Puolitoista viikkoa pron elämää.

Tällaistako se on se ammattilaisurheilijan elämä? Treenaamista, syömistä ja nukkumista, seuraavan treenin suunnittelua ja möllöttämistä?

Yksi treenaajan lounas.
On meinaan aika huippufiilis lähteä lenkille vaihteeksi vain treenistä väsyneillä jaloilla, kun alla ei ole päivittäistä 6-8h seisomista ja kävelyä kaupan kovilla kivilattioilla. Ja on myös huippufiilis, kun saa syötyä järkeviä aterioita juuri treenin kannalta optimaalisiin aikoihin, eikä tarvitse taiteilla syömisen kanssa pienien kahvitaukojen lomassa tai pitkiksi venyvien välien muodossa. Ehkä treeneistä myös palautuu vähän paremmin, kun voikin jäädä rauhassa istuskelemaan tai makoilemaan, vaikka lukemaan kirjaa, eikä tarvitse singota samantien suihkun kautta töihin tai yliopistolle.
Olen siis kesälomalla. Mielestäni erittäin ansaitulla sellaisella. 
Koko kevään olen treenannut 15-20h/viikossa ja tehnyt töitä 30-35/h viikossa. Ihan kuin siinä ei olisi riittävästi, olen samalla tehnyt gradun empiiristä tutkimusta ja muita viimeisiä opintoja valmiiksi. Viime viikolla gradu lähti painoon ja myös viimeinen essee lähti sähköpostitse tarkistukseen. Yliopistoura alkaa siis olla virallisia papereita vaille pulkassa ja maisterin tutkinto kourassa. 
Paperinen versio yliopistouran tärkeimmästä projektista.
Olo on aika helpottunut ja hieno. Vaikka opinnot ovat kokoajan sujuneet helposti ja mukavasti, on kuitenkin pieni apina istunut jatkuvasti olkapäällä. Viimeistään silloin, kun rankan treenin ja työpäivän jälkeen olisi tehnyt mieli vain möllöttää sohvalla ja katsoa telkkaria, on tiukka ääni pään sisällä saanut aikaan huonon omantunnon koneella odottavan gradulaisen laiminlyönnistä. Vasta nyt, kun hommat alkavat olla valmiina, sitä tajuaa kuinka suuri henkinen stressi ja rasitus opinnot ovatkaan olleet kaiken muun rinnalla. 
Kokemusta rikkaampana en suosittele kenellekään tavoitteellista kilpaurheilua, lähes täysipäiväistä työntekoa ja korkeakoulututkinnon suorittamista yhtäaikaa. Kaksi näistä onnistuu vielä yhtä aikaa varsin hienosti ja kolmestakin selviää hengissä, kuten allekirjoittanut on juuri todistanut. Mutta jos nyt jälkikäteen saisin valita ja olisi ollut taloudellisesti mahdollista, olisin ehkä hoitanut asiat jollakin muulla tavalla.
Treenilomalainen lenkille lähdössä.
Nyt kuitenkin aion nauttia täysin rinnoin kuluvasta kesälomastani. Palaan töiden pariin vasta ensi viikon perjantaina ja siihen asti minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla urheilija. Vietänkin tällä hetkellä omaa pientä leirijaksoani oleillen tämän viikon Turussa vanhempieni luona ja ensi viikolla palaan takaisin kotiin Tampereelle lopuiksi loma- ja leiripäiviksi. Kerrankin myös sää hellii ja olo on kuin etelänleiriläisellä auringonpaisteesta ja kevään ensimmäisesti aidosti lämpimästä viikosta nauttiessa. Maauimalakin on jo Turussa avannut ovensa, joten paljoa paremmat treeniolosuhteet eivät lomalaisella enää voisi ollakaan. 
Veikkaan, että puolentoista viikon päästä töihinpaluuta jo taas odottaa ja arkeen palaaminen tuntuu äärimmäisen hyvältä. Minusta ei lopulta olisi viettämään täysipäiväisen urheilijan elämää loputtomiin, vaan veikkaan, että kyllästyisin ja tylsistyisin ns. tekemättömyyteen aika pikaisesti suorittajan luonteeni kanssa. Vaarana olisi myös se, että jos minulla olisi liikaa aikaa analysoida treeniäni, syömistäni ja olemistani, mentäisiin ojasta allikkoon ja vetäisin itseni aika pikaisesti kuntoon, jossa oikea paikka olisi jonkinlaista mentaalista hoitoa tarjoava laitos lenkkipolkujen sijaan. 
Aamiaistarpeet blenderissä.
Uskon kuitenkin, että nyt kun olen saanut yhden stressitekijän elämästäni pois pian viralliseksi tulevan valmistumiseni myötä, on mahdollista ottaa seuraava askel eteenpäin urheilijana. Erityisesti palautumiseen on nyt mahdollisuus keskittyä paremmin, toivottavasti myös syömiseen, jolloin treenikin puree vielä nykyistä paremmin. Lepopäivät voivat olla jatkossa oikeita lepopäiviä myös päälle.
Näillä mietteillä jatkan treeniloman viettoa! Blogikin päivittynee jatkossa taas tiheämmin, kun voi käyttää vapautuvat kirjoitushetket hömpän parissa vakavan tieteellisen tutkimuksen sijaan :)

Avainsanat: , , , , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *