Murkinasta, osa 2

Kuten edellisessä osassa mainitsin, syöminen ei tällaiselle länsimaiselle pulliaiselle olekaan mikään helppo nakki. Viimeksi luetteloin asioita, jotka syystä taikka toisesta eivät kuulu ruokavaliooni. Nämä syyt ovat pääasiassa eettisiä ja ravitsemuksellisia, ja samoista syistä on myös koko joukko ruokia, jota syön harvemmin, tai empien, tai mahdollisesti huonoa omaatuntoa tuntien, mutta kuitenkin syön.

Mitä syön empien?
Maitotaloustuotteet
Eettisistä syistä haluaisin oikeastaan luopua maitotuotteista, ja lisäksi olen sitä mieltä, että yhden nisäkäslajin aikuisten yksilöiden on perverssiä nauttia ravinnoksi toisen nisäkäslajin jälkikasvulle tarkoitettua tissieritettä. Siitä huolimatta maitotuotteet ovat merkittävässä osassa ruokavaliotani (kuten huomaamme, en ole täydellisen johdonmukainen yksilö tässäkään asiassa). Eritoten popsin rahkaa ja juustoja. Maitoa käytän vain kahvin seassa (mieluiten luomutäysmaitoa, koska se maistuu parhaalta), ja maustamatonta jogurttia, kermaviiliä, smetanaa, kermaa, voita ym. kuluu lähinnä ruoanlaitossa, mutta ei kuitenkaan päivittäin.

Kananmunat
Eettisin perustein epäilyttävää. Murkinallisin perustein kelpo sapuskaa. Rauhoitan mieltäni käyttämällä vain luomumunia (vaikka tuskinpa niidenkään muninta mitään juhlaa on), enkä niitäkään päivittäin vedä. Viikottain kumminkin. Paistettuna, munakkaina, joskus keitettynäkin.

Kala, merenelävät
Ks. kananmunat (ts. eettisten pohdintojen ja ravitsemuksellisten seikkojen yhdistelmänä karttelen joitain kaloja ja syön toisia, kuten edellisessä osassa jo mainitsinkin).

Soijatuotteet, jalostetut kasvistuotteet
Soijasta nyt on tutkimustietoa puolesta ja vastaan (ja tyypilliseen internet-tapaan keskustelupalstoilta löytyy lähinnä ääreen taikka toiseen hurahtaneita). Järkeilin itse, että silloin tällöin nautittuna sopii minulle hyvin. Tofua syön varmastikin viikottain, mutta muita soijatuotteita (kuten soijarouhetta tai soijamaitoa) harvemmin. Pitkälle jalostettuja kasvistuotteita, kuten edellämainittuja soijanakkeja, valmiita kasvispyöryköitä, pakastefalafeleja tms. syön myös silloin tällöin, vaikka eipä niiden ravitsemuksellinen anti varmaan kaksinen ole, ja vaikka periaatteessa en mielelläni syö valmisruokia. Itse tehden tulee tietty parempaa, mutta eipä tuota aina jaksa. Ja soijanakeista voi tehdä nakkikeittoa, johon minulla tulee himo n. puolivuosittain.

Jauhemaista ravintoa, epäilyttävää?

Valkoinen vilja
En osaa perustella itselleni, miksi söisin puhdistettua ja ravintoköyhää valkoista viljaa, valkoista riisiä ja vastaavia. Syön kuitenkin aina silloin tällöin, tuore vaalea leipä on vaan hyvää. Itseleivotut sämpylät. Itsetehty pizza. Ja pastakin, nam. Yleensä valitsen kuitenkin täysjyvätuotteita, ne ovat minusta kuitenkin maukkaampia ja täyttävämpiä. Nuorempana elin pääasiallisesti pastalla, nykyään yritän syödä sitä verrattain harvoin. Tosin tänään kyllä aion laatia munakoiso-vuohenjuustolasagnea.

Ns. herkut
Aiemmin jo dumasinkin valmisleivokset, kakut ja keksit. Itseleivottuina kyllä uppoaa, joten onneksi en ole erityisen ahkera leipoja. Leffassa menee irtokarkit (valmiita karkkipusseja en yleensä koskaan osta, kun niissä on aina puolet jotain inhottavia viinikumeja tai muuten epätyydyttäviä makeisia), ja kotoa löytyy yleensä aina avattu suklaalevy (mielellään tummaa suklaata, nautitaan suklaan mielitekoon pala silloin tällöin). Jäätelöä  tulee kesällä popsittua varmaan useamman kerran viikossa (mutta talvella ei niinkään). Yleensä syön kuitenkin jälkiruoaksi tai herkuksi maustamatonta rahkaa ja pakastemarjoja, ja ilmeisesti jollain äärimmäisen ovelalla itsesuggestiolla olen jopa saanut itseni pitämään sitä todellisena herkkuna. Näinpä jäätelöt sun muut maistuvat suuhuni yleensä ällömakealta.

Lisäravinteet
Tässäpä taas aihe, josta en oikein tiedä, mitä mieltä olisin. Juon salin jälkeen palkkaria kyllä, tosin ensisijainen motivaatio ei ehkä ole niinkään lihaskasvun optimointi kuin saada treenin jälkeen äkkiä jostain polttoainetta koneeseen (ja myös – nimensä mukaan – nopeuttaa palautumista, vaikkei sekään tällaiselle tavan pulliaiselle ehkä niin tärkeää ole). Valmiit jauheet ovat makuuni turhan imeliä ja esanssisia, eivätkä keinotekoiset makeutusaineet houkuttele. Olen kuitenkin päätynyt mieluummin käyttämään kuin olemaan käyttämättä (ihan siksikin, että riittävän proden saanti mietityttää ruoka-asioista ehkä eniten). Käytössä on jotain ihan perus heraprodea ja jostain tarjouksesta kotiutunutta palkkarijauhetta, mutta harkinnassa on Sun Warriorin Raw Vegan -proden tai vastaavan tilaaminen jostain, vaikka se onkin törkyhintaista.

Semmoiset ruoka-asiat tällä kertaa. Kolmannessa ja viimeisessä osassa sitten onkin lyhyt lista asioista, joita syön miettimättä, hyvin omintunnoin tai hyvillä mielin.

Noin niinkuin jatkoa ajatellen mietin, että voisin jonain päivänä jakaa tänne yhden tai useamman päivän ruokapäiväkirjan (tai siis laatia sellaisen, en normaalisti pidä mitään ruokapäiväkirjaa tosiaankaan), tulisipa samalla itekin tsekattua, millaista makrojakaumaa ja kalorimäärää elimistööni pistän.

Avainsanat:

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *