Pitkä kausi tuli päätökseensä!

Hei !

Aikaa taas vierähti muutama tovi siitä kun viimeksi tänne kirjoitin, elämä on ollut todella hektistä ja töiden/urheilun ohella aikaa ei ole jäänyt muulle kuin ruualle ja nukkumisille. Nyt salibandykauteni kuitenkin loppui ja saan hetken hengähtää :)

Kausi loppui joukkuueemme osalta SM-hopeaan joka oli luonnollisesti meille kova pettymys, joukkueemme kun on tottunut voittamaan niin mikään muu kuin voitto ei kenellekkään joukkueessamme kelpaa. Finaalisarja venyi odotetusti viimeiseen viidenteen otteluun ja sarja oli fyysisesti odotetun raskas. Harmittamaan jäi eniten se, miten huonon pelin viimeisessä ratkaisevassa pelissä pelasimme. Vaikea on lähteä analysoimaan miksi pelasimme alle tasomme juuri silloin, kun meidän olisi kaikkien pitänyt nostaa oma rima mahdollisiman korkealle ja ylittää se. Meiltä kyllä löytyi kaikki tarvittava voittamiseen.

Jossittelu ei kuitenkaan urheilussa eikä noin elämässä muutenkaa tuppaa johtaa mihinkään, joten se siitä sitten. Hopeaa ei paljoa juhlittu – varsinkaan me joukkueemme kahdeksan pelaajaa, joilla oli kauden päättymisen jälkeen kaksi päivää aikaa saada itsemme latautuneena maajoukkuleirille/eft-turnaukseen. Maajoukkuetapahtuma tuli todella äkkiä pitkän kauden päätteeksi ja takki oli niin fyysisesti kuin henkisestikin suhteellisen tyhjä.

Kuva: http://salibandyliiga.fi

Kuva: http://salibandyliiga.fi

Maajoukkueleiritykset ovat rasitukseltaan todella raskaita ja niihin täytyy lähteä täysillä akuilla, jotta jaksaa henkisen ja fyysisen rasituksen. Miten saada itsensä suuren pettymyksen jälkeen taas siihen parhaaseen iskuun, olikin meille monelle vaikea haaste. Miten kohdata leirillä ne pelaajat jotka olivat juuri vieneet pari päivää sitten mestaruuden nenäsi edestä? Miten jaksaa sitoa taas tossujen nauhat ja ottaa mailan käteen ja antaa kaikkensa, riippumatta siitä kuinka väsynyt olitkaan?

Tässä auttoi kaikki se mitä urheilu on ikinä elämääni tuonutkaan ja lähinnä ne hetket, jotka ovat opettaneet kantapään kautta. Urheilu on kasvattanut minusta sen mitä kaikkea olen tänä päivänä – ihmisen, joka ei pienestä hievahda.

Pakkasin kamani ja lähdin kohti leiriä/turnausta asenteella: ”mitä ikinä teenkää en pysty antamaan kuin parhaani, joten tulos olkoon sen mukainen”. Leirillä oli ensimmäisenä fyysiset testit ja muutamat harjoitukset ennen varsinaista turnausta, jossa kohtasimme 3 muuta maata: Tsekin, Sveitsin ja Ruotsin. Tämä maajoukkuetapahtuma oli ensimmäinen tätä uuttaa projektia, jonka määränpäänä ovat kotikisat Tampereella 2015, joten kilpailu pelipaikoista tietenki alkoi myös samantien. Kilpailua ei joukkueessa huomaa, jos joukkuehenki on hyvä ja meillä se oli. Pelaaminen näiden Suomen huippupelureiden kanssa oli hauskaa ja nautin joka hetkestä kentällä. Rasitus alkoi tuntumaan kropassa päivä päivältä enemmän ja joka askel alkoi tuntua aina hiukan kipeämmältä ja kipeämmältä. Olin tehnyt kuitenkin sopimuksen itseni kanssa siitä, että luovuta en ja kaikkeni annan ja näin myös tein.

Turnaus meni meiltä hyvin ja voitimme sen! Hienoin hetki kuitenkin joukkueellemme oli se kun voitimme Ruotsin ja vielä lukemin 7-4 !! Viimeksi naisten maajoukkue oli voittanut Ruotsin melkein kaksi vuotta sitten joten Ruotsin pukuhuoneen hiljentäminen tuntui todella makoisalta ja olin onnenllinen, että juuri siihen peliin loppui virallisesti tämä kauteni 2013-2014 !

Tämä kausi oli pisin, jonka olen koskaan pelannut ja ulkopuolisten silmimissä kauteni oli hopeinen niinkuin ne mitalit, mitä eniten tällä kaudella saavutin ja saavutimme. En kuitenkaan katso kausiani tai uraani muiden silmistä enkä varsinkaan mittaa niiden onnistumista mitalien väreistä. Yksi kausi on aina yksi matka, ei ole tärkeintä mikä on sen matkan määränpää, vaan tärkeintä on itse matka. Ja tämäkin matka oli todella upea vaikka määränpää ei ollut se mihin tähtäsimme. Kasvoin taas ihmisenä muutaman pykälän ja koin/saavutin elämässäni sellaisia asioita, joita en ikinä unohda ja joita en ikinä vaihtaisi mihinkään.

Elämä on matka, on turha miettiä siis pelkkiä tavoitteita ja määränpäitä. On turha vain odottaa jotain esim. joulua tai seuraavaa palkkapäivää – elämä on tässä ja nyt! Nautitaan tästä hetkestä, koska se on ainut hetki mihin pystymme vaikuttamaan !

Nyt on aika hengähtää ja nauttia kaikesta muusta kuin reenaamisesta ja säbästä! Niitäkin asioita on elämässäni monia :)

Hyvää kesän odotusta kaikille ! :)

Live For The Moment !

Alisa-Pöllänen

– 

-Allu

 

Avainsanat: , , , ,

Alisa Pöllänen

Alisa Pöllänen

Alisa Pöllänen on 20-vuotias nuori salibandynpelaaja, joka pelaa salibandyä Tampereen Classicissa Suomen korkeimmalla sarjatasolla naisten liigassa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *