Pöh

Sairastelu jatkuu siis. Vuorossa on poskiontelontulehdus. Ihmettelin hapenottoon liittyviä ongelmiani ja kävin tapaamassa kahtakin lääkäriä. Ensimmäinen totesi minun saaneen mykoplasma-tartunnan aiemmin tänä vuonna mutta sen verikokeiden mukaan se ei ollut aktiivisessa tilassa, joten tuskin syyllinen ahdistavaan hengitykseen. Hän olisi halunnut laittaa minut rasitustestiin juoksumatolle, mutta itseäni tuon kokeen tarpeellisuus epäilytti suuresti. Siispä suuntasin toista lääkäriä tapaamaan. Sain ajan koululääkärille, joka hoitajan mukaan on urheilijaorientoitunut. 40 minuuttia tutkimuksiin ja pohdintoihin meni ja uudet verikokeet ja ultrauksen perusteella röntgenit poskionteloista. Sain samalla puhuttelun kuinka meidän urheilijoiden tulisi tarkemmin huolestua sellaisista epämääräisistä oireista, kuten huimaus, tukkoisuus yms., koska jos peruskunto on hyvä niin yleisoireet jäävät tulematta ja vakava tauti jää piileväksi. Elimistö pystyy puolustautumaan taudinaiheuttajaa vastaan mutta ei täysin nujertamaan sitä ilman antibioottien apua. Tästä syystä lääkäri halusi myös sydänfilmin, etten ole aiheuttanut sydämelleni liikaa rasitusta urheillessani tietämättäni puolikuntoisena. Filmi oli normaali. Kaikenmoista. Nyt on popsittu vaaleanvihreitä antibiootteja vajaa viikko ja poskionteloissa alkaa tuntua että kyllä sinne jotain on saattanut kertyä..toivoa sopii että se jokin tajuaa myös itsekseen tulla sieltä pois, koska punktoimiset tälle vuodelle riittävät jo, kiitos.
Kouluhommat ovat hieman jääneet rästiin, koska pientä väsymystä on ollut ilmassa, yksi niistä epämääräisistä oireista, mutta eiköhän se tästä. Loppukokeiden päivämäärät on jo lyöty lukkoon ja tentti tentiltä niistä sitten lutvitaan, toivottavasti läpi kerrasta. Sitten päättötyö ja vaihtoehtoisten opintojen kirjallinen työ ja se olisi siinä. Tapasin kuntosalin pukuhuoneessa erään entisen työharjoittelupaikkani ohjaajan ja hän piristi päivääni kertomalla että he olivat harkinneet soittavansa minulle tarjotakseen äitiyslomasijaisuutta, mutta muistelivat että kouluni on vielä kesken. Eli jossain olen siis onnistunut kun nimi on jäänyt mieleen ihan positiivisessa mielessä. 
Olen tässä kesän aikana miettinyt paljon suomalaista kulttuuria ja heijastaen sitä belgialaiseen kulttuuriin. Tämä on hieman pinnallista mutta jostain syystä kovin paljon mietityttänyt. Olen kertonut monille tapaamilleni ihmisille belgialaisista naisista että kuinka he meikkaavat hyvin, hyvin vähän ja harvalla näkee värjättyjä hiuksiakaan. Yleensä saan kysymyksen ”Eivätkö he sitten välitä ulkonäöstään?”. Ei voi sanoa ihan niinkään, koska harvaa silti pidin epäsiistinä ja kaikilla oli siistit ja puhtaat vaatteet. Moni sanoi meikkaamisen olevan ajanhukkaa, kun taas moni suomalainen ystäväni sanoo kuluttavansa meikkaamiseen ja hiusten laittoon aamulla 10minuuttia, jos sitäkään. Onko tosiaan niin että suihkun/saunanraikas onkin vain välinpitämätön? Vai onko suomalaisten iho ja hiukset niin vaaleat että ne vain kaipaavat pientä lisäväriä. Maailmalla on paljon suomalaisia meikkaajia ja maskeeraajia, ehkä me vain olemme hyviä siinä..
Ruokakulttuuria olen myös miettinyt. Varsinkin suomalaisia perinneruokia. Meillä neljä vuodenaikaa ovat vahvoja ja ruokakulttuurimme seurailee varsin voimakkaasti vuoden aikojen kulkkua yhä edelleen, vaikka säilytysmenetelmät ovat kehittyneet. Meillä ei ole vohvelikioskeja kaduilla vuoden ympäri auki, vaan kesällä kadulla kulkiessa voi napata mukaansa kipollisen mansikoita, herneitä tai jäätelöä, ilmojen kylmetessä on mukavampi piipahtaa sisätiloihin hörppimään lämmintä ja samalla haukata korvapuusti tai viineri. Kesän kypsyttämät vitamiinit säilötään marjojen, sienien ja omppujen muodossa ja niillä piristetään talven ruokailuja. Puolukkahilloa laatikoiden kanssa ja mansikkahilloa lätteyjen väliin. Niistä on suomalainen ruokakulttuuri tehty.
Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *