Polskimista ja kauhontaa

Tämän viikon aikana on koettu moneen otteeseen tietynlaista onnistumisen riemua uima-altaan puolella. Jo pitkin talvea on tuntunut siltä, että perusvauhti (I- ja II-alueet) on parantunut. Tuntuma ja kellon kertoma on ollut, että samaa vauhtia kuin vuosi sitten pääsin yhden satasen, pääsen nyt mukavasti kelaillen pitkiäkin matkoja. Samalla kuitenkin oma fiilis on ollut, että kovemmat vauhdit laahaavat perässä ja on tuntunut, että koneesta ei jostain syystä löydy kierroksia.

Tällä viikolla kuitenkin jokin uusi palanen uintitekniikassa on taas loksahtanut kohdalleen ja kovempivauhtinen uinti on ottanut harppauksen eteenpäin. Siinä missä pari viikkoa sitten räpiköin ja uin henkihieverissä, enkä kellon mukaan päässyt mihinkään, tällä viikolla on ennätysvauhdit paukkuneet ihan normaalin treenin lomassa. Hauska olisi nähdä taas vedenalaisesta videokuvasta, miltä se uinti nykyisin näyttää. Veikkaan, että ero viimeisimpiin, syksyllä kuvattuihin, videoihinkin olisi melkoinen. Ainakin itsestä tuntuu, että altaassa kauhoo eteenpäin nyt aivan eri kuin vielä kuukausi sitten, vaikka silloinkin taisin kovasti hehkuttaa uinnin menneen eteenpäin.

Iloinen (vai omituinen?) hiihtelijä kotimatkalla päivän lenkiltä.

Tonnin testiuinti (märkäpuvulla) kulki viime torstaina ensimmäistä kertaa alle 14.30, kellon pysähtyessä aikaan 14.21. Edellinen ilman peesiapua uitu ennätykseni oli 14.43 lokakuun puolivälistä. Eilen 100m sujui ”rennon kovaa” muun treenin lomassa 1.13, ennätykseni sekin, joskin kerran olen peesiavustettuna kyennyt selviytymään satasesta samaan aikaan. Tämäkin aika kellotettiin tosin märkäpuku päällä. Tänään kävin verryttelemässä huomiseen hiihtokisaan myös uima-altaan puolella (ihan vaan uikkareissa) ja 12*25m 1min lähdöllä kulkivat kaikki 15-16s välille, aikoihin joita vielä hetki sitten uin vain lättäreillä ja pulliksilla varustettuna. Kokeneemmille triathlonisteille ja varsinkin uintitaustan omaaville kyseiset ajat eivät varmasti ole mitään erikoista, mutta minusta on huippua kirjata treenipäiväkirjaan moisia numeroita, kun niistä vielä jokin aika sitten olen vain haaveillut.

Huomenna sitten taas on edessä palautus maan pinnalle näistä klooriveden huuruisista onnenpilvistä, kun olen menossa taas hiihtokisoihin ihan numerolapulla varustettuna. Vastassa on mm. viikko sitten Jämillä vapaan 10km matkalla 5. sijoittunut Sini Alusniemi, eli ainakin pääsee konkreettisesti näkemään, mitä se kansallisen tason huippuvauhti on omaan hiihtelyyn verrattuna. Veikkaan, että ero on aika tähtitieteellinen jo huomisella 5km matkalla, mutta onneksi ne oikeat kisat ovat edessä vasta sitten kesällä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Avainsanat: , , , , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *