Rutiinien ihme!

Heipähei!

Tässä elokuun postauksessani pohdiskelen rutiinien vaikutusta. Ja tällä tekstilläni ei nyt ole mitään tekemistä suonikohjujen kanssa! Käypä laittaa googleen sana rutiini, niin koet samanlaisen valaistumisen kuin minäkin! :D

Postauksessani mietiskelen ovatko rutiinit hyvän ja mielekkään elämän vakaa pohja vai pilaavatko rutiinit elämästä yllätyksellisyyden sekä vaihtelun hurman? Miten rutiinit auttavat erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisten ihmisten ajattelussa, vai rajoittavatko ne?

Rutiineja ei opita hetkessä. Jotta joku teko muodostuu rutiiniksi, vaaditaan saman teon toistamista, toistamista ja jälleen kerran toistamista. Monesti olen sanonut asiakkaille, että uusien tapojen oppimiseen menisi puoli vuotta. Käännän tässä kohtaa takkini ihan julkisesti, sillä käytäntö on opettanut, että näin ei aina ole. Elämäntapamuuttujille puoli vuotta harvoin riittää. Toisaalta rutiinin muodostuminen on mahdollista paljon nopeammassakin ajassa, mutta se taas vaatii sitoutumista.

Mitä rutiineja sinulla on? Tunnistatko vanhemmillasi, lapsillasi tai puolisollasi jotain rutiineja? Aamukahvi on minulle tärkeä rutiini. Hieman tarkemmin sanottuna aamukahvi joko keltaisesta Pikku-Myy mukista tai punaisesta Myy-mukista. Siis jos ne vain ovat saatavilla. Päiväni ei ole pilalla jos ne ovat vaikka pesemättöminä tiskipöydällä. Tykkään kahvista ja kotona ollessani, herätyskellon soitua kävelen suoraan keittiön perälle kahvinkeittimen luo. Asia, jota olen opetellut on silmänympärysvoiteen laittaminen! Menetys asian suhteen on ollut hyvin vaihtelevaa. Tai ehkä en ole löytänyt ”sitä oikeaa”?! ;)

Kesä on mennyt todella nopeasti. Lähinnä aika on kulunut akkuja ladaten: kirjoja kuunnellen, ulkona oleillen ja lasteni seurasta nauttien. Ja ilman aikatauluja sekä kellon kanssa kulkemista, ainakin suurimmaksi osaksi. Minusta lomalla voi ottaa rennommin, miettimättä liiaksi kesäkiloja tai rasvaprosenttia. Lehdet ottavat nämä otsikot haltuunsa varmaan jo ihan piakkoin! Vaikka ruokarytmi heittelee loman aikana joskus paljonkin normaaliin arkeen verrattuna, en alkaisi hermoilla. Säännöllinen syöminen on toki tärkeää joka päivä, mutta liika hysteria pois lomalla! Jos ruokarytmi on opeteltu ja sisäistetty, siitä on tullut rutiini. Lomalaisten vatsat eivät ihan täysin mene lomamoodiin, vaikka poikkeamaa ”normiarkeen” olisikin. Jos haluat oppia säännöllisen ruokarytmin, ala ensin syödä jotain 3-4 tunnin välein. Olen varma, että muutamassa viikossa huomaat eron! Jos sinulla taas jo on monipuolinen perusrunko ruokavaliollesi ja syöt perusterveellisesti, voit mielestäni ottaa lomalla rennommin.

Syksyn myötä muutkin arkiset rutiinit alkavat taas pyöriä, päivät täyttyvät päivähoidosta, koulusta sekä töistä ja erilaiset menot täyttävät kalenterit ihan huomaamatta. Kalenteri on kaveri, kun sitä oppii käyttämään. Juju onkin sitoutua omiin merkintöihinsä. Kirjoittaa merkintä ja todella toimia sen mukaan! Tässä itselläni on ollut iso työ, sillä liian usein työt ovat menneet muun edelle. Meillä yrittäjillä kalenteri on aina tärkeä, ja siksi sinne tulee merkittyä vähäisimmätkin asiat, koska on niin paljon muistettavaa. Omat treenitkin kannattaa laittaa kalenteriin jos näyttää, ettei niitä tule muuten tehtyä ja viikko on kiireinen.

Lapsiperheessä kaikki aikataulut ja menot tulee suunnitella hyvin, jotta toteutus olisi mahdollisimman helppoa ja kaikkien muiden harrastukset ja muut menot on otettu huomioon. Viikon kalenterissa pitää ottaa huomioon myös jokaisen perheenjäsenen, niin lapsen kuin aikuisenkin palautuminen. Uni, ulkoilma, liikunta sekä ravinto ovat ykköosassa, mutta myös sosiaaliset suhteet ja harrastukset sopivassa määrin palauttavat työviikosta. Monelle tuttu seuraus huonosti kalenteroidusta viikosta on, että kun ensin ma-pe paahdetaan aivot ja kroppa täysillä surraten, viikonloppuna ei päästä sohvalta ylös ja mätetään roskaa naamariin minkä ehditään, koska pitää rentoutua. Osa vielä vaihtaa/lisää mätöt vettä väkevämpiin ja päädytään vielä surkeampiin lopputuloksiin. Maanantaina rentouttava viikonloppu on vain haave, koska ollaan oltu pari päivää tosi rennosti. Mielikin on maassa, kun ei tullut tehtyä mitään oikeasti rentouttavaa.

Näissä maisemissa Livon rannalla tuli vietettyä tänäkin kesänä useampi tunti lasten kanssa polskien!

Rutiinit tuovat arkeen helpotusta, mutta niitä ei kuitenkaan pitäisi olla liikaa. Rutiinien avulla päiviin tulee raamit. Herätykset, työt, koulut, ruokailuajat ja -tavat, harrastukset sekä perheen yhteiset hetket sekä erityisesti nukkumaanmenoajat ovat hyvästä. Kun lapset olivat pienempiä yritin pitää kynsin ja hampain kiinni nukkumaanmenon rauhottamisesta, sekä syömisestä. Väitän, että se oli hyvä päätös. Kokemus on myös opettanut, että esim. pikkuisen taapertajan tai varsinkin jos taapertajia on useampia, on arki vaan yksinkertaisesti helpompaa, kun on kehys, jonka sisällä kulkea. Omalla kohdalla pikkulapsiajan rutiinit ovat muuttuneet koululaisen sekä päiväkotilaisen rutiineihin, jotka antavat hieman enemmän löysiä, mutta antavat viikollemme sekä lukuvuodelle loistavat raamit. Lasten kasvaessa ja itsenäistyessä osa päivän rutiineista siirtyy heille, vaikka vastuu pysyykin vanhemmalla.

Rutiinit voivat tuntua myös tylsiltä ja rajoittavilta, kukapa haluaisi päivien olevan jatkuvasti samanlaisia? Tottakai joku voi olla täysin tyytyväinen ja onnellinen ilman arjen pieniä automaatioita ja se on hänelle tottakai sallittua. Onko sellainen mahdollista? Voiko olla niin, ettei olisi mitään vakioituja tekoja lainkaan? Keksitkö sinä? Itse kuitenkin liputan tylsän ja tavallisen sekä ennalta-arvattavan puolesta! Tylsän ja tavallisen seasta voi toisinaan kasvaa jotain ihmeellisen erilaista ja epätavallisen innostavaa!

Rutiinit voivat olla rajoittavia. Samainen ystäväni kertoi uuden haasteen edessä, että alkoi rutiininomaisesti miettimään miksi hänestä ei ole tekemään käsillä olevaa asiaa. Vinkkasin hänelle asian kääntöpuolen: mitä hyvää voi tapahtua, kun otat haasteen vastaan? Lopulta hän päätyi ottamaan haasteen vastaan. Otin itse saman haasteen, mutta vaikka emme nyt päässeetkään ”maaliin” asiassa, olimme samaa mieltä, että kannatti kuitenkin ottaa askel kohti tuntematonta. Uskon, että pysymme kuitenkin valitsemallamme tiellä ja jonain päivänä lopputulos on jotain hienoa!

Rutiinit vaativat sitoutumista. Ne, jotka sitoutuvat rutiineihin, itseasiassa säästävät aikaa turhalta säätämiseltä ja pystyvät nauttimaan elämästä säätäjiä enemmän. Ystäväni kertoi, että hän on aloittanut aamuisin selän venytykset, koska selkä pysyy kivuttomana sen ansiosta. Tavoite on tehdä tästä lyhyestä venytyshetkestä rutiini jokaiseen aamuun. Minusta ystävälläni on hyvä mahdollisuus tehdä tästä rutiini, koska hän tiedostaa myös sen, että tämä asia on hänelle hyväksi.

Toivottavasti sait ajatuksestani kiinni ja se herätti sinussa ihan mitä tunteita vaan! Eniten toivoisin, että joku jolla ei ole mitään rutiineja löytyisi ja kommentoisi!

Aurinkoista ja energistä elokuuta Sinulle!

-Milla-

Avainsanat: , , , , , , , ,

Milla Saarela

Milla Saarela, Millafit

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *