Sveitsin reissusta

Tämän vuotisen Sveitsin kisareissun sunnittelussa oltiin liikkeellä jo hyvissä ajoin ja reissuun lähtikin ryhmä, jossa intoa ja tekemisen halua oli enemmän kuin kymmenessä pienessä kylässä. Viime vuotiseen tapaan en tälläkään kertaa katsastellut sääennusteita etukäteen, mutta edellisen reissun koleudesta oppineena pakkasin mukaan untavatäytteistä toppaliiviä, kolmet eri mittaiset irtopuntit, parit hihat, sadetakkia, tuuliliiviä, aluspaitaa, talviajohousua yms… Hki- Vantaalla kuulinkin että sääennusteet olivatkin lupailleet ukkosmyrskyjä yms.. Sunnuntain kisareitti tulisi olemaan minulle tuttu viime vuodelta, mutta lauantain kisareittiin halusin ehdottomasti saada hieman jalkatuntumaa ennen starttia, joten toivoin ettei aurinkomagneettini pettäisi tälläkään kertaa. Kisakohteena Sveitsin tekee mukavaksi lyhyt lentomatka ja aamulennot. Pääsimmekin jo perjantaina hyvissä ajoin majoittumaan hotelliin ja kasailemaan fillareita.

DSC_0165

Kun on tottunut matkustamaan fillarin kanssa ja sen kasaamiseen kului aikaa n.5min ja jäi mukavasti aikaa hiukan rentoilla (tuoksutellen raikasta maalaisilmastoa..) ja ihailla itseäni kovasti miellyttävää sveitsiläistä vesisadetta.. ;)

Molemmat kisat ajettiin miellyttävissä hellelämmöissä. Pientä mäenkinkarettakin molempina päivinä oli tarjolla. Pitkästä aikaa  isommassa ja vauhdikkaammassa porukassa ajaminen oli aluksi taas asteen verran jännempää, mutta nopeasti siihen taas tottui. Harmitti hiukan, etten ehtinyt aiemmin keväällä käymään esimerkiksi Belgiassa hakemassa tuntumaan porukassa ajamiseen.. Jostain syystä itseluottamus omaan jalkan oli lauantaina aivan hakoteillä ja kuvitteli kisareitin mäenkinkareen olevan kahdeksan toiston takia jotenkin uskomattoman paha ja vaativa, mutta mäkihän taittui sen kahdeksan kertaa paljon helpommin kuin olisin ikinä uskonut, pöh. Sunnuntain kisan mäennyppylä oli pidempi ja loivempi. Toistoja tosin yksi enemmän. Sunnuntain kisa-aamuun heräsin nälkäisenä, koska edellisen päivän ruokailu kisan jälkeen oli siirtynyt hiukan turhan pitkälle ja sai herkkävatsaisen oireilemaan ruokahaluttomuudella. Ei ihan optimi tilanne startata toiseen kisaan, koska glukoosivarastot ilmeisen tyhjänä.

Kokonaisuutena kisat antoivat hyvää itseluottamusta mäkien taittamiseen, mutta ehdottomasti lisää porukassa ajoa täytyy saada.  Ja se ei onnistu kuin ajamalla kisaa…

Kisan jälkeen lauantaina siirtymä toiseen kisakohteeseen tsygillä. Rauhassa ja maisemia ihastellen.

Kisan jälkeen lauantaina siirtymä toiseen kisakohteeseen tsygillä. Rauhassa ja maisemia ihastellen.

Nyt painin henkisesti hieman kahden vaiheilla radan ja maantien välillä; kumpi, kumpikin, vai mitä häh? Ennen maantiellä en ole viihtynyt mutta tämän reissun ansiosta huomasin että maantielläkin ajaminen voi olla hauskaa ja mahtavaa, erityisesti jos reissussa on hulvaton ja rento porukka, jotka tsemppaavat toisiaan! Ei nimittäin tarvitse vatsalihaksia treenata pariin viikkoon, niin paljon tuli muutaman päivän aikana naurettua! Ja unohtuiko mainita että aurinkomagneetti toimi kohtuu hyvin, eikä Sveisistä tälläkään kertaa vesisateen takia tarvinnut kisassa kastua.

Sunnuntain kisaruokala

Sunnuntain kisaruokala

Miesten kisaa jäljellä 12 kierrosta

Miesten kisaa jäljellä 12 kierrosta

Ja koska fillarireisu kyseessä, niin bongaa kuvasta tsygä!! ;)

Ja koska fillarireisu kyseessä, niin bongaa kuvasta tsygä!! ;)

Nyt pitkästä aikaa luvassa kisavapaa viikonloppu ja pääsee keskittymään treenailuihin! Pientä alkulämpöä helatorstain tuplatreeneillä ja eturengas kohti kipeitä reisiä!!

 

 

 

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *