Monipuolista puuhastelua

Hei taas, hävettävän pitkästä aikaa!

Treenit rullaa eteenpäin mukavasti omalla painollaan ja yhtään tylsää päivää ei ole ollut, kun tekeminen on tällä hetkellä hauskan monipuolista.  Ainoa vähän huonompi treeni osui viime viikon tiistaihin, kun kävimme haistelemassa menoa Pirkkahallissa. Hallia siivoiltiin messujen jäljiltä ja pöly oli sen mukainen. Astmakeuhkot kiittivät tunkkaisesta hallista eikä vetojen juokseminen tuntunut hyvältä – päinvastoin – sillä käsiäkin hapotti kuin tiukimmissa uintitreeneissä, vaikkei (kestävyys)juoksu varsinaisesti käsivoimin suoritettava laji olekaan. Onneksi loppuviikosta ulkona juostessa olo oli taas normaali eikä tarvinnut miettiä enempää, oliko juuri löytynyt hyvä juoksutuntuma taas kadonnut.

Pari päivää sitten juoksin mäkivetoja Kaupissa Tommin kirittämänä ja totesin hiljaa mielessäni, että niin kauan kuin Pirkkahallin ilma on niin huono kuin viime käynnillä, mieluummin juoksen vetoni vaikkapa jäällä ja pakkasessa kuin sisällä Pirkkahallin pölyssä keuhkot vinkuen. Täytynee tunnustella halli-ilmaston kehittymistä, sillä aiempina talvina ilma ei ole ollut yhtä huono kuin viime viikolla ja vetojen juokseminenkin on onnistunut hyvin. Sääliksi kyllä käy yleisurheilijaparkoja täällä Tampereella, sillä heidän talviharjoitteluolosuhteensa ovat aika onnettomat: likainen pölyhalli, joka sekin on kiinni vähän väliä messujen ja muiden tapahtumien vuoksi…

No, valitus sikseen – onneksi triathlonistin arjessa yksi yleisurheiluhalli ei ole pääasiassa. Viimeisten kymmenen päivän aikanakin olen nimittäin viettänyt mukavia tunteja niin Jämin putkessa kuin Lempäälän tykkiladulla hiihdellen sekä enemmän (Kangasala, Ylöjärvi) tai vähemmän (Tesoma) hienoissa uimahalleissa polskien. Voimaharjoittelua ja erityisesti keskivartalokuntopiiriä on tehty niin, että kylkiin koskee ja juoksukengätkin ovat päässeet ulkoilemaan moneen otteeseen. Pyörällä en ole ajanut yhtään aikoihin, sillä on taas se aika vuodesta, kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa ajella varsinkaan pihalla kylmässä, märässä ja pimeässä – eikä sanaa pyörä myöskään näkynyt kertaakaan marraskuun treeniohjelmassa.

Nurinkurista kyllä, vahvin lajini pyöräily on minulle myös se kaikkein epämieluisin treenattava ja tarvitsen siitä vähintäänkin muutaman kuukauden totaalisen hengähdystauon, jotta jaksan taas keväällä ja kesällä hypätä pyörän selkään uudella innolla. Tätä treenitaktiikkaa en varsinaisesti suosittele kenellekään muulle, mutta minulla totaalitauko pyöräilystä on toiminut aina ja muiden lajien harjoittelu tuntuu tukevan pyöräilyä paremmin kuin itse pyöräily. Muiden lajien kanssa homma ei sitten toimikaan samoin. Ei nimittäin tarvita kuin viikon tauko uinnista tai juoksusta, niin johan uppoan altaan pohjaan kuin kivi ja löntystän lenkillä kuin elefantti.

Onneni on olla triathlonisti, kun ei tarvitse tahkota yhtä ainoaa treenilajia päivästä toiseen. Siihen saattaisi mennä hermo :)

Avainsanat: , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (1)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Iina Lumiaho

    Kuulostaa tutulta tuo, kuinka kivaa on treenata monipuolisesti lajeja vaihdellen – erittäin samanlaiset fiilikset ollut täälläkin, vaikka viime viikko menikin pitkälti juoksennellen. :D Triathlon on kyllä treenaamisen suhteen hauskin laji jonka osaan kuvitella.

    Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *