Operaatio uusi uima-asu eli sporttibikinin epätoivoinen etsintä

Päivän teemana onkin nyt vesiurheilu, tarkemmin sanoen uinti ja siihen sopivat varusteet. En ole mikään Kallion Jani Sievinen, mutta tykkään kyllä uiskennella, ja Saimaan tuntumassa vietettyjen lapsuus- ja nuoruusvuosien ansiosta vesi on minulle vielä suhteellisen luontainen elementti. Helsingissä tulee polskittua todella vähän, mutta päätin, että tänä kesänä viimein raahaan luuni uimastadikalle, ja onpa suunnitelmissa ollut myös jos jonkinlaista pyörä- ja uimaretkeä ties minne Kuusijärvelle (siis Vantaalle!).

Paahteinen aurinko ja vilvoittavat vedet mielessäni kajastellen päätin tuossa pari viikkoa sitten, että minun olisi aika hieman uudistaa vaatekaappini uima-asupuolta. Minulla on kyllä muutamat ihan somat bikinit, mutta kyseiset hepenet soveltuvat paremmin vertikaalisen paikoillaanoloon kuin minkäänlaisiin fyysisiin aktiviteetteihin (asia on jopa testattu käytännössä, ja ei, lappubikinit eivät oikein kestä päällä jos ne yllä hyppii uimahyppytornista). Luulin, että uimagarderoobin uudistaminen olisi ns. helppo nakki, loppukeväästähän kaupat suorastaan pullistelevat biitsivermettä jos jonkinlaista. Vaan katkerastipa sain kokea erehtyneeni!

Jotain tämäntapaista haetaan.

Syystä taikka toisesta en erityisesti välitä kokouimapuvuista (mahanahka hiostuu! kutittaa!), joten ajattelin valintani kohdistuvan näpsäköihin sporttimallisiin bikineihin. Parhaassa tapauksessa riittäisi pelkkä musta bikiniyläosa, sillä olemassaolevat alaosat toimisivat kyllä urheilullisemmissakin aktiviteeteissa. Vaan mitä! Ensinnäkin kaupoissa (urheiluliikkeissä, tavan rättikaupoissa, Stockalla, you name it) on hyvin kitsaasti sporttibikinejä valikoimissa (tai sitten olen sokea tai tyhmä, ei täysin poissuljettua sekään). Stadiumista bongasin lopulta verrattain kulahtaneen näköisen mummomallin. Toisin kuin perusbiksuja, tästä vermeestä ei voinut ostaa vain ylä- tai alaosaa. No tämäpä ei haittaisi, jos allekirjoittaneelle olisi suotu samaa paria olevan ylä- ja alapuoli. Mutta kun ei ole. Yläosa saisi mielellään istua napakahkosti, joten siitä tulisi kyseeseen lähinnä koko 36. Vaan yritäpä sijoittaa itäsuomalainen synnyttäjänlantio tuon koon pöksyihin, nehän soi päällä! Voisin tietysti ostaa koon 36 setin ja heivata housupuolen hittoon, mutta ei sekään nyt varsinaisesti tunnu kestävältä kehitykseltä.

Mutta tällaista tarjotaan.

Mikä siis eteen? Minulla ei varmaan ole vielä juuri yhtään lukijaa*, mutta JOS nyt jollakulla sattuisi olemana tietoa, mistä kannattaisi etsiä urheilullisempia (=päälläpysyviä, peittävähköjä) bikineitä, paljastakoon tietonsa heti!

*lukijain kalastelemiseksi olenkin asetellut tänne tissibikinikuvia.

Avainsanat: ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *