Levottomahko viikko 46

Mennyt viikko (12.–18.11.) olikin sitten jännittävä kombinaatio sinnikästä urheilua ja pitkäksi venyviä kokouksia, useita baarikäyntejä (joista tosin suurin osa maltillisen lyhyitä) ja muutenkin monin eri tavoin päätä rassaavia toimia. Viikon jännittävin uutinen tuli heti maanantaina, kun ilmeni, että allekirjoittanut muuttaa tammikuussa puoleksi vuodeksi Madridiin harjoitteluhommiin. Mukavaa saada pientä vaihtelua elämään ja mukava mennä taas Espanjaan asumaan, mutta muuton organisointi ja sitä edeltävät toimet nostanevat allekirjoittaneen stressitasot ihan uusille leveleille. Juhlin kuitenkin harjoittelupaikkaa juomalla maanantai-iltana samppanjaa, ja siinä samalla tulikin sitten skipattua suunniteltu kiipeilyreissu. Sattuuhan noita, mutta ikävästi jäi tällä viikolla kiipeilemättä.

Muuten näytti tältä:
Maanantai: – (samppanjaa! patonkia! juustoa!)
Tiistai: punttisali, rinta+kädet+olat, 1,5 h
Keskiviikko: punttisali, jalat+selkä, 45 min
Torstai: punttisali, rinta+kädet+olat 1h, uinti 40 min ja 1 km
Perjantai: aamuakrobatia eli temppurata 1 h
Lauantai: punttisali, jalat+selkä, 1 h
Sunnuntai: uintitekniikkaa 45 min

Uimahommia vaihteeksi Pallomeressä. Alkuperäisen
kuvan otti Lotta.

Neljä punttia, kaksi uimakertaa ja vähän akrobaattista häröilyä. Lisäksi sekä lauantaina että sunnuntaina ajelin kohtuullisen paljon pyörällä, mutta en mittaillut matkoja, joten en nyt niitä tuonne lisäile.

Ensi viikolle olen kaavaillut punttitreenin osalle aikamoisia uudistuksia, kun johan tätä nykyistä systeemiä on muutama kuukausi väännetty, eikä sarjapainojen kehitys oikein ilahduta. Rauta painaa, totta kyllä, mutta jonkinlaista voimanlisäysoperaatiota olen nyt kuitenkin suunnitellut. Siitä lisää omassa postauksessaan hiukan myöhemmin.

Noin muuten olen verrattain iloinen tuosta uinnin rantautumisesta viikko-ohjelmaan. Tänään oli kolmas kerta vapaauinnin tekniikkakurssia, ja tuntuu, että se alkaa ehkä pikkuhiljaa valkenemaan. Ihan hiivatin hankalaa se vapari kyllä edelleen on, eikä työmuistini tahdo millään riittää tasapainoiseen suoritukseen: jos käsivedot osuvat jotakuinkin kohdilleen, hengittäminen tökkii, tai päinvastoin. Lisää harjoitusta!

Avainsanat: ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *