Maastoon maastoudu

Turussa vietetty viikonloppu sisälsi jotain uutta ja kummallista. Pari vuotta sitten osallistuin pienen huijauksen ansiosta elämäni ensimmäiseen ja toistaiseksi viimeiseen maastokisaan. Ajoin kisan cyclocrossarilla ja sitä asti olen vaffasti ollut sitä mieltä etten yksinkertaisesti vain osaa ajaa maastopyörällä vaan pystyn ajamaan cx-pyörällä paremmin haasteellisessa maastossa, koska sen käsittely on tuttua, kädet tutussa asennossa yms. Nyt ehkä hiukan joudun pyörtämään puheitani ja niin ärsyttävää kuin se onkin annan aika paljon kunniaa aivan uskomattoman hyvin kulkevalle maastopyörälle. Ilman mitään jousituksia yms. parantelijoita, ihan pelkkä rungon suunnittelu, oikein asetellut hiilikuidun kuidut ja kaiken yhdisteleminen juuri oikein, silloin ei voi tulla kuin täydellistä priimaa. Open lempinimeltään ouppeni, se vaan kulkee. Mun sanastossa ei ehkä enää ole sanaa maastopyörä vaan se on ouppeni. Lauantaina ajettiin keväisiä maantiereunoja ja ouppeni rullas, sillä kiipes, jauhoi vastatuulta ja aurinko paistoi vasten kasvoja koko ajan. Sunnuntaina eksyin ihan kunnon poluille ja lopulta ilman henkistä tukeakin jäin itseäni kymmeniä asteita kovempaan maastokiitäjien porukkaan, mutta ouppeni pysyi hyvin poluilla, sillä uskaltautui jopa putkelta kiihdyttelemään kapeilla spooreilla. Ja synkimmänkin metsän keskellä; aurinko paistoi. :) Kuullostaa ehkä hieman imelältä mutta mä ja maastopyörät olemme jättäneet toisemme rauhaankolmen vuoden ajan, koska säännöllisin väliajoin suoritetut kokeilut eivät ottaneet innostusta alleen. Ouppeni vei ja mä vaan nautin kyydistä, pariin kertaan lumihangenkin syleilystä mutta se oli vain hyvä muistutus taitojen rajallisuudesta.

Saattaa tietenkin olla että tämä ylipitkäksi venähtänyt talvi on aiheuttanut piileviä masennusoireita, joita puran itseni kiusaamisella.Mutta tällä hetkellä elän kuvitelmassa että maastoutuminen välillä saattaa olla ensi kesän juttu; numerolappu selässä? En usko, mutta kovavauhtista takapyörää on mukava seurata.

Kuulemma itsensä yliajaminen on nyt muotia mutta en ole koskaan seurannut muotia; mä aion nyt innostua vanhan lajin uusista vivahteista, ottaa itseäni niskasta kiinni ja kehittää ajotaitojani ouppenin selässä. Jahka nyt ensin saisin palauteltua tämän yläkropan, joka tällä hetkellä tuntuu lähinnä siltä kuin joku olisi yrittänyt repiä mun käsiä irti.. Lihakset kasvaa kivulla..vai miten se meni..?

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *