Pieniä onnen välähdyksiä

Tämä viikko on jo vastoinkäymisten osalta sujunut hiukan paremmin. Enää ei kaikki tunnu särkyvän mihin katsoo. Eilinen kisa sen sijaan yritti hiukan raastaa mieltä. Kisarata oli perus tasainen; kaksi pientä hidastetöyssyä näkyy Garminin käyrässä. 5,4km lenkki 18 kertaa. Kuulostaa ehkä karmealta mutta tavallaan mä nautin siitä ja se on yleisöystävällistä. Kyseessä oli Antwerpenin provinssin mestaruuskisa ja lähtöviivalla 125 naista. Tarkoitukseni oli ajaa tiimikaverini voittoon. Hän lähti irtiottoon jo kisan aikaisessa vaiheessa mutta ei saanut kaverikseen kuin kolme muuta. Muun tiimin estelyistä huolimatta irtiotto ajettiin kiinni n.6 kierrosta ennen maalia. Edellisissä kisoissa kokemani kasa ja rengasrikko olivat jättäneet pienen muistikuvan takaraivoon, ja alkukisasta mietinkin koko ajan pääsenköhän ehjin nähoin maaliin tällä kertaa. Vauhti pidettiin melko reippaana koko ajan ja pari hyvää tuulisuoraa tiputtivat väkeä joukosta tasaisesti, oma ajo tuntui helpolta ja auringon paisteesta nautiskellen aloin uskomaan että ehkä tästä selvitään. Kisassa oli yksi isompi kasa, joka tällä kertaa onnekseni sattui taaempana pääjoukossa. Viimeisellä kierroksella tullessamme takasuoralle kuului eturenkaastani pihahdus. Muutama paha sana taisi päästä omasta suusta. Pihinä kuitenkin loppui pian joten päättelin että renkaaseen jäi sen verran ilmaa että kyllä tällä nyt maaliin päästään. Rengas rullasikin ihan mukavasti ja loppusuoralle tultaessa lähdin ajoissa nostamaan vauhtiani varmistaakseni hyvän kiripaikan. Osuin kuitenkin johonkin kovaan reunaan ja eturenkaani tyhjeni lopullisesti n.100m ennen maalia. Maaliin asti pääsin ja se riitti tälle erää. Hyvä kisa ja huomenna vastaavanlainen.

Koulussa olen ollut luokan mukana mikrobiologian laboratorio tunneilla. Taisin jo aiemmin mainita että opiskelijat työskentelevät todella oma-aloitteisesti ja itsenäisesti. Ryhmäkoko tosin on liki tuplat meidän koulun labraryhmiin verrattuna. Erilaisia lajitunnistus testejä ja viljelyjä on tehty erilaisin menetelmin. Ihmeellisesti olemme parini kanssa olleet aina ensimmäisten joukossa valmiit, vaikka ohjeet ovat flaamiksi ja hän ne joutuu aina kääntämään minulle.
Sain myösitsenäisen tehtävän kemianlaboratoriossa suoritettavaksi. Oli hiukan haasteellisempaa kuin kuvittelin, koska kemianlaboratoriossa opetajallani oli ryhmä, jota hän ohjasi ja minä tein omaa tehtävääni siinä sivussa. Kirjallisen ohjeen lisäksi en saanut muuta opastusta. Välineet ja käytännöt toimia sain keksiä ihan itse. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta varmasti opin jotain! Hauska oli huomata että opiskelijoilla oli omat pumpetit ja mittalusikat, jouduin siis lainailemaan niitä heiltä.. Muistan kuinka meidän kemianlabratunneilla korostettiin labralasien hintoja. Tämän kyseisen ryhmän tunnilla lasia särkyi kuitenkin tämän tästä, eikä se tuntunut olevan isokaan juttu. En kehdannut kuitenkaan kysäistä asiasta.

Kyselin muuten siltä pojalta, joka pyörämekaanikoksi opiskelee, hieman hänen opinnoistaan. Pyörämekaanikko koulua on kerran viikossa, mutta koulu kestää kaksi vuotta! Eli jos sitä olisi joka päivä niin se olisi 6 kuukauden koulutus. Hänellä on nyt ensimmäinen vuosi lopuillaan ja viime viikolla he olivat vanhasta pyörästä siirtäneet osat uuteen pyörään, uusien tarvittaessa vaijereita yms. kuluvia osia. Koulu oli aloitettu käsittelemällä kohta kohdalta runko, kiekot ja niihin käytettävien materiaalien ominaisuudet. Pääasiassa runkomateriaaleissa oli keskitytty teräkseen ja alumiiniin. Ilmankos hiilikuituun liittyy niin paljon epämääräistä ”tietoutta” täälläpäin. Olen istunut ainakin 50 opintopisteen verran hiilikuituluennoilla viimeisen 5 vuoden aikana, joskus jopa ihan omasta tahdostani. Täällä kuulen välillä sellaisia satuja hiilikuidusta etten saa sanotuksi sanaakaan ja välillä on vain parempi olla hiljaa. Pyörämekaanikko koulun opettaja kuitenkin oli pohtinut alkavansa opettamaan hiilikuidun korjaamista. Koska eräs tarina kertoo pyöräkaupasta jossa hiilikuitua korjataan pakastamalla sitä, niin ehdotan että jatkossakin korjausta vaativat hiilikuitukappaleet lähetään Suomeen, eikä pelkästään sen pakkasen takia..Koska toinen tarina kertoo korjatusta Pinarellosta jota ei voinut korjauksen jälkeen enää ajaa.

Tänään on vappuaatto; aurinko paistaa ja lämmintä 25. Pari tuntia rennon letkeää ajelua ja muutoin lähinnä rentoilua huomiseen kisaan valmistautuen. Siman ja munkit korvasin tänä vuonna suklaapirtelöllä à la Godiva.

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *