Suunnittele, järjestä, organisoi ja toimi!

 

Lomailija muuntuu taas aktiiviseksi liikkujaksi ja aloitteelliseksi työntekijäksi – vai muuttuuko?

 

Lomamoodi jää joskus päälle. Hitto. Aikaasaamisen tai ryhtymisentaito on jäänyt kiinni lomaan. Se on tahmainen, venyttelevä ja vaikeasti käynnistettävä. Ajatuksia ja suunnitelmia on kyllä. Mutta niiden toimeenpano ei käynnisty. Tuttu varmaan jollekin muullekin. Toimisiko energisen, aikaansaavan ja toiminnallisen syksyn käynnistys vaikka näillä vinkeillä?


Kalenteroi

 

Suunnittelu on niin monen hyvin toteutetun asian ydin. Niin tässäkin. Päätä, mistä lähtien sinulla on loma ja myös se, mihin se päättyy. Lomafiilis saa ollakin silloin, kun on lomaa – tai kesää, mutta päätä ajankohta, mihin se lilluminen saa päättyä. Yhdelle se on kesäloman loppu, toiselle koulujen alku, jollekin joku ihan muu. Mutta päätä se. Sehän ei estä kivojen, lämpimien syysviikonloppujen viettämistä vaikka mökkeillen ja lomafiilikseen palaten. Se vain särmää syksyn.

 

Suunnittele OMA juttu syksyyn

 

Miltä se unelmien aktiivinen syksy näyttää? Onko se hilloamista, omenoiden kuivattamista ja sienimetsää vai suunnistusta, puolimaratonia vai puutarhatöitä ja pilatesta. Suunnittele!

 

Kaiva kansalaisopiston ohjelma, tutustu liikuntakeskusten syksyn ohjelmaan tai poimi kauppakeskuksen ilmoitustaululta kiinnostavat kurssit. Perheessä ensin tulevat lasten harrastukset, kuljetukset ja muut, vasta sitten omat suunnitelmat – kyllä minä muistan. Entä jos kuitenkin tänä syksynä miettisit, mitä juuri SINÄ haluat harrastaa. Poimi ainakin yksi voimaannuttava asia, jonka ajatteleminenkin jo laskee pulssia. Tarvitaan omaa aikaa myös sinulle. Omaa hetkeä uppoutua uutuuskirjaan, painua sangon kanssa metsään tai uskaltautua joogaan. Ja liikkuakin pitäisi. Ei niin, että se tuottaa huonoa omaatuntoa, vaan niin, että sitä suunnittelee, järjestää ja organisoi. Ja saa sen onnistumaan!

 

Viikossa on 168 tuntia – montako sinulla?

 

Suurperheen äiti laittaa kellon muita aikaisemmin soimaan ja tekee joka toinen aamu parinkymmenen minuutin kotijumpan, yksinhuoltajaisä lenkkeilee lapsen pyöräillessä vierellä ja koiranomistaja löytää salitreeniin aikaa myöhäisillasta.

 

Viikossa on 168 tuntia ja se on kaikille sama. Keskimäärin suomalaiset katsovat telkkaria yli 3 tuntia päivässä. Voiko siitä nipistää edes 3 viikossa johonkin muuhun? Siis vain kolmena päivänä kaksi tuntia kolmen sijasta? Siihen omaan, ikiomaan tekemiseen, jolloin joku muu huolehtii ja vastaa kaikesta muusta? Älä vastaa suoralta kädeltä että ei, sillä joskus puolisosta voi olla mukavaa huolehtia kaikesta, jotta sinä pääset voimaantumaan omaksi hetkeksi. Kyllä minä ne ruuhkavuodet vielä muistan. Aika ei tipu taivaasta, se pitää itse raivata. Se pitää nähdä ja uskoa tärkeäksi. Ihan niinkuin hammaslääkäri tai vanhempien ilta. Ja laita se kalenteriin. Parasta on, jos tekemiseen tarvitaan ystävä. Ja ystäväkin laittaa sen kalenteriin. Sinne mennään yhdessä, jolloin estyminen on peruttava, selitettävä ja perusteltava. Toimii paremmin kuin uskotkaan!

 

Minulla oli vuosia kaksi työtä. Päivätyö ja iltatyö. Ajan löytäminen ylimääräiseen oli haastavaa. Tiedän, että organisoimalla onnistuu kyllä. Se oli minusta itsestäni kiinni, mitä halusin. Jos halusin toimia aktiivisesti vapaaehtoistyössä ja opiskella samalla, pistin ihan itse sen silmukan kiristämään kaulan ympärille. Ihan itse täytin kalentereista välillä aika hirveitä. Sellaisia viikkoja, että jos sunnuntaina olisi tullut yllätysvieraita, olisi koko seuraavan viikon jumpat ja musiikit olleet suunnittelematta, koreografioista puhumattakaan ja opiskeluiden deadlinet paukkuneet… Mutta sinnekin sai ängettyä asioita, joita piti tärkeinä. Totuus oli se, että ne todellakin piti suunnitella ja laittaa sinne kalenteriin. Kuten se hammaslääkärikin.

 

Oma juttu ON TÄRKEÄ

 

Jos perustelet oman viikottaisen menosi itsellesi ja perheellesi ja uskot itsekin, että se on aivan yhtä välttämätöntä kuin lapsen pianotuntikin, kaikki muutkin oppivat – ja uskovat. Jos se oma zumba-tunti on itselle ja omalle hyvinvoinnille niin merkittävä, että myyt ajatuksen muille, on se helpompi järjestää. Ja kun mietit, mitä se zumba sinulle merkitseekään, miltä tunnilla tuntuu, kun musiikki menee sinusta läpi ja saat liikkua sen rytmissä, nauttien ja miltä olo hikisenä tunnin jälkeen tuntuukaan, päästä puhumattakaan. Se on tärkeää :)

 

Tästä olen usein huolissani. Jos perheessä on useampi lapsi ja molemmat vanhemmat käyttävät kaiken vapaa-ajan lasten harrastuksiin, mitä tapahtuu vanhempien kunnolle? Odottaako se, sitä hetkeä, kun lapset ovat 18-vuotiaita ja taas on aikaa itselle? Tai lapset ovat 12-vuotiaita ja selviävät kotona hetken yksin. Siihen saattaa kulua viisitoista, kaksikymmentäkin vuotta.

 

Kuntoa ei voi säilöä tai pistää hyllylle. Elämä ja vuodet karttuvat näille vanhemmillekin. Tarvitaan sitä kunnon ylläpitämistä niinäkin vuosina. Etten sanoisi, erityisesti niinä vuosina! Pitäisi kaikesta huolimatta saada itselle aikaa ulkoilla, lenkkeillä ja hoitaa lihaskuntoa myös lasten ollessa pieniä ja harrastavia. Ja ilman syyllistämistä, kuka sinusta pitää huolta, ellet sinä itse? Tai kuka sille puolisolle sanoo, että mene lenkille, kyllä minä tämän hoidan, ellet sinä? Puolin ja toisin. Niin sen voi saada toimimaan.

 

Toimeenpanon taito. Sitä se on. Pysähdy ja mieti, mitä haluat ja kun se löytyy, järjestä sille aikaa. Suunnittele ja kalenteroi – siitä se lähtee!

 

 

Tsemppiä syksyn perhekalenterin laadintaan!
Toivotan sinulle omia hetkiä arkeesi.

 

Ps. Jos kotitreeni on se sinun tapasi hoitaa lihaskuntoa, löydät helpon ja nopean treenin vaikka täältä!

 

Tuija Silver-Lager

Tuija Silver-Lager

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *