Pihinää ja pakkolepoa.

Vuoden ensimmäisenä päivänä kirjoittelin tavoitteista alkaneelle vuodelle. Tärkeänä tavoitteenani oli pysyä terveempänä kuin viime vuonna. Siinä mielessä tämä vuosi ei olisi juuri huonommin voinut lopulta alkaa. Loppiaista edeltävänä viikonloppuna alkoi pieni viattoman oloinen nuha. Otin pari päivää lepoa ja ajattelin taudin menevän sillä ohi, kun töistäkin oli sopivasti pari vapaapäivää. Vapaiden jälkeen palasin töihin, edelleen pienessä nuhassa ja kestin päivän, kunnes ääni katosi kokonaan. Lääkärikäynnin jälkeen vietin loppiaisen jälkeistä viikkoa yksin kotona puhumatta kenellekään ja sohvalla maaten, yksinkertaisesti siitä syystä, ettei minusta juuri lähtenyt pientä pihinää kummempaa ääntä ja keuhkoihin koski pelkkä kevyt hengittäminen. Äänen palauduttua olivatkin kovat pakkaset jo alkaneet ja astmaatikkona treenien pariin palaamisessa on pitänyt olla vielä normaaliakin varovaisempi enkä vieläkään ole voinut muuta kuin mennä hiljalleen n. tunnin pituisia pikkutreenejä ja esimerkiksi uimahalliin en vielä ole uskaltautunut takaisin, vaikka jo viikon olenkin päässyt ns. ulkoilemaan ja jo vähän nauttimaan pakkasen mukanaan tuomista hyväkuntoisista tykkiladuistakin.

IMG_20140119_091300

Lähdössä hiihtämään Raisiossa sunnuntaina. Oli vain ihan pikkuisen kylmä ennen auringon nousemista.

 

Näin ollen viime viikonlopun kovasti odottamani Vantaan SM-hiihtojen 10km kisa jäi jo lääkärinkin suosituksestakin hiihtämättä ja harmitus oli melkoinen. Ei sillä, että minulla olisi ollut kovinkaan paljon annettavaa kilpailun tasoa ajatellen, mutta uudelleen heränneen hiihtoinnostukseni kannalta olisi ollut mukava tehdä jonkinlainen tasonmittaus kaikkien maan parhaiden hiihtäjien paikalla ollessa. Lisäksi voitelukeli olisi kerrankin ollut myös meille kalustottomille ja huoltomiehistöttömille tasapuolinen huippuja vastaan, eikä extratappiominuutteja olisi kertynyt niin rutkasti pelkällä suksella, vaan ihan olisi peiliin saanut katsoa tuloslistaa analysoidessa. Toki telkkariruudulta huomioiden olisin saattanut kärsiä pienestä tai vähän isommastakin paniikista viimeisessä laskumutkassa ennen stadionia jokaisella kierroksella näillä mäenlaskutaidoilla!

No, kuten päätin vuoden alussa, olen yrittänyt parhaani mukaan olla stressaamatta ja murehtimatta sairastelua, sille kun ei varsinkaan nyt jälkikäteen mitään voi. Joulun jälkeinen erittäin kiireinen ja stressaava alennusmyyntiaika yhdistettynä melko koviin yksittäisiin treeneihin ja pitkiin työpäiviin on vain yksinkertaisesti erittäin otollista aikaa napata itselleen jokin tauti. Kun asiakasmäärät ovat suuria ja ihmisiä riittää ruuhkaksi asti, on joukossa aina takuuvarmasti joku joka on myös lähtenyt aleostoksille flunssasta tai vastaavasta huolimatta. Yritin pestä käsiä jokaisessa mahdollisessa välissä, syödä terveellisesti ja jopa pahimpien päivien aikana treenata kevyemmin sekä välttää uimahallikäyntejä, mutta sekään ei tällä kertaa auttanut. Lisäksi astmaatikkona lähes jokainen pikkunuha rynnii keuhkoihin asti. Siinä missä moni perusterve parantuisi parissa päivässä, tulee minulla useimmiten pikkutaudeistakin vähintään viikon tai jopa kahden mittaisia. Tällä kertaa selvisin 9 päivän levolla, josta neljä päivää vietin täysin vaakatasossa käytännössä sohvan ja jääkaapin välin ollessa pisin matka, jota liikuin.

IMG_20140119_103415

Tyytyväisenä raikkaan hiihtolenkin jälkeen. Kuvassa mukana myös rakkaimmat sukseni – ne kuuluisat ”Puijon sukset” :)

Positiivisesti ajatellen, ehkä pieni lepo lopulta teki minulle vain hyvää ja nyt kun limaisuus alkaa vähentyä, varmasti pääsen nopeasti takaisin yhtä hyvään kuntoon, kuin ennen sairastelua olin. Mukavia hiihtokisoja on odotettavissa myös helmikuussa ja hiihtokisakauteni pääseekin uuteen alkuun taas sunnuntaina 2.2., jolloin hiihdetään melkein tuossa takapihalla Kaupissa joulukuulta siirretyt kisat. Viikon päästä tästä hiihdetään Hämeen viestiä myöskin Kaupissa ja siitä viikon päästä ajattelin osallistua 35km mittaiseen Lempäälähiihtoon, mikäli vain lunta siihen mennessä on riittävästi saatu taivaalta. Helmikuun viimeisenä viikonloppuna, siis viikkoa Lempäälähiihdon jälkeen, kilpaillaan sitten Hämeen piirinmestaruushiihdoissa Valkeakoskella ja Hämeenlinnassa. Maaliskuussa olen yhä vakaasti osallistumassa ainakin SM-hiihtojen 30km kisaan – pitäähän jonkun siellä tuloslistan häntäpäässäkin olla :)

Avainsanat: , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (2)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Minna Uu

    Oletko kokeillut hengityksenlämmitintä? Mun herkkiskeuhkotbei tykänneet äkkiä kylmenneestä ilmasta myöskään, joten otin lämmittimen käyttöön. Oon käyttänyt sitä joskus pakkastreeneissä ja ihan siviilissäkin esim. flunssan yhteydessä. Mulla on ihan perus Jonas-lämmitin. Niitä on paljon jykevämmänkin näköisiä merkkejä olemassa, mutta muihin en ole tutustunut. Tuota oon käyttänyt kommandopipon tai kaulahuivin sisällä. Haittaa niistämistä, mutta lämmittää sisäänhengitysilman muistaakseni 15-asteiseksi kuitenkin.

    Vastaa
    • Terhi Martikainen Kirjoittaja

      En ole kokeillut. Ei tuo pakkanen muuten olisi ongelma, ellen olisi juuri ollut kipeänä. ”Normaalitilassa” pakkanen ei haittaa ollenkaan, vaan pahimmat talvikelit ovat astman kannalta sellaiset kosten kylmät lähellä nollaa olevat säät.

      Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *