Se puolipakollinen tavoitepostaus 2015

Tässä tammikuun ensimmäisen kokonaisen viikon lopuksi iltateetä juodessa ja englantilaista joulukakkua syödessä on ehkäpä viimein aika pistää muistiin joitain tavoitteita alkaneelle vuodelle, onhan tämä kuitenkin treeniblogi. Tapanani ei ole ollut tehdä sen suurempia uudenvuodenlupauksia, ja ainakin osasyynä siihen on se, että olen niin laiskanpulskean itsetyytyväinen, etten koe kauheasti tarvetta parannella itseäni. Erityisnihkeästi suhtaudun (omalla kohdallani) kaikenlaisiin kieltäymyksiin, oli kyseessä sitten herkkulakko, laihdutuskuuri tai tipaton tammikuu: jos minua huvittaa syödä kakkua tai käydä kaljalla, syön ja käyn. Kumpikaan ei sinällään oikein riitä elämän sisällöksi, ja siksipä en uskokaan, että kummankaan kanssa ns. lähtisi homma hanskasta.

WP_001875

Treenikaverille motivaatiota Openeissa 2014: laji 14.5, ajattele Saara Laaksosta

Viime vuonna tähän aikaan listasin noin kymmenen (urheilu-)tavoitetta vuodelle 2014. Yhteenvetona voisi nyt todeta, että tavoitteet ylittänyt tulosparannus tuli niin takakyykkyyn kuin rive&työntöönkin. Lisäksi tavoitteet tulivat täytettyä leuanvedon ja kippaamisen oppimisen osalta, joskin tiukkoja leukoja meni viimeksi vain neljä, ei viittä, kuten toivoin, eikä kippi toes-to-bareissa vieläkään kulje kovin hyvin. Käsilläkävelyä en päässyt kymmentä metriä, mutta kuusi metriä on jo kävelty (tuntuu muuten pitkältä matkalta kun sitä taittaa ylösalaisin). Uudenvuodenaaton painonnostokilpailun myötä osallistuin myös urheilukilpailuun, ja lisäksi liityin salin kisaryhmään. Sen sijaan en kiipeillyt niin paljon kuin olisin halunnut, enkä myöskään päässyt toteuttamaan haavettani surffilomasta (pahuksen köyhyys).

Tälle vuodelle en taida edes keksiä kymmentä tavoitetta, mutta kyllähän sitä muutamia on mielessä hautunut. Koska omasta mielestäni peruspalikat — treeni, syöminen, lepo — ovat kohtuullisen hyvin hanskassa, sukellan suoraan detaljeihin.

1. Kyykkyvoiman lisääminen. Tämä lienee treenitavoitteistani selkein. Kyykky on toki kehittynyt, mutta soisin kehityksen jatkuvan. Takakyykyssä tavoitteena olisi kyykätä se maaginen satanen, etukyykyssä kehitystavoitteet liittyvät pikemminkin painonnostoon: jos haluan rinnallevedon kehittyvän, on pikku pakko saada lisää voimaa etukyykkyyn (tällä hetkellä rive- ja etukyykky-ykkösen välissä on vain 7,5 kg jälkimmäisen hyväksi, eli ei ihan kauheasti ole korotusvaraa riveen).

2. Kehonpainokikkailussa kehittyminen. Rengasdipit, chest-to-bar-leuat, käsilläkävely, straddle press to handstand, hyvin rullaavat toes-to-barit. Näissä kehityskohteita riittää. Toiset sujuvat jo jotenkin (tein juuri tällä viikolla treenissä 10 tiukkaa chest-to-baria. En tosin unbroken, mutta kuitenkin!), osa on vasta alkutekijöissään. Voikka-skillsit ovat itselleni ehkä kaikista siisteintä, mitä CF-salilla voi tehdä, joten näiden harjoitteluun on kyllä motivaatiota.

WP_001980

CFH:n vappujuhlien kakku oli mitä hienoin

3. Vaihtelun lisääminen. CrossFitin parissa puuhatessa toki vaihtelua tulee aika tavalla joka tapauksessa, mutta tavoitteena olisi myös viihtyä ”outside the box”: kokeilla uusia lajeja, olla ulkona, kiipeillä, juosta, uida ja pelata. Ja mennä sinne surffilomalle!

4. Vähän edelliseen liittyen: tanssitunnille meneminen. Edes kerran! Tyylilajillakaan ei ole niin väliksi, joskin eniten kiinnostavat lattaritanssit ja diskohetkutus (eli reggaeton ja dancehall).

5. Mahdollisen intensiteetin ja määrän kasvaessa myös levon, kevyiden viikkojen, treenien tahdittamisen ja kehonhuollon muistaminen. Viime vuonna treeniä tuli jo todella kattavasti ja säännöllisesti, joten varsinaisesti treenin määrään ei tarvinne panostaa. Laatukin pysyy aika hyvin hanskassa oman salin ohjelmointia seuraamalla. Tihentyneen treenitahdin, kasvaneiden painojen ja isomman intensiteetin myötä huomasin kuitenkin jo männä vuonna, että riittävä lepo, palautuminen ja myös kevyiden treenien tekeminen täytyi ottaa huomioon ihan eri lailla kuin aiemmin. Tavoitteena olisi siis ei sen enempää eikä vähempää kuin olla hajottamatta itseään urheilulla. Jatkossakin aion siis tarvittaessa skaalata, himmata, hidastaa ja lööbata, sen lisäksi, että aion viihtyä epämukavuusalueella, haastaa itseäni ja mennä sata lasissa. Balanssi!

Tavoitteita ja niiden täyttämistä tärkeämpää itselleni on tänäkin vuonna hyvä boogie treeneissä, iloinen mieli sekä terve ja vahva kroppa. Treenaaminen on niin älyttömän hauskaa, palkitsevaa ja lystiä ajanvietettä, että luuhaisin CFH:n salilla varmaan kaiken liikenevän aikani, vaikka kyykkytulos ei kasvaisi kilollakaan. Tästä huolimatta on toki kiva myös tarkkailla omaa edistymistä ja pohtia, treenaako järkevästi ja itselle sopivasti vai tekeekö ehkä itselleen hallaa.

Mitenkäs siellä ruudun toisella puolella? Onko uudenvuoden lupauksia ja tiukkoja tavoitteita koko liuta vai menettekö fiiliksen mukaan? Ovatko tavoitteenne suorituksissa, ulkonäössä vai kenties mentaalipuolella?

Avainsanat: , , , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *