Syyssateessa juoksemisen luonnetta kasvattavasta vaikutuksesta ja uima-asupulman ratkaisu

Eilen ohjelmassa olisi ollut normaaliin tapaan kivasti (krhm) viikon aloittava jalka+selkä-päivä punttisalilla. Jostain typerästä syystä olin kuitenkin mennyt pari viikkoa aiemmin vastaamaan myönteisesti erääseen kysymykseen, jonka seurauksena tein sitten eilen rapiat kymmenen tuntia töitä. Illalla seitsemän pintaan ulos hortoillessani totesin, että salille rehkimään meneminen altistaisi minut vakavasti tapaturmalle. Kuvittelin päässäni verisen skenaarion (johon kuului kyykkyräkki ja kasa rautaa) ja päätin siirtää salihommat tälle päivälle. Sisukas kun olen luonteeltani, päätin että jotain nyt kuitenkin on tehtävä ja päätin tehdä pienen juoksulenkin. Siitä huolimatta, että satoi vettä vaakatasossa ja tuuli niin, että meinasin mennä kumoon.

Syysmyrskyn tyyppisessä säähirvityksessä pimeällä Töölönlahdella ravatessani kieltämättä taputtelin itseäni (kuvitteellisesti) olalle. Ei nimittäin mistään tule semmoinen itseensätyytyväisyys kuin kamalassa säässä ulkoilusta. Kyllä kasvaa luonne nyt! Ihmisenä jalostuu! Ei paljon siinä itsetyytyväisyydessa kieriskellessä märät lenkkarit haitanneet. Lisäbonuksena vielä se, että oli pakko juosta aika kovaa, ettei tullut liian kylmä. Eikä ollut ruuhkaa!

Tästä täytynee vetää johtopäätös, etten vastaisuudessakaan anna kauhean säätilan estää iltalenkkeilyjäni. Lisäksi nyt minun on varmaan ihan pakko ostaa ne toiset juoksukengät, että on sitten kuiva varapari. (Tiedostan kyllä mieleni sopukoilla kuulleeni myös jostain goretex-jalkineista, mutta niitä en ole nähnyt yhtä vinkeinä.)

Eilisiltainen hortoilu Hakiksen Sokoksella tuotti myös odottamattoman ratkaisun tuohon aiemmin esillä olleeseen uima-asupulmaan, kun alerekistä löytyi Puman uimapuku sopuisaan kahdenkympin hintaan. Koko on oikea, mutta ei se kyllä musta ole. Itseasiassa se on todella räikeän pinkki. Saatan altaassa tuntea itseni sukkelan hylkeen sijasta vaahtokarkiksi, no, uima-altaassa.

Kuvia olisin ottanut, jos valaistusolosuhteet olisivat yhtään paremmat. Mutta en kyllä itsestäni siinä puvussa, ihan niin innokkaasti en halua itseäni internetissä paljastella.

Avainsanat: ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *