Murkinasta, osa 1

Olen alusta asti kaavaillut laadiskelevani tänne jonkinlaisen yleisen postauksen aiheesta ”mitä minä syön”. Nyt huomasin, että pari satunnaisesti seurailemaani treenibloggaria (ks. tämä tai tämä) oli ihan tässä viimeaikoina kirjoittanut juurikin sellaisen postauksen, ajattelin itsekin alkaa sellaista raapustaa (satunnaisesti seurailemiani siksi, että en ehdi seurata säännöllisesti kovinkaan monta blogia, ja nekin ovat melkein kaikki kirjablogeja).

Taustatietoina syömähommiin mainittakoon, että syöminen on perinteisesti ollut minulle varsin helppo nakki. En ole kärsinyt syömishäiriöistä, en ole oikeastaan koskaan laihduttanut, en ole tunnesyöppö, en juuri mässäile enkä toisaalta myöskään yleensä laske kaloreita tai syynää ravintoarvoja (joskus kiinnostuksesta olen laskenut). Olen aina ollut normaalipainoinen, terve ja yleisesti ottaen kohtuullisen hyvävointinen. Ruokavalioni on jonkinlainen eettisten, ravitsemusopillisten ja maalaisjärkeiltyjen pohdintojen tuloksena syntynyt keitos, ruoka itsessään taas toisaalta kehoni välttämättä tarvitsemaa polttoainetta, toisaalta taas suuri ilon ja nautinnon lähde. Molemmista syistä pyrin syömään hyvää, laadukasta ruokaa. Nyt kun ainakin periaatteessa haluan treenata tavoitteellisemmin ja päästä kovempaan fyysiseen kuntoon, olen tullut siihen tulokseen, että ehkäpä olisi aiheellista hieman tarkemminkin pohdiskella näitä ravintoasioita (ja ehkäpä taas pian laskeskella päivänä muutamana kaloreita ja makroja, että näen vähän missä menen).

Kurkistus allekirjoittaneen kuiva-ainekaappiin.
Alimmalla hyllyllä on pelkkiä mausteita. En todellakaan
ole pelkkää suolaa ja pippuria -ihminen.

Koska huomasin, että tästä aiheesta jaksaisin selostaa ummet ja lammet, päätin hieman jakaa tätä osiin. Ensimmäiseksi, siis nyt, käsittelen asioita, joista ruokapöydässä yleisesti ottaen kieltäydyn (siis ns. ruokavammailulista).

Mitä en syö?
En ole erityisen nirso, siis siinä mielessä, että maun takia karttelisin ruoka-aineita. Löydän itselleni yleensä aina syötävää, ja lihaa lukuunottamatta syön mitä tarjotaan (lihaakin voin kuvitella kyllä syöväni sellaisessa skenaariossa, jossa satun olemaan jossain läntisten teollisuusvaltioiden ulkopuolella ja päädyn kutsuvieraana pöytään), vaikka en ihan kaikkea kotiini ostaisikaan. Mutta tässä nyt vähän osviittaa siitä, mitä karttelen:

Liha
Vähän huijasin. Syön kalaa ja mereneläviä (silloin tällöin). Mutta lihaa ja lihatuotteita en eettisistä syistä syö. Mielestäni kukin saa syömisensä päättää itse ja tehdä itse omat moraaliset valintansa niin syömisen kuin muunkin suhteen. Minun valintani on, että en halua ruokarahoillani tukea nykyisenkaltaista tehotuotantojärjestelmää, jossa eläviä olentoja kohdellaan niinkuin kohdellaan, ja joka todistetusti tekee huonoa ympäristöllekin. Lihansyönti ei minusta ole väärin sinällään (vaan varmasti aivan kelpo ravintoa ihmiselle), joten riistalihaa voisin eettiseltä kannalta syödä, mutta yli viidentoista vuoden semivegeilyn jälkeen en koe tarvitsevani lihaa, enkä usko, että laajamittainen riistansyöntiin siirtyminen varsinaisesti myöskään ratkaisisi lihantuotannon ongelmia (tai ainakin aika pian loppuisivat metsistä hirvet ym.), joten jätän väliin senkin. Kalaa ja muita meren önniäisiä tosiaan syön, mutta pyrin suosimaan vapaina polskineita kotimaisia kaloja ja MSC-merkittyjä, kestävistä kannoista pyydystettyjä fisuja. Kalansyönnin takia en mielelläni kutsu itseäni kasvissyöjäksi, koska se olisi minusta huijausta. Jonkinlainen eettisesti valikoiva syöjä kuitenkin olen.

Valmisruoat, einekset ja vastaavat epäruoat
En tässäkään ole ehdoton, vaan silloin tällöin (esim. darrassa tai muuttopäivänä) popsin pakastepizzaa, soijanakkeja tai ranskalaisia. Pääasiassa kuitenkin välttelen valmiina myytäviä ruoka-annoksia, mikroaterioita, esikypsennettyjä tuotteita ja ravintoköyhiä tärkkelyskasoja. Etenkin nyttemmin, kun liftarireissujen ja nuoruuden festariviikonloppujen ykköseines, siis Saarioisen kasvispizza, muutti reseptiään (ja on syöntikelvotonta roskaa, niin kuin varmaan ennenkin oli, mutta silloin se oli sentään hyvää). Samaan kategoriaan kuuluvat myös enimmäkseen valmiit keksit, leivonnaiset, valmis-salaatinkastikkeet ja iso osa makeisistakin, kuten myös murot, sokeroidut/maustetut jogurtit, viilit ja vastaavat. En perusta, en siis syö.

Kevyttuotteet, osittain
Kieltäydyn ostamasta omaan kaappiini kaikista älyttömimpiä kevyttuotteita, kuten kevytjuustoa, rasvatonta maitoa tai 4 % ruokakermaa (hyväksyn kyllä esim. tavallisen ruokakerman ja kevytmaidon). Syön mieluummin kohtuudella aitoa asiaa kuin pisaraakaan pahanmakuisia, ties millä jatkettuja ällötyksiä. En kuitenkaan yleensä ui kuohukermassa tai läträä voilla.

Koska syöminen ei nykyään ole mikään yksinkertainen asia (tällaiselle länsimaiselle pulliaiselle ainakaan), seuraavassa osassa käsittelen asioita, joita syön pitkin hampain, vähän vastentahtoisesti tai silkkaa inhimillistä heikkouttani, ja kolmannessa sitten puin suosikkiappeeni.

Avainsanat:

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *