Psyykkisen valmennuksen ohjelmoinnin merkitys liikunta-aktiivisuuden vähenemiseen nuorten kilpaurheilussa

*Opiskelen liikuntapsykologian perusopintoja avoimessa yliopistossa ja tämä raportti on liikuntapsykologian perusteiden oppimistehtävä.*

PSYYKKISEN VALMENNUKSEN OHJELMOINNIN MERKITYS LIIKUNTA-AKTIIVISUUDEN VÄHENEMISEEN LAPSUUSVAIHEEN JA VALINTAVAIHEEN KYNNYKSELLÄ, 12-13 –VUOTIAILLA NUORILLA SUOMALAISILLA KILPAURHEILIJOILLA

1)  kiinnostuksen kohteena oleva erikoistumisalue

Kiinnostukseni kohteena oleva liikuntapsykologian erikoistumisalue on konsultoiva työ. Lasten ja nuorten valmennus ja lajivalmentajia konsultoiva työ tulee olemaan tulevaisuudessa työkenttäni.

2)  aihe, jota tarkastelen konsultoivan työn puitteissa

Psyykkisen valmennuksen merkitys liikunta-aktiivisuuden vähenemiseen lapsuusvaiheen ja valintavaiheen kynnyksellä, 12-13 –vuotiailla nuorilla suomalaisilla kilpaurheilijoilla.

Liikunta-aktiivisuus on korkeimmillaan 11-12 –vuotiaana, jonka jälkeen aktiivisuus vähenee selvästi. Tämä näkyy sekä omaehtoisen liikunnan aktiivisuudessa, mutta vielä näkyvämmin urheiluseuroissa tapahtuvassa liikunnan harrastamisessa (Valtion liikuntaveuvosto 2013, 13 ).  Mitä urheiluseuroissa toimivat valmentajat tekevät tai eivät tee, koska murrosikään tulevista nuorista lopettaa ja liikunta-aktiivisuus vähenee merkittävästi?

Minulla oli ja on edelleen käsitys, että urheiluseurojen lajivalmentajien kyky toteuttaa laadukasta kokonaisvaltaista fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista valmennusta lasten ja nuorten kilpaurheilussa on puutteellinen. Varsinkin siirtymä urheilijan uralla lapsuusvaiheesta eli alle 13-vuotiaista valintavaiheeseen eli 13-19 –vuotiaisiin, vaatii erityistä tarkastelua psyykkisen valmennuksen näkökulmasta.

Minua kiinnosti erityisesti psyykkisen valmennuksen suunnitelmallisuuden ja systemaattisuuden toteuttaminen suomalaisten lasten ja nuorten urheiluvalmennuksessa. Fyysistä harjoittelua suunnitellaan, ohjelmoidaan ja toteutetaan kyllä, mutta psyykkisen valmennuksen suunnitelmia näkyy ja kuuluu toteutettavan harvemmin.

Lasten ja nuorten liikunnan haasteet ovat nousseet esiin näkyvästi viime aikoina tutkimusten ja käytännön kokemusten myötä. Tämän vuoksi halusin tämän raportin myötä selvittää, mitä valmentajien toimesta on tehty ja mitä voisi olla tehtävissä, jotta tulevaisuudessa valmennuksen laatu saataisiin paremmaksi.

3)  keskeiset käsitteet

Kokonaisvaltainen valmennus

Valmennuksellinen kokonaisuus, joka sisältää fyysisen valmennuksen ja lajivalmennuksen ohessa valmennuksen pedagogisten, didaktisten sekä psykolologisten tekijöiden huomioimisen. (Arajärvi&Lehtoviita 2015, 340)

Psyykkinen valmennus

Psyykkinen valmennus on yksilöllisten, pitkälti synnynnäisten, psyykkisten ominaisuuksien ja erityisesti urheilussa vaadittavien taitojen tietoista kehittämistä.  (Arajärvi&Lehtoviita 2015, 335) Psyykkinen valmennus perustuu urheilu- ja liikuntapsykologian perusteisiin. Niiden lähtökohtana ovat kunkin henkilökohtaiset ominaisuudet: persoonallisuuden piirteet, yksilön suuntautuminen ja tunteet. (Weinberg&Gould 2015, 26)

Urheilijan polku: Lapsuusvaihe  

Huippu-urheilun muutostyön kautta noussut Urheilijan polku -malli kuvaa lasten ja nuorten urheilua kohti huippu-urheilijan uraa. Lapsuusvaihe tarkoittaa alle 13 –vuotiaita. (Hämäläinen 2015, 26)

Urheilijan polku: Valintavaihe  

Huippu-urheilun muutostyön kautta noussut Urheilijan polku -malli kuvaa lasten ja nuorten urheilua kohti huippu-urheilijan uraa. Valintavaihe tarkoittaa 13-19 –vuotiaat. (Hämäläinen 2015, 26)

Liikunta-aktiivisuus

Liikunta-aktiivisuus on fyysistä aktiivisuutta eli energiaa kuluttavaa, kehon lihasten tuottamaa liikettä. Se pitää sisällään kaikenlaisen aktiivisuuden arkiliikunnasta kilpaurheiluun. (Kaseva 2017)

Kilpaurheilu

Kilpaurheilu on urheilua, jossa pyritään maksimoimaan suorituskyky tietyssä lajissa tietyllä tasolla. (Kaseva 2017)

4)  mitä aiheesta tiedetään aikaisemman tutkimuskirjallisuuden ja käytännön tiedon perusteella

Lapsuuden urheilukokemuksilla voi olla elinikäiset vaikutukset persoonallisuuden kehittymiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. (Weinberg&Gould 2015, 528) Vaikka kaikista ei tulisikaan huippu-urheilijoita, pystytään laadukkaalla lapsuusiän valmennuksella luomaan pohja terveelle ja aktiiviselle nuoruus- ja aikuisiälle.

Lasten urheilun tärkeimpiä laatutekijöitä ovat innostus urheiluun, monipuoliset liikuntataidot, hyvä fyysinen harjoitettavuus ja urheilullinen elämäntapa. Valintavaiheeseen noin 13 –vuotiaana siirtyvällä lapsella on hyvät edellytykset edetä urheilijan polullaan, kun nämä laatutekijät ovat kunnossa. (Hämäläinen 2015, 31) Tarkasteltaessa näiden laatutekijöiden rakentumista tarkemmin, liittyy kaikkiin niistä jollain lailla liikunta- ja urheilupsykologia.

Lapsia täytyy aktiivisesti ja tietoisesti kasvattaa urheilulliseen elämäntapaan vanhempien lisäksi myös valmentajan toimesta. Suomalaislasten kokonaisliikuntamäärä ja harjoittelun monipuolisuus eivät ole urheilijaksi kasvun kannalta riittävällä tasolla. Liikunnan ja urheilun yhdistäminen takaa fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden onnistuneen yhdistelmän, joiden avulla lapsi innostuu liikkumaan. (Hämäläinen 2015, 30) Lasten on helppo oppia uusia tapoja ja siten heillä on myös valmiudet kehittyä psyykkisissä taidoissa luonnollisesti leikkien ja harjoittelun kautta. Lasten ja nuorten kehittyminen ja kypsyysvaihe määrittelevät, millaisia psyykkisen valmennuksen menetelmiä on tarkoituksenmukaista käyttää. Itseluottamuksen vahvistamisen ja sisäisen puheen harjoitteita pystyvät tekemään jo alle viisivuotiaat, kun taas motivaation ja itsesäätelyn menetelmät tulisi ottaa mukaan vasta nuoruusiässä. (Roos-Salmi 2012, 135)

Lapset harrastavat urheilua, koska se on hauskaa. He haluavat harjoitella, kilpailla ja oppia uusia taitoja, kokea olevansa hyviä, pysyä kunnossa ja kokea yhteisöllisyyttä. Motiivit liikunnan harrastamiseen ovat kuitenkin aina niin yksilölliset, että valmentajan tulisi tarkastella niitä jokaisen lapsen kohdalla erikseen. (Weinberg&Gould 2015, 530) Erityisen keskeistä liikuntamotiivien tarkastelu on juuri 12 –vuoden iässä. (Kaseva 2017)

Liikunta-aktiivisuuden ja liikunnallisuuden kehittymisen huippu ovat noin 10-13 vuoden ikäisenä. Kehityspsykologian tutkimusten perusteella tämä ikä ja sitä seuraava vaihe ovat kriittisiä vaiheita itsetunnon ja sosiaalisen kehityksen kannalta. (Weinberg&Gould 2015, 530) Liikuntapsykologian kannalta valmentajien tulisi siis tietoisesti tukea lapsen ja nuoren itsetuntoa ja sosiaalista kehitystä, mutta väittäisin että juuri tällä osa-alueella tuki ei ole riittävää suomalaisessa urheiluvalmennuksessa.

Tässä samassa iässä, noin 13 –vuotiaana urheilijan polulla siirrytään lapsuusvaiheesta valintavaiheeseen, jossa nuori urheilija tekee valinnan huippu-urheilijan polulle siirtymisessä. (Hämäläinen 2015, 41) Harjoittelun määrä usein kasvaa ja myös kilpailulliset menestymisen tavoitteet nousevat enemmän esiin. Muutoksia voi tulla myös harrastusryhmiin ja valmentajiin.

12-13 vuoden ikään ajoittuu myös ala- ja yläkoulun siirtymävaihe, jossa koulutuntien määrä kasvaa usein merkittävästi ja vapaa-ajan ja unen määrä vähenee. Esimerkiksi Yhdysvalloissa nuoret ovat tottuneet pitkiin koulupäiviin heti lapsesta saakka ja urheilu on pitkälti osa koulupäivää. Näin ollen he eivät koe suuria muutoksia arjessaan, toisin kuin suomalaiset nuoret. (Arvinen-Barrow) Uudet sosiaaliset suhteet koulussa ja harrastuksissa vaativat osansa murrosikäisen nuoren voimavaroista.

Harjoittelu muuttuu monen nuoren silmissä totisemmaksi ja vaativammaksi ja johtaa valitettavan usein harrastuksen lopettamiseen. Suomessa tehdyssä tutkimuksessa yli puolet 11-vuotiaista pojista oli mukana urheiluseurojen toiminnassa, mutta määrä väheni tultaessa 13-vuotiaisiin ja 15-vuotiaista mukana oli enää runsas kolmennes. Tytöt osallistuvat seuratoimintaan hieman poikia vähemmän, mutta heidänkin määrä vähenee vanhemmaksi tultaessa. (Valtion liikuntaneuvosto 2013, 17)

Liikunta-aktiivisuutta mittaavissa tutkimuksissa nuoren aiemman fyysisen aktiivisuuden lisäksi sosiaalinen tuki ja minäpystyvyys ovat olleet yhteydessä pienempään liikunta-aktiivisuuden vähenemiseen nuoruudessa. Näiden tekijöiden vahvistaminen ja tukeminen nuoruudessa esimerkiksi psyykkisen valmennuksen keinoin, voisivat ehkäistä liikunta-aktiivisuuden jyrkkää vähenemistä. (Valtion liikuntaneuvosto 2013, 26)

Nuorten fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevista psykologisista tekijöistä korkea motivaatio ja myönteinen kehonkuva ennustavat suurta liikunta-aktiivisuutta. Pienempää aktiivisuutta ennustaa puolestaan liikunnan koettujen ja todellisten esteiden olemassaolo, esimerkiksi ajanpuute. (Valtion liikuntaneuvosto 2013, 14).

Motivaatio on urheilun kriittinen menestystekijä, mutta useimmat valmentajat eivät ymmärrä sitä. Pärjätäkseen valmentajana menestyksekkäästi, tulee motivaatioon vaikuttavat tekijät ymmärtää ja myös pystyä vaikuttamaan siihen. Lajitekniikan osaaminen ei ole lopulta se tekijä, mikä erottaa huippuvalmentajan keskiverto valmentajasta, vaan se on kyky motivoida urheilijoita. (Weinberg&Gould 2015, 51)

Lasten osallistuminen liikuntaharrastuksiin on aina lähtökohtaisesti sisäisesti motivoitunutta. Murrosiän kynnyksellä omaksutaan kuitenkin myös ulkoisia motiiveja, joita valmentajan liiallinen lopputulosten ja voittamisen korostaminen voi vahvistaa. (Jaakkola 112) Taitavan tavoitteenasettelun avulla urheilijaa voidaan auttaa sisäistämään ajatusta muihinkin tavoitteisiin kuin vain tulos- tai sijoitustavoitteisiin. (Arajärvi&Lehtoviita 2015, 368)

Sisäisen motivaation perustekijät ovat fyysinen pätevyys, autonomia ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Fyysinen pätevyys on urheilijan kokemusta riittävyydestä ja itsensä hyväksi kokemisesta. Autonomia on vastuuta, mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon ja tehdä valintoja. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus on tunnetta turvallisesta ryhmään kuulumisesta. (Jaakkola 114)

Sisäisen motivaation perustekijän, fyysisen pätevyyden tunteen vahvistaminen, on yksi keino kehittää nuorta ja auttaa häntä eteenpäin alkavalla urheilijan uralla. Esimerkkinä urheilijan suorituksen vertailu hänelle luotuihin omiin standardeihin tai aikaisempiin suorituksiin kilpailullisten tavoitteiden ja voittamisen sijaan. (Weinberg&Gould 2015, 532)

Valmentajan tehtävänä on hyödyntää psykologian ja urheilupsykologian tietoa, lainalaisuuksia ja tutkimustuloksia, jotta urheilija kehittyisi kokonaisvaltaisesti. Tärkeää on urheilijan viihtyminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi, tavoitteiden kannalta oleelliset psyykkiset taidot ja ominaisuudet sekä harjoittelun ja kilpailemisen laatu. (Arajärvi&Lehtoviita 2015, 335)

Psykologista valmennusta tapahtuu koko ajan, koska kyse on ihmissuhdetyöstä. Valmentajan vuorovaikutustaidot ja psykologinen osaaminen ovat avainasemassa psykologisen valmennuksen laadukkuutta arvioitaessa.  (Arajärvi&Lehtoviita 2015, 337) Lapsille luodaan ensin valmiudet hyvään harjoitteluun ja siitä siirrytään vähitellen harjoittelemaan tietoisesti psyykkisiä ominaisuuksia ja taitoja. (Arajärvi&Lehtoviita 2015, 342)

Eräs malli lähestyä psyykkistä valmennusta on nelitasomalli. Se kuvaa lajivalmentajan kehittymisprosessia psykologisten tekijöiden huomioimisessa ja psyykkisen valmennuksen toteuttajana. Psyykkisen valmennuksen nelitasomallissa lajivalmentaja toteuttaa valmennusta neljällä eri tasolla: valmiuksien luominen, perustaitojen opettaminen, huipputaitavuuden harjoittelu ja automatisoitunut taitavuus. Näistä valmiuksien luominen ja perustaitojen opettaminen kuuluvat lasten ja nuorten valmennukseen. Laadukas, monipuolinen ja kokonaisvaltainen valmennus on itsessään hyvää psyykkistä valmennusta ensimmäisellä valmiuksien luomisen tasolla. (Arajärvi&Lehtoviita 2015, 343-344)

Valmentajan merkitys korostuu lasten ja nuorten liikuntaharrastuksessa yksilön motivaation rakentumisessa. Nuoret pitävät keskusteluita valmentajan kanssa tehokkaana keinona edistää urheilijana elämistä. (Valtion liikuntaneuvosto 2013, 35) Valmentajan ja nuoren hyvään vuorovaikutukseen liittyvät tekijät, säännölliset keskustelut, nuoren tunne omasta pystyvyydestä, merkityksellisyydestä ja uskosta harrastuksen hyödyttävyyteen tulevaisuudessa vähentävät nuorten lopettamisajatuksia. (Valtion liikuntaneuvosto 2013, 37)

Yhden tutkimuksen mukaan harrastuksen lopettamista miettineistä lähes puolet oli sitä mieltä, että säännöllinen keskusteluyhteys valmentajan kanssa ei toteudu omassa urheiluseurassa ja että valmentajalle ei ole helppo kertoa asioita. Lasten ja nuorten valmentajan tunne- ja vuorovaikutustaidot nousevatkin olennaiseksi kriteeriksi, jos tavoitteena on pitää nuoret harrastuksen parissa. (Valtion liikuntaneuvosto 2013, 39)

Tutkimusten mukaan tunne- ja vuorovaikutustaidoissa kehittyminen lisää positiivista vuorovaikutusta, vähentää tunnepuolen stressiä ja lisää menestymistä urheilussa ja elämässä. Useilla lasten ja nuorten liikuntajärjestöillä ja -seuroilla ovat tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä elämän hallinnan taidot päätavoitteina, mutta valitettavasti valmentajien kyky ohjelmoida näiden taitojen oppiminen suunnitelmallisesti harjoitteluun on puutteellista, eivätkä he ylipäätään käytä erillisiä keinoja harjoitteluun. (Lintunen&Gould 2014, 620)

5)  mitä vahvuuksia/ heikkouksia aiheen aikaisempaan käsittelyyn sisältyy

Yksittäisten psyykkisten taitojen tehokkuudesta on tehty useita tutkimuksia ja ne ovat irrallisinakin osoittautuneet toimiviksi. Psyykkistä valmennusta tulisi kuitenkin arvioida ja tutkia kokonaisena prosessina, koska kyse on kokonaisuudesta. Kokonaisvaltaisesta näkökulmasta katsoen tutkimuksia on tehty vain vähän. Suomessa on tehty yksi tutkimus taitoluistelijoiden psyykkisen valmennuksen toteutumisesta kahden vuoden aikana ja kaikki kokeiluun osallistuneet kokivat ohjelman hyödylliseksi. (Lintunen ym. 2012, 36) Heikkouksena voidaan siis pitää sitä, että psyykkisen valmennuksen ohjelmoinnista alle 13-vuotiaille ei ole riittävästi tutkimustuloksia tai edes käytännön esimerkkejä.

Nelitasomalli antaa pohjan toteuttaa psyykkistä valmennusta ennen kaikkea siltä kannalta, että se selkeyttää psyykkisen valmennuksen kenttää. Epäselväksi jää kuitenkin, miten malli on toiminut käytännössä. Se on syntynyt selkeästi tarpeesta, mutta vastaako se niihin, jää epäselväksi.

6)  mitä aiheesta ei vielä tiedetä ja mitä jatkotutkimusten/ selvitysten tarpeita on

Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden väheneminen murrosikään tultaessa on todettu sekä suomalaisissa, että kansainvälisissä tutkimuksissa. Suomalaistutkimuksessa tulosten avulla ei ole pyritty ratkaisemaan romahduksen syitä ja kansainvälisestikin tutkimuksia on tehty verrattain vähän. Muutosten luotettava selittäminen vaatisi sekä aiheeseen pureutuvaa laadullista tutkimusta, että pitkittäistutkimusasetelman. (Valtion liikuntaneuvosto 2013, 26). Näen kuitenkin, että yleisen liikunta-aktiivisuuden väheneminen ja urheiluseurassa lopettavien nuorten määrän kasvaminen ovat suoraan yhteydessä paitsi huippu-urheilun kehittymiseen, myös kansanterveyteen, joten jatkotutkimukset ovat tarpeellisia.

Kuten jo aiemmin mainitsin, en löytänyt riittävästi tutkimuksia, enkä käytännön esimerkkejä suomalaisesta lasten ja nuoren urheiluvalmennuksesta, jossa olisi toteutettu systemaattista psyykkisen valmennuksen ohjelmointia. Nostaisinkin nyt esiin olettamuksen, että murrosikäisen liikunta-aktiivisuuden väheneminen ja urheiluseuroissa lopettamisen syyt voidaan suurimmissa määrin olettaa liittyvän ihmisen kehityspsykologiaan ja siihen, että valmentajat eivät ole pystyneet tätä huomioimaan valmennuksessa.

Jatkossa olisikin tärkeää selvittää, tiedostavatko nuorten valmentajat, kuinka suuri merkitys heillä on siinä, miten nuoret kokevat harrastuksen ja mikä vaikutus valmentajan toiminnalla on urheilun lopettamisessa. On kyseenalaista, kulkeutuuko tieto lasten ja nuorten urheiluun liittyvistä tutkimustuloksista urheiluseuroihin ja valmentajille ja onko heillä valmiuksia muuttaa toimintatapoja. (Valtion liikuntaneuvosto 2013, 39)

Jatkotutkimusten ja selvityksen tarpeita kartoittaessa päädyin seuraaviin aiheisiin, joihin toivon jonkun tarttuvan:

  • Psyykkisen valmennuksen ohjelmointi alle 13 –vuotiaiden lasten urheiluvalmennuksessa.
  • Psyykkisen valmennuksen ohjelmointi lapsuusvaiheen ja valintavaiheen kynnyksellä, 12-13 –vuotiailla nuorilla urheilijoilla.
  • Psyykkisen valmennuksen ohjelmoinnin ja systemaattisuuden merkitys 12-13 –vuotiaiden urheilijoiden motivaation säilymisessä ja ns. drop-out ilmiön ehkäisyssä.
  • Mitkä psyykkisen valmennuksen menetelmät tukevat sisäisen motivaation ja erityisesti siihen liittyvän pätevyydenkokemusten kehittymistä 12-13 –vuotiailla nuorilla urheilijoilla?

Esimerkiksi nelitasomallin vieminen käytäntöön eri-ikäisillä lapsilla ja tämän prosessin tutkiminen pitkällä aikavälillä olisi mielenkiintoista. Ihanteellista olisi, jos mukaan saataisiin laaja joukko eri lajien valmentajia ja urheilijoita. He pääsisivät toteuttamaan systemaattista psyykkistä valmennusta pidemmällä aikavälillä. Tutkimustulokset olisivat todennäköisesti hyvin kannustavia ja tämän myötä kokonaisvaltainen valmennus nousisi sanoista käytäntöön.

7)  millaisia eettisiä kysymyksiä aiheen käsittelyyn liittyy

Urheiluyhteisön yhteisesti hyväksymän Reilun Pelin ihanteet ja tavoitteet liittyvät tasavertaisuuteen, moninaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Valintavaiheessa tärkeimmät kysymykset liittyvät eettisen kasvatuksen osalta nuoren urheilijan itsetunnon tukemiseen ja siihen, miten tuottaa onnistumisen kokemuksia. Valmentajalla on tässä keskeinen rooli. Valmentajan tulisi pitää huoli hauskuuden ja ilon säilymisestä, vaikka samalla harjoiteltaisiin kovaa ja tavoitteellisesti. Ilmapiirin tulisi olla avoin, jossa ei ole vaiettuja asioita ja nuori hyväksytään juuri sellaisena kuin hän on. Nuorella tulee olla vapaus valita mistä asioista puhuu luottamuksellisesti valmentajan kanssa. Valintavaiheen eettisen kasvatuksen haasteet saattavat liittyä joukkueeseen tai ryhmään sopeutumiseen, minkä vuoksi valmentajan tulee pystyä vaikuttamaan ryhmädynamiikkaan. (Heinonen&Tolvanen 2014, 94)

Valitettavasti tämän hetken suomalaisessa nuorten urheiluvalmennuksessa on suuria haasteita eettisissä kysymyksissä. Urheiluseurat eivät ole pystyneet reagoimaan nuorten liikunta-aktiivisuuden vähentymiseen valintavaiheessa. Valmentajien vuorovaikutustaidot ovat puutteelliset ja he eivät ole onnistuneet siinä tärkeimmässä tehtävässä: hauskuuden ja ilon säilyttämisessä. Kilpaurheilussa lopettaville ei ole usein tarjota tilalle muuta liikuntaa, mikä on suuri haaste urheiluseuroille.

Eettisenä kysymyksenä näkisin myös sen, mitä pääosin vapaaehtoisena toimivilta valmentajilta voidaan vaatia. Kokonaisvaltaisen valmennuksen laadukas toteutus ei onnistu pitkällä tähtäimellä nykyisellä vapaaehtoisvalmentajien tieto-taidolla. Sen tulisikin olla tunne- ja vuorovaikutustaitoisen jatkuvasti itseään ja ammattitaitoaan kehittävän valmentajan hoidettavana ja siitä saatava korvaus tulisi olla tasavertainen muiden kasvatusalan toimijoiden kanssa.

8) Mitä muuta haluaisin tuoda esiin?

1970 –luvun puolesta välistä lähtien on merkittävä joukko urheilupsykologeja erikoistunut tutkimaan lasten urheilun psykologiaa ja kehittämään siihen sopivia toimintamalleja. Monet mieltävät psyykkisen valmennuksen ainoastaan huippu-urheiluun, mutta tutkijoiden mielestä se kuuluu myös lasten urheiluun. (Weinberg&Gould 2015, 529)

Ammattitaitoisen valmentajan tulee laatia sekä fyysinen että psyykkinen harjoitussuunnitelma, joka ottaa huomioon nuoren kilpaurheilijan biologiset, psykologiset ja sosiaaliset tarpeet sekä rajoitteet. (Arvinen-Barrow) Suunnitelmia tulisi tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta tuleviin muutoksiin pystytään varautumaan jo etukäteen.

Sain psyykkisen valmennuksen ohjelmointiin ja tämän aiheen käsittelyyn uuden näkökulman, kun olin liikuntapsykologian tunne- ja vuorovaikutustaidot liikunnassa –kurssilla. Siihen liittyen tutustuin artikkeliin tunne ja vuorovaikutustaidoista ja siinä esitellyistä SEL-malleista, eli Social and emotional learning. Lasten ja nuorten psyykkisen valmennuksen ohjelmointi voisi olla ennen kaikkea tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä. Valmentajan näkökulmasta se on silloin ensisijaisesti valmentajan omien tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä.

Tutkimusten mukaan tunne- ja vuorovaikutustaidoissa kehittyminen lisää positiivista vuorovaikutusta, vähentää tunnepuolen stressiä ja lisää menestymistä urheilussa ja elämässä. Useilla lasten ja nuorten liikuntajärjestöillä ja -seuroilla ovat tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä elämän hallinnan taidot päätavoitteina, mutta valitettavasti valmentajien kyky ohjelmoida näiden taitojen oppiminen suunnitelmallisesti harjoitteluun on puutteellista, eivätkä he ylipäätään käytä erillisiä keinoja harjoitteluun (Lintunen&Gould 2014, 620)

Psyykkisen valmennuksen kannalta oleellista ja mielenkiintoisinta on mielestäni lasten innostuminen urheiluun ja tuon innostuksen säilyminen valintavaiheen kynnyksellä. Tämä kun säilyisi valmentajien mielessä ja he osaisivat toimia sen mukaisesti lapsen eri kehitysvaiheissa, myös haastavan valintavaiheen kynnyksen yli.

 

LÄHDELUETTELO

Arajärvi, P. & Lehtoviita, T. Mitä on valmennuksen psykologia? 2015. Teoksessa Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. Suomen Valmentajat ry (toim) Keuruu: VK-Kustannus Oy.

Arvinen-Barrow, M. Artikkeli. Viitattu huhtikuu 2018 http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/lt_4-15_84-86_lowres_0.pdf

Heinonen, K., & Tolvanen, P. 2014. Eettiset periaatteet nuorten urheilussa. KIHUn julkaisusarja nro 46 Tavoitteena nuoren urheilijan hyvä päivä. Helsinki, 94-96. Viitattu 11.06.2018 http://docplayer.fi/103707-Tavoitteena-nuoren-urheilijan-hyva-paiva.html

Hämäläinen, K. Lasten ja nuorten valmennuksen suomalaiset mallit. 2015. Teoksessa Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. Suomen Valmentajat ry (toim) Keuruu: VK-Kustannus Oy.

Kaseva K. 2017. Liikuntapsykologian perusteet. Verkkoluento. Viitattu 12.06.2018 https://moniviestin.jyu.fi/ohjelmat/erillis/avoin/liikuntapsykologia/lpsy1001

Lintunen, T., Rovio, E., Haarala, S., Orava, M., Westerlund, E., Ruiz, M. 2012. Urheilupsykologia, liikuntapsykologia ja valmennuksen psykologia. Teoksessa Urheilupsykologian perusteet. Matikka, L. & Roos-Salmi, M. (toim.) Liikuntatieteellisen seuran julkisu nro 169. Tampere: Tammerprint Oy

Lintunen, T., & Gould, D. 2014. Developing Social and Emotional Skills. Teoksessa A. Papaioannou, A. & Hackfort, D. (toim.) Routledge Companion to Sport and Exercise Psychology. Global perspectives and fundamental concepts. London: Routledge, 619-633.

Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta? Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3 Viitattu 11.06.2018 http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/252/murrosika.pdf

Roos-Salmi, M. 2012. Psyykkisen valmentautumisen tekniikat. Teoksessa Urheilupsykologian perusteet. Matikka, L. & Roos-Salmi, M. (toim.) Liikuntatieteellisen seuran julkisu nro 169. Tampere: Tammerprint Oy

Weinberg, R., & Gould, D. 2015. Foundations of sport and exercise psychology. 6.painos. Champaign, IL: Human Kinetics.

 

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *