Sorvin ääreen

Sairaslomat on pidettynä, toivottavasti koko vuodelta ja kuten hiljaisuudestakin voi päätellä niin kaikenmoisen touhun pariin on palattu. Ensinnäkin täytyy ihmetellä kuinka hyvin maltoinkin olla aloillani määrätyn sairasloman. Ensimmäiset kolme päivää ihan erityisen kevyesti ja sittenkin vielä varsin kevennetysti. Jännästi vaan jauhot loppuivat jo viikon puoli välissä ja piti soittaa äitiä avuksi auton kanssa.. Samukin tuli kiltisti kotio syömään joka päivä. :) Jotenkin tuntuu että taisi jopa toivoa että kotona odottaisi aina tuoreen pullan tai sämpylän tuoksu.

Kuntotestikin tuli ajettua sairasloman päätteeksi ja lähihistoriaan nähden tulokset olivat varsin hyviä, vastaten liki täysin ennalta arvioitua. ”Hyvät on pohjat” totesi testaaja kun maitohapot eivät meinanneet lähteä nousemaan. Omaksi yllätyksekseni pystyin nostamaan sykkeet ihan reiluun lukemaan eli 203, mikä lienee ainakin lähellä ihan todellistakin maksimia, mutta harvemmin olen sitä vastaavassa testitilanteessa saanut tuotua esille. Eli leikkauspöydä 37 ja testin 203 sillä välillä paukuttaa sydän.

Koulun suhteen on vielä ärsyttäviä pikkujuttuja tehtävä, niinkuin opparin palautekeskustelu. Arvio on kyllä jo mutta palautekeskustelu on käymättä. :) Heh, mun kohdalla asiat tehdään välilä vähän nurinkurisesti, joten miksipä vaihtaa sitä linjaa enää tässä vaiheessa. Onneksi koulutusalapäällikkö on fiksu nainen ja on auttanut näissä lopun säätämisissä aivan uskomattoman paljon. Hän kuuluu niihin henkilöihin, joilla ei koskaan näytä olevan kiire, aina hetki aikaa ja silti hommat toimii. Onneksi näitä ihmisiä on ja tunnen vastaavia muitakin tapauksia. :)

Työelämässä olen jo vahvasti kiinni. Pääsin labraan töihin vanhan harjoittelupaikkaani. Hieman henkilökunta on parin vuoden aikana ehtinyt vaihtua mutta ilmapiiri on yhä sama; avointa ja nuorekasta. Lisäksi kaikki tervehtivät toisiaan ennenkuin katsovat nimikylttiin printattua titteliä. Sekin on jonkinlainen rasite työntekijälle, jos hänellä on jatkuvasti työparinaan opiskelija, josta ja jonka tekemisistä hän on vastuussa. Tiedän sen aiemmista työpaikoistani että se on pitkässä juoksussa rankkaa ohjata ja opettaa koko ajan uutta työntekijää. Itse sain olla viikon ”harjoittelijana” kun pääsin jo opettamaan opiskelijaa. Tässä kohtaa ”uraa” se on tavallaan hauska testi itselle, koska toinen näkee vierestä tuorein silmin ja vaatii jatkuvasti perusteluita jos teen toisin kuin toinen ohjaaja. Onneksi itsekin haluan että kaikelle tekemiselleni olen kehittänyt tai oppinut perustelun, ja sainkin tänään kuulla ohjaavani selkeästi. :) Niinhän se menee: opettele leikki ensin itse ja opeta se sitten vasta muille.

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *