Onko jauhojen syömisessä järkeä?

Nyt kyse ei siis ole esim. vehnäjauhosta (johon kantani on se, että jos se tuntuu elimistöllesi sopivan niin antaa mennä vaan, kohtuudella) vaan ns. urheilijoiden lisäravinteista, siis prodejauhoista, palautusjuomista, maltoista, kreatiinista, mitä niitä nyt kaikkia onkaan. Useimmat ahkerat punttailijat vetävät vähintäänkin palkkaria ja reippaimmat sekoittavat sen itse, tilaavat isoja pönttöjä jauheita fitnesstukusta tai massilta. Crossfittaajat puolestaan vannovat Progenexin nimeen (tuotteista en tiedä, mutta firman suomenkieliset nettisivut ovat ainakin todella tönkköä luettavaa) ja ituhipit kiskovat sunwarrioria. Viitseliäimmät vetävät purkista vielä vitamiinit, kreatiinit, bcaa:t, beta-alaniinit ja omegakolmoset.

Oma mielipiteeni lisäravinteista on vähintäänkin ailahteleva. Pohjimmiltaan olen sitä mieltä, että jos ei tähtää maksimaaliseen lihaskasvuun (esim. johonkin lihanesittelykisoihin), normaali kansalainen pärjää oikein hyvin järkevästi koostetulla, normaalilla ruokavaliolla, ainakin kun/jos syö puhdasta ruokaa tarpeeksi, ilman että tarvitsee turhautua purkista tuleviin jauhoihin (D-vitamiinia kannattaa silti ottaa purkista ainakin talvella). En kuitenkaan pidä lisäravinteita mitenkään haitallisina, ja olen niitä itsekin kausittain käyttänyt. Viime aikoina olen itseasiassa tuhlannut pitkät tovit surffaillen esim. yllämainituissa nettipuodeissa pähkäillen eri vaihtoehtojen välillä.

Valitettavasti olen tässäkin asiassa hiukan nirso: useimmat maustetut prodejauheet ovat makuuni aivan liian ällömakeita ja esanssisia, minkä lisäksi minua ei oikeastaan kiinnosta syödä hirveästi keinotekoisia makeutusaineita. Joskus aiemmin sain tyhjennettyä jonkun pussin kaakaon tai vaniljan makuista, sukraloosilla (yli-)makeutettua jauhoa (ainakin Leaderilta ja Fastilta, siis ihan perus-markettitavaraa). Helsingissä minulla on puolikas pussi Star Nutritionin stevialla makeutettua vaniljaheraa, joka toimii kyllä smoothiessa, jos on kauhea makeannälkä, mutta sekoittuu sheikkerissä aika huonosti. Lisäksi omistan ainakin puolikkaan purnukan hamppuprodea (sekin menee jossain viherpirtelöissä, raakana sitä ei kyllä vedä erkkikään).

Tämänhetkinen ratkaisuni lisäprodeasiassa koostuu Fastin maustamattomasta heraproteiinista ja Clipperin luomukaakaojauheesta. Treenin jälkeen vetäisen siis vajaan desin heraprodea höystettynä teelusikallisella tai parilla ihan sokeroitua kaakaojauhetta (asteen verran fiinimpi ratkaisu olisi varmaan ottaa kaakao raakakaakaojauheesta ja hiilihydraatit maltosta, se on ehkä seuraava askel): kyseinen sekoitus maistuu ihan hyvältä, ei ole ällömakeaa eikä esanssista, ja antaa elimistölle sen verran polttoainetta, etten pökrää fillaroidessani salilta kämpille (n. 7 km suuntaansa) ja pärjään seuraavaan ruokailuun asti. Lisäksi maustamaton heraproteiini sopii useimpiin smoothiehin ja vastaaviin härveleihin prodelisäksi. Paleota heraprode ei tietenkään ole, mutta eipä minun ruokavalioni ole kovin konsistentisti luolamallia muutenkaan. Ja toki monet paleotyypitkin vetävät heraprodea.

Pääasiallinen syy, miksi ylipäänsä käytän lisäprodea treenin jälkeen on siis se, että en yleensä ehdi syömään välittömästi urheilusuorituksen jälkeen, mutta koska en mielelläni syö myöskään muutamaan tuntiin ennen treeniä, ovat energiat treenin jälkeen useimmiten aika finaalissa ja ihan toimintakyvyn yläpidon kannalta olen kokenut tarpeelliseksi tarjota elimistölle jotain polttoainetta (pystyäkseni esim. valmistamaan sen aterian tai vaikkapa käymään kaupassa). Fyysisen rasituksen tyhjennettyä glykogeenivarastoja olen antanut itselleni kertoa, että treenin jälkeen olisi hyvä nauttia sekä proteiinia että hiilihydraattia (tästäkin on luonnollisesti internetti täynnä vastakkaisia mielipiteitä), joten nyt mennään tällaisella kombolla.

Oli miten oli, otan mieluusti vastaan suosituksia lisäravinne- ja lisäproderatkaisuista, sillä herapussin pohja alkaa jo kohta häämöttää. Käytättekö ja jos niin mitä? Mikä merkki on paras? Entä onko jollakulla kokemusta Progenexista, onko se vain hienosti markkinoitua peruskauraa vai onko hypetykseen jotain perustetta?

Avainsanat: ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *