillä erityisesti, kisakauden ulkopuolella tulee kiinnittää huomiota ns. luuliikuntaan, eli iskuja, joilla on lujittava vaikutus luihin!

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *