Nuhanenän treeniviikko

ma: saikulla ja lepiä

ti: saikulla ja lepiä

ke: töissä (ja ihan puhki siitä – bussilla kotiin)

to: kävelyä 40min, vapaa töistä

pe: aamulla kävelyä 30min, iltavuorossa töissä – illalla ihan koomassa raskaasta päivästä

la: työmatkat (30+40min) kävellen, päivä töissä – illalla ei jaksanut kuin maata sohvalla. Väsy tosin saattoi johtua siitäkin, että minusta tuli taas vuoden vanhempi – jo 27-vuotias!

su: aamulla 30min juoksu-kävelyä (60/40), iltapäivällä 30min juoksu-kävelyä (90/10), vapaa töistä

********

Eli lepäilty on. Ja olo on ollut aivan uskomattoman väsynyt. Muutama työpäivä (ja ne 15-20000 työpäivän aikaista askelta) vei mehut ja äänen joka kerta täysin, mutta loman ja saikkupäivien jälkeen oli kyllä ihan huippua olla taas kiinni normaalissa arjessa ja töissä. Muutama ihan huikea asiakin mahtui tämän viikon kolmeen työpäivään, mutta niistä en toki sen enempää voi täällä kertoa. Kuitenkin – loman jälkeen taas sen tajuaa, kuinka mahtavaa on, kun on sellainen työpaikka, mihin on joka päivä kiva mennä, jossa on maailman parhaat työkaverit ja jossa tekee työtä sellaisten asioiden parissa, mistä kovasti tykkää. Tähän liittyen muuten, minut löytää tuoreimman Kauneus&Terveys – lehdenkin sivuilta – kannattaa käydä kurkkaamassa, mitä mestarimyyjällä on ollut sanottavaa :D

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa viikkoon ihan oikealle pienelle lenkille, intopiukassa itseasiassa kahdelle lenkille. Aamulla meno oli vielä todella tukkoista, juoksin aina vähän matkaa ja sitten pidin kävelytaukoa niistäen ja yskien. Mutta ilmeisesti aamuinen rimpuilu auttoi ja laittoi kaikenlaiset aineet liikkeelle, sillä iltapäivän lenkillä pystyin jo juoksemaan helposti kaksi reilun parin kilometrin pätkää ja kävelin vain kerran keskellä lenkkiä sekä myös lenkin lopussa kotipihan ylämäessä, eikä keuhkoissa enää rahissut tai niistämistaukoja tarvinnut pitää. Nopean ”kehityksen” lisäksi on ilahduttavaa, että vaikka hengityskoneisto vähän vielä tökkii, ovat jalat kuin uudesti syntyneet viikon makoilun jälkeen.

Nyt olisi viisi päivää aikaa saada  hengitys jalkojen tasolle ja kisakuntoon. Karhuviesti kutsuu!

-t

p.s. Jos jotain kiinnostaa lukea ihan oikeasta urheilusta, niin käykääs kurkkaamassa ekaa kauttaa puoliammattilaisena ajavan seurakaverini ja Tommin valmennettavan, Matin, kuulumisia Chebici-Iskun blogista.

Avainsanat: ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *