Luontosuhteeni nyt

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luontosuhde on sitä, miten suhtaudun luontoa koskeviin asioihin. Luontosuhteen pohtiminen on matka omaan itseen ja omiin tunteisiin. Jokainen hetki luonnossa kehittää luontosuhdetta kokemuksien ja elämyksellisyyden kautta. Luontosuhde onkin tämän vuoksi vähän hankalasti mitattavissa. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää kehittymistä, mutta kehittymistä tapahtuu joka tapauksessa.

Omaa luontosuhdetta avaavia vaihtoehtoja

Ensimmäisenä opiskelupäivänä pohdimme seuraavia kysymyksiä, joiden kautta sain käsitystä omasta luontosuhteesta.

Mikä vuodenaika olet? Mikä vuodenaika tuntuu sinulle tärkeimmältä?

Kevät

Kesä

Syksy

Talvi

Tykkään kaikista vuodenajoista ja minusta on hienoa, että meillä on täällä Suomessa ne kaikki. Tai pitäisikö sanoa Pohjois-Suomessa, koska minulla talveen ja kevääseen kuuluu ehdottomasti myös lumi. Jos kuitenkin yksi vuoden aika on valittava, on se kevät. On vielä lunta, auringon valoa tulee joka päivä enemmän ja mennään nauttien kohti kesää. Keväthangilla hiihtäminen ja auringosta nauttiminen on ihanaa.

Mikä maisema olet, mikä sinua eniten puhuttelee?

Metsä

Tunturi

Vesistö

Pelto, niitty

Taas tuli tunne, ettei halua valita vain yhtä, koska kaikki maisemat koskettavat jotenkin. Valitsin kuitenkin tunturin. Sieltä näkee kauas ja sen voi saavuttaa, päälle kiivetä. Se on kauniin karu, jossa kuitenkin on elämää. Se on se mihin harvemmin pääsee. Muutkin maisemat ovat upeita ja on edelleen suuri rikkaus, että Suomen luonnossa on tätä vaihtelevuutta.

Mitä luonto sinulle merkitsee, mitä se sinulle on?

Rauhoittuminen, rentoutuminen

Liikuntaa

Paikka haastaa itsensä

Marjat, sienet, metsästys, kalastus

Tässä en suostu valitsemaan vain yhtä. Luonto itsessään rauhoittaa ja rentouttaa. Minulle se tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia liikuntaan ja myös itsensä haastamiseen urheilussa. Luonto tulee olemaan myös paikka haastaa itsensä monesti itsestään selvissä asioissa kuten nukkuminen ja syöminen. Ennen kaikkea tällä hetkellä luonto merkitsee minulle mahdollisuutta.

1002293_10151643221589300_500560891_n

Erilaisia luontosuhteita

Ensimmäisestä opiskelupäivästä on aikaa kolme kuukautta ja olen tullut omasta luontosuhteesta yhä tietoisemmaksi jo tässä ajassa. Vasten kasvoja iskenyt karu todellisuus luonnonvarojen armottomasta tuhlaamisesta, ilmastonmuutoksesta ja maapallon kuormittamisesta. Oma vastuullisuus ja omien valintojen merkittävyys tässä kaikessa. Oman hyvinvointikuplan puhkeaminen, omaan napaan tuijottamisesta luonnon ja ympäristön hyvinvointiin. Järisyttävää on ollut se herkistyminen, aistiminen ja onnellisuus, minkä luontoympäristö on saanut aikaan. Olen ollut ulkona, paljon ulkona. Nähnyt sekä lähiluontoa, että tunturin kauneutta. Katsonut sitä eri tavalla kuin ennen.

Erilaiset luontosuhteet ja tietoisuus omasta luontosuhteesta. En tiennyt, että erilaisille luontosuhteille on annettu nimiä ja kuvauksia. Näitä kuvauksia ja luokitteluja on ilmeisesti useampiakin erilaisia, joista tutustuin opiskelumateriaalissa oleviin. En ollut myöskään siis tietoinen omasta luontosuhteestani. Luontosuhteiden kuvaukset auttoivat vähän selvittämään omaa tämänhetkistä suhdettani luontoon. Omaa käyttäytymistä ja ajatuksia luonnosta voidaan tutkia ja tehdä niistä yhteenveto ja analyysi ihmisen luontosuhteesta. Oman käyttäytymisen taustalla olevista arvoista voi tehdä jotain päätelmiä luontosuhteesta, siitä mitä pitää tärkeänä.

Ihminen on osa luontoa, luonnonkansat. Jokainen on osa luontoa, mutta vielä en ole kokenut sitä tunnetta, että oikeasti olisin osa sitä. Jollainlailla koen tällä hetkellä luontoa kohtaan vielä jonkinlaista pelkoa, ehkä suorittamistakin, mikä estää tämän osallisuuden. Olen vielä vailla sitä luonnon armoilla olemisen tunnetta, mikä liittyy minusta tähän. Ajattelen kuitenkin, että ihminen on osa luontoa. Ollut aiemmin enemmän, mutta vieraantunut siitä.

Hyödyntävä luontosuhde on olemassa. Saan luonnosta kuntoa ja hyvinvointia. Aion myös kerätä marjoja ja sieniä enemmän syksyllä ja hyödyntää luonnon antimia muutenkin enemmän. Ajattelen ehkä tätä vähän aineellisesti hyödyntäväksi, mutta tokihan tämä voi olla myös henkistä hyvinvointia ajatellen hyödyntävä luontosuhde.

Esteettinen ja romanttinen luontosuhde on kehittynyt, koska olen oppinut myös pysähtymään. Katsomaan sitä aitoutta ja kauneutta, mitä luonnosta löytyy ja mitä luonto saa aikaan minussa. Pysähdyn ihmettelemään lintuja, kuuntelemaan ääniä, katsomaan maisemaa ja ottamaan valokuvia. Huomaan herkistyväni luontoon liittyvistä videoista ja kuvista sekä tarinoista. Luonnon kautta olen tunteita täynnä.

Naturalistisessa luontosuhteessa käydään kamppailua olemassaolosta. Minulle ei heti auennut, mitä tällä tarkoitetaan. Luin vähän asiasta lisää ja ilmeisesti tämä olisi itsensä haastamista fyysisesti rankoissakin suorituksissa esimerkiksi vuorien valloittamisessa, vaelluksilla tai seikkailu-urheilussa. En ole isoja vuoria valloittanut, mutta koen silti, että haluan haastaa itseäni jatkuvasti myös luonnossa. Hakea suorituksia, joista selviytyä. Kamppailla olemassaolosta.

Tieteellisessä mielessä luontosuhteeseen liittyvät asiat ovat olleet pinnalla, koska tutkimuksia luonnon hyvinvointivaikutuksista on osunut silmiin yhä enemmän.

Jos kokee, että luonnossa ei ole mitään tärkeää tai mielenkiintoista, voi luontosuhde olla välinpitämätön, pelokas tai vihamielinen. On tiettyjä asioita arjen valinnoissa, joiden perusteella voisin luokitella itseni myös tänne. Näitä ovat mm. ympäristöä kuormittavat liika veden lotraus ja yksityisautoilu.  

blogger-image--923244405

Henkilöiden, tapahtumien ja paikkojen vaikutus luontosuhteeseeni

Ensimmäinen ajatus oli, että minun luontosuhteeni on muodostunut hyvin pitkälti lapsuuden kesämökiltä. Juostiin pihalla ja pidettiin urheilukisoja. Mummo oli nopea. Uitiin laiturilta ja seikkailtiin kivillä. Rannalla kellui muovinen sorsa merkkinä mihin saakka sai uida. Sen nimi oli Kalevi Sorsa. Pikkusisko tippui vauvana laiturilta veteen, nostivat hänet nopeasti ylös ja käärivät valkoiseen pyyhkeeseen. Onneksi ei käynyt mitään. Soudeltiin järvellä, mutta pikkusaareen ei saanut mennä, kun siellä oli kuulemma käärmeitä. Meille rakennettiin puun kylkeen havumaja. Se oli hieno, kun siinä oli postilaatikkokin. Joku laittoi sinne lakritsipussin. En muista, että olisin koskaan ollut mökille lähtemistä vastaan. Olen lähtenyt sinne aina mielelläni.

Isä vei meitä siskoni kanssa myös suunnistamaan. Leikin paljon ulkona ja lähiluonnossa. Olin ala-asteella kun olimme suunnitelleet isän kanssa vaellusta Karhunkierrokselle Kuusamoon. Minulle ostettiin oma keltainen eväsretkipullo. Tulin kipeäksi, emmekä päässeet reissuun. Jo pelkkä reissun suunnittelu ja sen peruuntumisesta johtunut pettymys ovat jääneet elävästi mieleen.

Teltassa olen nukkunut lapsena kotipihalla ja mökillä. Se on ollut aina yhtä jännittävää ja hauskaa. Aamulla auringon paahtaessa telttakankaaseen, on ollut kuuma. Hyttysverkon takana inisevät ötökät, kun on mietitty ovatko ne sisä- vai ulkopuolella. Aamukasteinen ruohikko, kun astut teltasta ulos.

Liikunnanohjaajaopinnoissa meillä oli vaellusretki UKK-kansallispuistoon. Vaelsimme pienemmissä neljän hengen ryhmissä. Halusin kävellä reippaasti leiriytymispaikalle, ei minua kiinnostanut maisemat tai valokuvien ottaminen. Halusin syömään nuotiolle. Onnistuimme eksymään reitiltä ja huomasimme olevamme eksyksissä. Hahmotimme kuitenkin kartalta missä olimme ja minä olin sitä mieltä, että nyt painetaan yötä myöten että löydetään oikea leiripaikka. Viisaampien kaverien ansiosta päätimme jäädä siihen yöksi. Selvisimme teltan pystyttämisestä ja ruuanvalmistuksesta. Positiivinen ilmapiiri löytyi kaikesta huolimatta.

Aikuisempana mökille saapuminen yömyöhään pitkän ajomatkan jälkeen.

Päiväkirjasta kesäkuussa vuonna 2003:

Mökillä, keskiyöllä. Savusaunan lämpö, kuumuuskin, kun vettä heittää kiukaalle sihisee ja sitten rauhoittuu. Hiki pisarat iholla. Tyyni järven pinta, valoisaa. Rikkoa veden pinta ja mennä uimaan. Sopivan viileää, hiljaista. Ja se tunne iholla, kun järvestä nousee ylös laiturille. Ihanaa. Tästä pystyy oikeesti nauttimaan yksinkin. Mut oishan se kiva jakaa se hetki jonkun kans, mut se ei sitten ois se sama tilanne, vaan siihen liittyisi silloin niin paljon myös muita tunteita. Ei. Kyllä nuo hetket ovat ihan vain minun omia.

Tästä parin kuukauden päästä elokuussa 2003 lähdimme ystäväni kanssa Kilpisjärvelle vaeltamaan. Otteita päiväkirjasta:

16.elokuuta 2003

Ohitimme juuri Muonion ja alle 200km enää Kilpparille. Aurinko paistaa. Lappi on kaunis.

17.elokuuta 2003

Saanan huipulle kipusimme, kapusimme, mutta emme pudonneet. N. 10km vaellus, josta osa matkaa merkittyä polkua, osa matkaa luottaen omaan suunnistustaitoon. Hyvin meni.

Nyt täällä autiotuvalla lähellä kolmen valtakunnan rajaa, Mallan luonnonpuiston kupeessa. Tultiin retkeilykeskukselta laivalla. Nyt maha täynnä ruokaa, vähän punaviiniä ja kahvit, niin ai ai mitä luksusta. Tuvassa ei olla edes käyty. Ulkona nuotiolla on vaan niin ihanaa. Tästä näkyy Ruotsiin, Norjaan ja Suomeen. Vois mennä minne vaan.

Tunturit, järvi, nuotio, aivan tyyntä, hiljaisuus. Kovin erilainen, ennenkokematon ”Just nyt mä tykkään mun elämästä” –fiilis. Aivan ihana tunne. Nyt voi vain olla, olla täysin oma itsensä. Ei oikeastaan kaipaa ketään. Se on samalla pelottava, samalla äärimmäisen tyytyväinen olotila. Nyt voi elää täysillä tätä hetkeä ja nauttia joka sekunnista ja ottaa kaiken irti tästä luonnosta. Se pelottavuus tulee ehkä siitä, että jos ei löydäkään ketään. Jos alkaa liikaa viihtymään yksin. Ei, Ei. Niin sen tulee olla, että sulla on oma elämä josta sä nautit täysillä, mutta joku voi olla jossakin, jonka kanssa tunnet sellaista sielujen sympatiaa, että kaikki menee niin että kummankin on hyvä olla. Yksin ja yhdessä. Nyt on hyvä olla, yksin.

Ähky. Ja kuu paistaa. Hernekeitto pierettää…

18.elokuuta 2003

Aamupuurot rannassa. Tuotiin tavarat autiotupaan. Pulahdin viileään veteen järveen aamupesulle. Sieltä nousi kuin uusi ihminen. Ollaan nyt vietetty aikaa tässä tuvassa ja juotu kahvit. Kävin kolmenvaltakunnan rajalla ja olin vain hetken ja katselin upeita maisemia. Nyt lihakeitto tulella. Syödään ja lähdetään kohti Kilpisjärveä. Matkaa n. 11km. Olo mitä ihanin, mieli korkealla, tämä pitää kokea uudestaankin. Ihana olla Pikku H ja olla tässä ja nyt.

Päiväkirjan tekstit kuvaavat 24-vuotiaan nuoren naisen sen hetkisen elämän kipeitä kohtia. Taustalla on vauhdikas sinkkuelämä, reissuja ja bileitä ja sen oikean ja itsensä etsintää. Miten hetket luonnossa voivat olla tärkeitä. Luonto voi olla voimavara oman itsensä löytämiseen ja hyväksymiseen. Kirjoitukset kuvaavat kaipuuta parisuhteeseen, mutta muistuttavat miten tärkeää on tulla tietoiseksi omasta tilasta ja omista tunteista itsensä kanssa. Miten rauha ja hyväksyntä löytyivät hetkistä kesämökin laiturilta ja tunturijärven rannalta. Muistan sen hetken kun tuli sammui nuotiosta ja jäljelle jäi hiillos, joka pikkuhiljaa hiipui. Aina kun siihen puhalsi, syttyi pieni liekki. Luonto opettaa. Älä koskaan luovuta. Aina on toivoa, kun on happea.

1010963_10151600980514300_95139823_n

En ole itseasiassa aikaisemmin edes tajunnut, kuinka iso merkitys juuri näillä   luontokokemuksilla olikaan tuolloin minun kasvamisessa ja itseni hyväksymisessä. Suurin ongelma kun tuolloin oli, että kun minulla ei ollut miestä. Oli unelma parisuhteesta ja perheestä. Epätoivoa ja pettymyksiä, arvottomuuden tunnetta. Pelottavakin pienuuden tunteen kokeminen luonnon vaikuttavuuden äärellä antoi oikeat mittasuhteet sen hetkisen elämän ongelmiin.

Epävarmuuden jälkeen löysin itseni ja itsevarmuuden. Ja myös sen miehen. Tuleva aviomieheni ja lasteni isä auttoi minua löytämään Lapin talvisen luonnon, hiihtämisen ja lumilautailun. Ylläs on tullut hänen kautta tärkeäksi paikaksi.

381288_10150452964429300_1628486645_n

Lasten myötä luontosuhde on muuttunut entistä läheisemmäksi ja entistä lähemmäksi. Vuonna 2006 syntyneiden kaksosten kanssa saimme asua omakotitalossa Ounasvaaran juurella. Metsä oli aivan vieressä kotipihalla ja olimme paljon luonnossa. Lasten kanssa ihmeteltiin pieniä, suuria luonnon ihmeitä. Ouluun muutettiin kerrostaloon Rajakylään. Leikkipuistot ja pyöräily olivat kovia juttuja. Kuitenkin parhaiten on jäänyt mieleen siellä lähimetsän seikkailut ja erityisesti yksi kerta, kun mentiin pilkkopimeään metsään taskulamppujen kanssa. Steinerpäiväkodissa alkoi kehittymään entisestään arvostava ja lämminhenkinen luontosuhde lasten lisäksi myös meille vanhemmille. Sama on jatkunut koulussa.

156280_10150880194879300_431711747_n

Toppilansalmeen muutettuamme luonto ehkä vähän katosi hetkeksi. Pojat kasvoivat jo vähän isommiksi ja alkoivat viihtyä keskenään enemmän pihapeleissä. Lähdettiin harvemmin metsään. Oma vapaa-aika meni pääasiassa salilla sisätiloissa. Kiinnostus puhtaaseen, luonnonmukaiseen ravintoon, kasvoi lisääntyneen liikunnan myötä. Luontosuhteen kehittymistä sekin. Minulla oli siis liikunta, ravinto ja lepo hyvässä balanssissa.

1237215_10151754843104300_709062883_o

Luonto on ihmeellinen. Se kyllä hoitaa. Syntyi Voima-poika. Oli lähdettävä taas ulkoilmaan ja luontoon. Vietävä vauva kuusen juurelle ja meren rantaan. Päivittäin päiväunille kärrylenkeille. Keksittävä salille vaihtoehtoisia treenejä lenkkipoluilla. Kaikella oli tarkoituksensa.

Yksi silmiin ohimennen osunut lehti-ilmoitus luonto- ja ympäristöalan opiskelusta. En ollut sitä edes miettinyt, mutta siinä se oli. Alkoi syntyä yritysidea luonnon ja liikunnan yhdistämisestä. Opiskelujen aloitus on ollut vaikuttavaa aikaa luontosuhteeni kehittymisessä. Luonnossa oleminen on ollut suoraan verrannollinen elämän onnellisuuteen. Olen viime aikoina tehnyt asioita, jotka tukevat minulle tärkeitä arvoja ja löytänyt tasapainon.

IMG_6265

Omien lasten onnellisuus on tärkeintä maailmassa. Onnellisimmillaan olen nähnyt omat lapseni luonnossa. Touhuamassa, nauramassa ja rauhoittumassa. Se on se tunne, kun sydämessä läikähtää.

Olin Partioaitan järjestämällä Timo Polarin luennolla. Luento kosketti syvästi ja osui sopivasti tähän opiskelun alkuun, kun olen tätä omaa luontosuhdetta pohtinut. Postaus löytyy täältä: http://www.fitlandia.fi/blogi/ela-kaunis-elama/

Ajatuksen virtaa luonnosta

Kevään 2017 aikana tein paljon hiihtoretkiä. Vedin lasta kelkassa ja oltiin koko päivä ulkona. Siinä ehti hiihtäessä miettiä monenlaisia ajatuksia arjen askareista syvällisempiin pohdintoihin ja kaikennäköisiin ideoihin. Päivän jälkeen kirjoittelin ylös mitä muistin, mutta kerran kaivoin myös puhelimen kameran esiin. Puhuin ja videoin.

Hiihtoretkellä puhuttua ja videolle äänitettyä 31.3.2017:

Lempi vuodenaika on kevät. Siinä yhdistyy talven parhaat puolet. Lumi. Ja sit taas toisaalta kesän paras puoli lämpö.

Täällä luonnossa hiihtäessä tulee aina tällaisia pätkiä, että tekee mieli tykittää vaan niinku täysiä. Tasatyöntöä ja suksi luistaa ja puut vilisee silmissä.

Niin miten sit tällainen, kun on ihmisen tekemä, latukoneen tekemä latu. Tämmönen baana täällä, mitä voi tykittää täysiä. Se on täällä luonnon keskellä, saa tästä kyllä niinku ulkoilmaa, mutta pysähtyykö sitä sitten kuitenkaan. Vai meneekö se täälläkin sitten suorittamiseksi. Niin kuin tuolla asfalttiviidakossa kaupungissa. Saati sitten sisätiloissa. Ehkä se luonto hoitaa sitä sen verran. Et sitten täällä on jotain hienoja keloja tai eläimiä. Eläinten jälkiä. Mitkä pysäyttää niinku hetkeks miettimään.

Todellakin. Mitä tästä nyt sitten vois sanoa. Mee pois siitä ladulta ja mee osaksi sitä luontoa. Hetkeks sinne, missä ei voi painaa täysiä, vaan saa mennä hiljaa.

Polkuja ja tehtyjä latuja pitkin on turvallista mennä. Oman ladun tekeminen avaa kuitenkin uudenlaisen vapauden tunteen. Hypyn tuntemattomaan, jossa kukaan toinen ei kerro minulle mihin suuntaan minun tulee mennä. Saan itse sen päättää.

Ajatuksen virta laitettu myös videon muotoon:

Taidan olla luontosuhteeni kanssa vielä ensi rakkauden huumassa. Kaikki luontoon liittyvä on ihanaa ja ihmeellistä. Huhtikuun lopun räntäsadekin vain hymyilyttää.

*Opiskelen luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa luonto-ohjaajaksi. Opintojen alkuvaiheessa tehtävänä oli pohtia omaa luontosuhdetta. Toteutin tehtävän tämän blogipostauksen muodossa.*

Avainsanat:

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo

Hanna on 38-vuotias oman elämän huippu-urheilija, crossfit-harrastaja, reipas vaimo ja energinen äiti.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *