Takaisin uima-altaaseen

Eilen palasin takaisin normaaliin arkeen. Työt alkoivat loman jälkeen shokkialoituksella (klo 7.30) ja illaksi suuntasin piiiiitkästä aikaa triathlonporukan uintivuorolle. Edellisestä uintikerrasta taitaa olla jo kuukauden päivät, ainakin, kun ensin sairastin lähes kolme viikkoa niin, etten uskaltanut mennä lähellekään vettä. Kun toivuin, oli matkalaukut jo pakattu. Sveitsissä puolestaan kyllä alunperin suunnittelin käyväni kokeilmassa paikallisen uimahallin menoa, mutta siellä se uimakassi kiltisti odotteli auton hattuhyllyllä koko matkan ajan, kun en maisemien ihastelultani malttanut mennä halliin laisinkaan edes sadepäivinä.

Eilen uimaan meno jännitti kovasti. Lähes yhtä kovasti kuin olisi ollut menossa kisoihin. Mietin päässäni läpi jo kaikki kauhutilanteet: hukun, en pääse mihinkään, tekniikka on hajonnut täysin uintitauon aikana, jään kaikkien jalkoihin, en jaksa uida koko 90 minuutin uintiaikaa ja vaikka ties mitä. Kauhutilanteista mikään ei toteutunut täysin, mutta kohdat: en pääse mihinkään, tekniikka on hajonnut ja en jaksa uida koko 90 minuuttista toteutuivat jossain määrin.

Valmentaja iski minut treenien alussa suoraan ”kolmoselle” eli ns. nopeimmalle radalla, enkä uskaltanut protestoida vastaan vaan kiltisti hyppäsin altaaseen. Alkuverrassa kaikki tuntui omituiselta paitsi selkäuinti. Meinasin jo ehdottaa, josko treeni olisi ollut selkäuintipainotteinen, niin helpolta se tuntui vapariin verrattuna. Onneksi uuden harjoituskauden virallisesti ensimmäisen päivän kunniaksi treeni oli melko helppo ja rytmitetty 10*25m tekniikkaosioihin vuorotellen 250m kelailujen kanssa.

Perusvauhti ja lopulta jonkinlainen uintituntumakin löytyi tauosta huolimatta ihan mukavasti, mutta heti kun edes yritti lähteä uimaan ns. kakkosvauhtia (rennon reipasta perusuintia) kovempaa, niin johan alkoi selkä, olkapäät ja ojentajat pistää hanttiin ja ilmoitella siitä, että uintilihakset vaativat ehkä hieman vielä herättelyä ennen hyvästä vauhdista haaveilua. Tunnin jälkeen väsy iski käsiin oikein kunnolla ja viimeistään viimeisessä pilkotussa satasessa meno taisi lopussa olla kuin hidastetussa filmissä, vaikka sen olisi pitänyt olla jotain ihan muuta. Loppuverrassa en enää sitten tiennyt miten päin olisin altaassa kellunut ja kotimatkalla en jaksanut kunnolla kantaa kauppakassia.

Nyt aamulla tunne selässä ja käsissä on pahempi kuin kovan puntin jälkeen, joten ainakin lättäriuinti on eilen tehnyt tehtävänsä lajivoimaharjoitteena. Pienestä lihaskivusta huolimatta fiilis on hieno: tästä se perushomma taas alkaa kohti ensi kesää! Huomisaamuna todennäköisesti manaan tätä perushommaa ja jalkakipua. Parin tunnin päästä nimittäin olisi edessä syksyn ensimmäisen Pispalan portaat kahden supernaisen ja valmentajan perässä roikkuen :)

Avainsanat: , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (5)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Venla Niemi

    Hei, minkälaisia treenejä teet Pispalan portaissa? Ihan näin mielenkiinnosta kyselen, sillä itsekin (ja monet muut suunnistajat) tekevät jonkinlaista porrasharjoittelua. Pyynikillä olin viimeksi viime torstaina. :)

    Vastaa
    • A.éM

      Samaa olin minäkin tulossa kysymään! ;)
      En asu tosin Tampereella, mutta lauantaina pääsin käymään niissä treenailemassa jonkinverran.
      Oli aika rankkaa verrattuna siihen mitä kuvittelin. :) Mutta vaihtelun saaminen rappusista rikkoo mukavasti runsaan PK harjoittelun täyttämät viikot!

      Vastaa
    • Terhi Martikainen Kirjoittaja

      Me tehdään yleensä porukalla sellainen treeni, että juostaan portaat ylös ja sitten sieltä päältä jatketaan heti juoksua vasemmalle ja sieltä alamäkeen sen koulun ympäri ja takaisin lähtöpisteeseen. Eli siis kierrokselle tulee mittaa hieman yli 1km. Ei tarvitse tulla portaita alas ja tulee samalla hitaille triathlonisteille ;) vähän vauhtia koipiin alamäkeä päästellessä. Nyt tiistaina tehtiin kyseinen treeni niin, että mentiin 6 kierrosta 7min lähdöllä eli esim. minulle jäi lepoaikaa alhaalla n.30-40s ennen uutta kierrosta.

      Vastaa
  • Trailrunner

    Hei, kävin tänään juoksemassa portailla ja jouduin tulemaan ässän muotoista reittiä alas jotta pääsin portaiden alkuun. Ensin koululle, sitten Pispankatua Torpankadulle ja sieltä Vallikadulle portaille. Oliko tämä sama reitti kuin teillä? Minulle riitti tosin kaksi nousua + lähtö ja maali ratinassa, yhteensä n. 10km lenkki.

    Vastaa
    • Terhi Martikainen Kirjoittaja

      Jos olet mennyt Torpankadulle asti, olet mennyt ohi siitä kohdasta, mistä me käännymme. Eli menemme koulun jälkeen alas Pispankatua ja siitä käännymme portaisiin lopuksi (viimeiset loivat portaat) suoraan Hirvikadulle :)

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Trailrunner Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *