Perjantai 13. ja muuta mukavaa

Eilen vietettiin kaikkien taikauskoisten, myös minun, kauhun päivää – perjantai kolmattatoista. Mutta, vastoin pientä pelkoani, oli ainoastaan kaksi hetkeä kun koin olevani epäonninen. Toinen niistä oli aamulla klo 5.30, kun kelloni herätti uuteen aamuun. Olisin niiiiiiin mielelläni jatkanut vielä uniani sen sijaan, että olisin aloittanut työvuoron klo 7. Heräsin kuitenkin ja selvisin ajoissa töihin asti, joten ensimmäinen epäonni oli selätetty.

Aikaisen aamun myötä pääsin töistä jo lasten aikaan, siis kahdelta. Silloin koitti toinen päivän ikävistä hetkistä. En nimittäin tiedä, minkä maan ja kaupungin sääennustetta olin katsellut, mutta jostain syystä olin kuvitellut olevan tulossa nätti ja edes vähän lämmin päivä. Ja ulkona olikin harmaata ja märkää… Suunnittelemani oli ollut tuhota käytettävissä olevat neljä tuntia kahvittelemalla auringossa ja kiertelemällä keskustan liikkeitä. Harmaus harmitti niin kovasti, että kahvittelin ja kiertelin kaupat visusti Koskarin uumenissa. Ja äiti, en sitten ostellut mitään itselleni – etsin Tommille uutta paitaa häihin!

Koskarin kolmesta miestenvaateliikkeestä kahdessa sain erinomaista palvelua Tommille paitaa etsiessäni. Kolmannessa en sitten saanut palvelua laisinkaan kahden nuoren myyjän jutellessa vain omia juttujaan mm. viimeisimmistä radiohiteista keskenään. Samaisessa kolmannessa liikkeessä myös Tommi oli edellisen päivän paidanmetsästyskierroksellaan törmännyt erittäin huonoon palveluun, joten nimeltä mainitsematon D:llä alkavan miestenvaateliike on ainakin Koskarin myymälän osalta tästä lähtien meidän perheen ostoboikotissa. Kahdesta hyvän palvelun myymälästä ostopaikaksi valikoitui lopulta ykköskerroksen Brothers, jossa sain ensin yksin ja sitten Tommin kanssa yhdessä erinomaista palvelua ja vaatteiden mitoitus tuntuu sopivan juuri mallia ”pitkä ja kapea” oleville miehille. Parasta paitaostoksessa oli kuitenkin se, että mukaan lähti valitsemani lilan värinen paita lisähilppeineen, vaikka olin varma, että paidan pitäjä itse ei suostuisi sitä edes kokeilemaan.

Paitaostoksilta perjantai kolmastoista jatkui treeneillä minulle ihan uudessa paikassa. Kävimme nimittäin Teiskossa, gepsin piirtämän kartan mukaan Kirkkojärven rannalla. Siellä vähän uitiin ja juoksenneltiin, sekä treenien jälkeen saunottiin ja syötiin. Tässä tapauksessa Tommin oleminen hyvä työssään ja häneltä saatu asiakaspalvelu on johtanut tilanteeseen, jossa asiakkaista on tullut tuttuja ja kavereita, joiden kanssa voi käydä treenaamassa ja joiden luona käydä kyläilemässä. Ei hassumpaa ollenkaan :)

Lopulta siis epäonnen päivästä muotoutui varsin hyvän mielen päivä. Sama meno toivottavasti jatkuu tänään, sillä kohta ajattelin korkata tempopyöräkauden tälle kesää (sopivasti päivää ennen huomista kisaa, jossa aion ajaa sillä) ja loppupäivä meneekin Venlan ja Anssin häitä juhlien. Erityisen hienon aluillaan olevasta hääpäivästä tekee se, että molemmat hääparin osapuolista ovat minusta huikeita tyyppejä, joita arvostan monestakin syystä. Mahtavaa on nähdä kumpaakin sekä yhteisiä triathlonystäviä välilllä ilman urheiluvarusteita.

Tänään siis juhlitaan ja kliseisen sanonnan mukaan huomenna myös, onhan edessä kisapäivä. Hääkakkutankkauksella on varmasti hyvä lähteä matkaan ja kisan jälkeen herkutella brunssilla. Tällä hetkellä myös tuntuu, ettei mikään voi lannistaa hyvää mieltä. Aika erilainen fiilis siis trikisojen kynnyksellä kuin vuosi sitten. Triathlonkunto on varmasti huonompi, mutta mieli parempi – eikä tarvitse kyllä pitkään miettiä kumpi olotila tuntuu mukavammalta. Tsemppiä tämänpäivän Sääksin kisaajille, minä pidän mitalipeukkuja erityisesti Annille ja muille toki myös. Ja Vanajalinnaan tulijoille: kiva nähdä huomenna! :)

Avainsanat: , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *