Plantaarifaskiitti

Otsikko kertonee ainakin vierasperäisistä sanoista tykkääville ja varmasti myös isolle osalle juoksun ystävistä kaiken oleellisen…

Minulle on siis tullut plantaarifaskiitti, suomeksi sanottuna kantakalvon tulehdus, molempiin jalkoihin, joskin pahemmin oireilee vasen jalka. En tiedä tarkalleen milloin ja mistä tilanne on käynnistynyt, mutta tämän rasitusperäisen vamman suurimmat riskitekijät ovat käsittääkseni pitkien aikojen viettäminen seisaaltaan (= esim. seisomatyö), ylipaino sekä juokseminen. Minulla riskitekijöistä toteutuu kaksi, joskaan juoksumääräni eivät ole kovin suuria eivätkä varsinkaan lisääntyneet vanhasta, joten veikkaan itse suurimmaksi rasitusvamman aiheuttajaksi seisomatyötäni, jossa seison ja kävelen kovalla lattialla lähes 40h viikossa ottaen työpäivän aikana 15-20000 askelta.

Töissä huolehdin aina siitä, että pidän jalassa hyviä kenkiä enkä koskaan ole töissä esim. ballerinoilla, läpsyillä, conversen tyylisillä tennareilla tai vastaavilla pilipalikengillä. Juoksukengissä tai muissa urheiluvarusteissa en ole tapahtunut mitään malli- tai muita muutoksia viime aikoina enkä oikeastaan keksi mitään muutakaan epätavallista asiaa, mitä olisin jalkoihin liittyen tehnyt viime aikoina… muuta kuin laiskuuttani ehkä hieman laiminlyönyt lihashuoltoa ja hierojalla en ole ehtinyt käydä kohta vuoteen. Lihashuollon laiminlyönti on kohdallani ns. paha rikos, sillä lihastyypini on lähinnä muotoa ”kokoajan jumissa” ja erityisesti pohkeet ovat yleensä se pahin paikka. Jos olen oikein ymmärtänyt pohkeet ja kantakalvo ovat kuitenkin jossain yhteydessä toisiinsa, joten ehkä jotain syytä voi piillä tässä?

No, en tiedä, mutta sen tiedän, että aivan järkyttävän kipeä jalka välillä on. Pahin kipupäivä on ollut viime viikon sunnuntai, jolloin jalkapohjat kipeytyivät lauantain Karhuviestistä niin paljon, etten voinut juurikaan edes kävellä. Maanantaina vielä kuljin töissä kuin pingviini, mutta nyt kipu on rauhoittunut sentään jo sen verran, että pärjään töissä ja voin kävellä normaalinoloisesti, mutta luonnollisesti juoksuaskeleita en ole ottanut sitten Karhuviestin. Pyöräilemässä olen käynyt tällä viikolla kolmesti, mutta myös ajaessa jalka alkaa sattua heti, jos siihen tulee painetta ts. heti vauhdin kiihtyessä, putkelta ajaessa, ylämäkeen mennessä ja muutenkin suunnilleen tunti tuntuu olevan se aika, minkä jalka sietää pyöräilyäkään.

Aurinkoiset kevätpäivät tuntuvat menevän hukkaan, kun ei voi juosta, ei voi ajaa pitkiä lenkkejä eikä voi edes käydä kävelyillä nauttimassa auringosta ja lämmöstä. Mutta jos jalan lepuuttaminen nyt tarkoittaa sitä, että voin ehkäistä sillä pitkäksi venyvän rasitusvammakierteen, lienee kevätauringon tuijottaminen ikkunalasien läpi aika pieni hinta. Kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivon, ettei tästä tule minulle kuukausien mittaista vaivaa, kuten niin monille tutuille, joilla tällaista on ollut. Vanhoista virheistä viisastuneena onneksi taisin tällä kertaa tajuta pysähtyä edes jokseenkin ajoissa, joten toivoa – toivottavasti – on.

Minun kantapäämasistelun ahdistaessa, voitte käydä vaikka tutustumassa Chebici-Iskun pyöräilevien poikien ja tyttöjen sivuihin. Onneksi voin näihinkin juttuihin purkaa energiaa jalan harmittaessa ja saada iloa siitä, kun seurakaverit toivottavasti osoittavat hyvää kevätvauhtia huomenna Suomipyöräilyn maantiekauden avauksessa Lattomeriajoissa Porissa.

Avainsanat: , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *