Materialla lisää motivaatiota

Kävin sitten eilen vähän ostoksilla. En ole mikään järin innokas shoppailija, vaikka onhan toki kaappiin jonkun verran rätei ja lumpui eksynyt (talouden kirjavarannoista nyt puhumattakaan). Arkivaatetuspuolella jyrää kaikki musta ja villainen, mutta urheiluvaatteissa täytyy välillä tehdä kompromisseja (koska ihan kaikkia vaatteita ei jostain käsittämättömästä syystä löydy mustina!). Yhtä kaikki on kyllä myönnettävä, että uudet vermeet ja vempeleet antavat kätevästi lisää motivaatiota omaan aherrukseen. Nyt tosin vaatepuolta alkaa olla sen verran, että kevääseen asti näillä varmaan pärjätään (ellei kiinnitetä huomiota siihen ikävään tosiasiaan, että salitopit alkavat olla aika kulahtaneita. Ei kai kukaan huomaa, etteivät ne alunperin olleet harmaita?).

Eilen ostin siis uuden juoksutakin/paidan, jolla ajattelin pärjäillä tuonne pikkupakkasille asti sopivasti kerrostamalla (toisin sanoen läpi talven, koska totta puhuen epäilen, että kovilla pakkasilla olisin kovin innokkaasti juoksemassa tuolla). Koska urheilumerkkien juoksuvaatteet tuppaavat maksamaan mansikoita ja hunajaa, pihistelin ja ostin H&M:n version aiheesta (toinen syy oli se, etten kyllä miltään toiseltakaan merkiltä löytänyt tuollaista etsimääni mallia oikeassa värissä), uskon sen kestävän käyttöä, koska muutkin ko. valmistajan sporttituotteet ovat olleet käytössä aivan kelpoja.

Toinen verrattain kauan suunnitteilla ollut ostos oli kiipeilypantsit, jotka löytyivät Kaisaniemen Camusta, nekin ihan kohtuulliseen hintaan, ainakin ollakseen luomupuuvillaa. Joku ehkä miettii, mihin ihmeeseen tarvitaan erillisiä kiipeilyhousuja? No, asia oli itsellenikin pitkään arvoitus, ja tyytyväisenä pyristelin pitkin seiniä ja kallioita tavallisilla treenihousuilla, kunne havaitsin, että karheat pinnat eivät tee kovin hyvää pehmeille college- yms. materiaaleille, ja täten vaatteiden käyttöikä ja -mukavuus alkoi heiketä. Lisäbonusta siitä, että housut eivät ole mustat, joten magnesiumpöly ei ehkä näytä niissä ihan yhtä karulta.

Sitten ostin vielä juoksuhanskat (joita ajattelin kyllä käyttää pyöräillessäkin) ja kolmen kappaleen paketin hiuspantahimmeleitä (joista en ole ihan varma, osaanko käyttää niitä, mutta silmille tuleva tukka jurppii niin, että jotain ratkaisua on koetettava).

Salimakeuskottavuutta kasvattaakseni herkkiä kätösiä suojatakseni ajattelin vielä hankkia salihanskat, mutta sepäs ei sitten onnistunutkaan niin helposti: saatavuus rajoittui joko Casallin kalliisiin tumppuihin tai kokoon XL. Terve vaan. Kommenttiosastolle sopii ilmiantaa, mikäli joku tietää, mistä saisi salihanskoja tällaisilla spekseillä: hinta mielellään alle 20 e, koko varmaan lähinnä S, väri mielellään musta (no tästä voin ehkä tinkiä) ja mielellään saatavilla jossain Helsingin keskustan tienoilla. Johan on markkinat. Nyt menen kuitenkin tyyppaamaan uutta takkia ja hanskoja, jihaa!

Avainsanat: ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *