Pyöräilijän Tampere

Muistan lukeneeni pienellä hymynkareella uutista siitä, että Tampere valittiin vuonna 2013 Vuoden pyöräilykunnaksi. Perusteena valinnalle oli mm. se että pyöräilyolosuhteita on kaupungissa kehitetty vuositasolla 3-5 miljoonan euron suuruisilla summilla.

Muutin Tampereelle vuonna 2010 Turusta. Molemmissa kaupungeissa olen taivaltanut pyöräillen niin treeni- kuin hyötymielessä useita tuhansia kilometrejä ja yhä edellen hämmennyn siitä, miten järjettömän surkea kaupunki Tampere ja oikeastaan koko sen kaupunkiseutu on pyöräilijän näkökulmasta verrattuna vaikkapa saman kokoluokan Turkuun. Enkä nyt puhu ainoastaan siitä seikasta, että jokaisella tamperelaisella kilpapyöräiljällä on oma seura, kun samaan seuraan ei sovita millään.

En ole kaupunkisuunnittelun ammattilainen. Rehellisyyden nimissä, en tiedä kaupunkisuunnittelusta teoriassa yhtään mitään. Kuitenkin esimerkiksi Tampere – Pirkkala välillä kerrotaan olevan yksi Tampereen kaupunkiseudun pyöräilyn laatukäytävistä. Ajan tätä ”laatukäytävää” pitkin työmatkaani viikottain useampaan kertaan ja vielä en ole keksinyt mitä laatua kyseisessä tiepätkässä on yhdellekään pyöräilijälle uusien, kieltämättä erittäin hienojen pyöräilyopasteiden lisäksi.

Viime kesänä ostin asunnon Lempäälästä. Tätä ennen ehdin asua Tampereella ensin hetken Järvensivuntiellä ja sitten Rauhaniemi/Lapinniemi -akselilla useamman vuoden. Arkiliikkuminen rajoittui tuolloin Lapinniemi – Koskari – Yliopisto -akselille, jota liikuin joko kävellen tai mummopyörällä ja kaikki oli ok, sillä ymmärrettävästi Tampereen kokoisessa kaupungissa aivan ydinkeskustassa pyöräily ei ole sitä nopeinta ja jouheinta puuhaa. Pyörälenkille lähteminen oli kuitenkin Lapinniemestä kauhistus. Aivan sama, mihin suuntaan lähti, meni ensimmäiset puoli tuntia lenkistä jatkuvaan liikennevaloissa seisomiseen.

Rantatie, joka on varmasti yksi Tampereen aktiivisimmita (työmatka)pyöräilyteistä on mielestäni myös yksi Tampereen pyöräilyepäystävällisimmistä teistä. Nykytilanne tietysti on entistä kauheampi tunnelityömaan vuoksi, mutta jo ennen tunnelikaivuun aloittamista, kevyenliikenteen järjestelyn olivat käsittämättömän huonot. Kyseessä pitäisi olla kuitenkin yksi Tampereen pääohitusteistä.

Väli Mustalahti – Lielahti kuvastaa parhaiten sitä järjettömyyttä, mitä tamperelainen liikenne- ja kaupunkisuunnittelu on: yhtäkkiä loppuvia pyöräteitä, huonosti toimivia risteyksiä ja liikennevaloja, ylikorkeita ja teräviä rotvallinreunoja ja huonoa näkyvyyttä. Jos haluatte tietää, millainen on toimiva isohkon kaupungin ohitustie ja sen kevyenliikenteenväylä, käykääpä ajamassa vaikkapa Turusta Raisioon. Vaikka en muuten kauheasti 23 vuotta Turussa asuneena kotiin kaipaakaan, on aina ilo ajaa pyörälenkkejä vanhalla kotiseudulla.

Lempäälän muuttamisen jälkeen onneksi pääsin eroon kyseisen tieosuuden ajamisesta, enkä ole sitä kuluneen vuoden aikana ajanutkaan pyörällä kuin kahdesti olosuhteiden pakosta. Tuntuu luksukselta, kun nykyisin voi lähteä pyörälenkille kotipihasta ilman, että tarvitsee seistä yksissäkään liikennevaloissa ja pääsee heti rauhallisille maalaisteille.

Lempäälään muuttamisen myötä aloin myös ajaa suhteellisen säännöllisesti työmatkoja pyörällä junalla (ja autolla) kulkemisen ohessa. Viime kesänä sitkeästi ja hammastapurren ajoin matkaa vielä maantiepyörällä, tänä vuonna olen siirtynyt suosiolla maastopyörään työmatkakulkineena hermojani säästääkseni. Nyt pystyn välttämään esimerkiksi Hatanpään valtatien ”laatukäytävän” järjettömyyden ajamalla arboretumin hiekkateitä pitkin ja muutenkin tilannenopeus on maasturilla hitaampi ja kaupunkiajoystävällisempi.

Aina kun on aikaa ja aurinko paistaa suoriudun suorinta tietä 23km matkastani n.35km pitkällä kiertoreitillä, jossa matkalleni osuu mm. se yksi harvinainen tamperelaisen kevyenliikenteen kukkanen: Nekalan pyöräkaista. Kierrän usein tätä kautta ihan vain siksi, että pyöräkaista on mielestäni niin hyvä keksintö ja toimii tässä kohtaa kaupunkia todella hyvin. Pyöräilijä pääsee ajamaan jouhevasti autovirran mukana, mutta omalla kaistallaan, näkyvyys risteyksiin on pyörätietä parempi, koko ajan ei tarvitse jarrutella renkaita säästääkseen rotvalleihin tai väistellä flexien päässä viipottavia koiria.  Ken on perehtynyt paremmin tamperelaiseen kunnallispolitiikkaan, kertokaa tyhmälle, miksi näitä ei ole tässä kaupungissa enempää?

Tästä klikkaamalla pääset lukemaan erään tamperelaisen aktiivipyöräilijän Aamulehden sivuilla ilmestyneen mielestäni erinomaisen ja asiallisen kirjoituksen pyöräilijän suhteesta muuhun liikenteeseen. Suosittelen. Vaikka itse käytänkin aina pyörätietä, jos sellainen on tarjolla ja pyrin ajamaan varsinaiset treenit sen verran hiljaisilla teillä, etten aiheuta vaaraa itselleni tai muille. Ja vielä viime viikkoisten tapahtumien valossa: muistetaanhan jokainen kunniottaa toisiamme liikenteessä ja katsoa välillä sinne eteisen peiliin ennen kuin lähdetään auton, pyörän ja kävelykenkien ohjaksiin.

Avainsanat: , , , , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *