Suattaapi olla, että..

Sveitsissä tuli käytyä elämäni ensimmäistä kertaa noin pari viikkoa sitten. Kävin kisailemassa maajoukkueen kanssa ja oma tulos oli harmittavasti 4. Irtiotossa oli vain todella vaikeaa ajaa neljää samassa tiimissä ajavaa vastaan.. Kilpailu oli pituudeltaan vain 75 kilometriä, mutta olin suhteellisen ”nahat” maalissa. Pidempää ja tarkempaa juttua voi lukea maajoukkueen virallisilta nettisivuilta eli http://womencycling.blogspot.fi/

Sitten kävin tekemässä pikaisen visiitin himassa ja pesin lähinnä pyykkiä. Pyykkien kuivumisen jälkeen pakkasin kamat uudestaan ja lähdin porukoiden kanssa Viron Tartoon. En varmaan enää ikinä osallistu kyseiseen Rattaralli karkeloon. Ihan hullua meininkiä. Loppusijoitus itsellä oli kolmas, kun talutin viimeisen puoli kilometriä. Kiekko ei oikein tykännyt ”pususta”, jonka sain paikalliselta herrasmieheltä. Olin ennakkosuosikin eli Grete Treierin takarenkaassa kiinni kilometri ennen maalia ja jokainen virolainen mieskuski yritti tulla siihen meidän väliin. Ihanaa kiusaamista. Sen verran jääräpää minäkin olen, että tuumaakaan en antanut periksi. Tämä yksi ihana herrasmies tulikin sitten sen verran lähelle, että pinnat katkesivat sekä kiekosta että päästä. Jouduin siis vetämään sivuun toivoen, että moni nainen ei porukassa pysynyt. Ei pysynyt, kun kolmen sakissa palkintopallilla.

Pienen harmittelun jälkeen puin taas kuitenkin kamat ylle ja lähdin ajamaan Satakunnan mestaruudesta. Ilmottauduin miesten sarjaan, kun naisissa oli lyhyempi matka ja ajattelin, että väliäkö sillä, että miten menee. Koitin ajella semiaktiivisesti ja olin muutaman kerran yksin muista karussa, mutta ei näillä jaloilla kauaa. Loppukirissä olin kolmas.

Sitten puinkin pitkästä aikaa tempopuvun ylleni ja kävin kokeilemassa viikkotempoa. Ajattelin, että jalat ovat vähän väsyneet reissaamisesta ja kisailusta. Kellotin kuitenkin uuteen ennätysaikaani 13.37. Fiilis jälleen hyvä Tarton sekoilujen jälkeen.

Tempomisen jälkeen kävin turisteilemassa triathlonin pikamatkan SM-kisoissa Sääksjärvellä. Päivä oli mukava ja Jarnokin suoriutui tehtävästään huippu hyvin ollen neljäs. Hienoa tekemistä oli mukava sivusta seurata!

Turisteilun jälkeen pääsin itse tosi toimiin Porvoon ajoissa. Voitto tuli jo vissiin kuudennen kerran? kyseisistä ajoista. Ajo itsessään tuntui suhteellisen mukavalta ja yritin kiusata kisan edetessä sekä itseä että muita.

Nyt kai pitäisi lähteä stadionille ”ratakisoihin”…

Lotta Lepistö

Lotta Lepistö

Lotta on 24-vuotias pyöräilijä ja sairaanhoitajaopiskelija. Tulevana vuonna Lotan on tarkoitus harjoitella monipuolisesti ja saada pyörä liikkumaan entistä kovempaa. Hän pääsee nyt kokeilemaan vuodeksi, millaista on elää todellista huippu-urheilijan elämää.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *