Tekevälle sattuu (auts)

Olen tässä vietellyt reilun viikon verran melkoista hiljaiseloa treenirintamalla. Normaalistikin pidän toki lepopäiviä ja kevyitä viikkoja, mutta nyt lepo tuli tarpeeseen vähän toisenlaisesta syystä. Toissa keskiviikkona harjoittelin nimittäin erilaisia kippijuttuja rigissä (kippileukoja, toes-to-bareja jne., siis tätä CrossFitin peruskauraa). Kippileuat sujuvat ihan tyydyttävästi, mutta minulla on tapana turhan paljon jarruttaa kipin alastulovaiheessa, ja tämä tapa hidastaa liikettä tarpeettomasti. Koutsi ehdotti, että kokeilisin ikään kuin työntää itseäni poispäin tangosta alastulon aikana, jotta liikerata olisi vähemmän jäykkä.

No, kokeilin. Mutta kokeilin sen verran voimallisesti, että ote lipesi , työnsin itseni irti koko rigistä ja tömähdin tantereeseen. Tyylikkäästi selälleni tietysti. Onni onnettomuudessa oli se, että alusta oli tasainen ja alastulo tuli tosiaan puhtaasti selkä edellä, joten en esimerkiksi kolauttanut päätä tai kolhinut nikamia. Ilmat sain kuitenkin pihalle keuhkoista ja kyynärpäähän pienen ruhjeen. Mökellyksen seurauksena kipeytyi myös ensimmäisenä maahan kosketusta ottanut selän vasen puoli. Mitään näkyvää ruhjetta ei selkään tullut, mutta lihakset menivät jumiin ja selän kiertoliike teki kipeää.

Vaikka mitään vakavampaa ei sattunut, totesin, että olisi varmaan parempi antaa kropalle lepoa ja tulehduskipulääkettä. Hain apteekista tuubin kipusalvaa ja päätin ottaa juhannuksen yli ja pidemmällekin lungisti. Juhannus menikin rauhallisissa merkeissä mökkeillessä, välillä saunoessa ja kylmässä järvessä pulikoidessa. Selkä tuntui aamuisin jäykältä ja kipeältä, mutta vertyi aina päivän mittaan.

Viikko sitten maanantaina kyllästyin täyslepoon ja päätin lähteä Uimastadionille kokeilemaan kevyttä rintauintia, jotta selkään tulisi vähän liikettä ja pääsisin saunaankin. Uin ehkä 800 m todella hiljaista tahtia (tämä on helppo nakki kun menee uimaan Hitaat kuntouimarit -radalle, ja lyöttäytyy jonkun ns. mummosammakkoa uiskentelevan rouvan peesiin). Selkä tuntui uinnin jälkeen paremmalle, joten seuraavana päivänä kävin uimassa vähän rivakammin (1k ja noin 0,5 h, eli suhteellisen rauhallisesti kuitenkin) ja keskiviikkona uskaltauduin lopulta treeneihinkin, joskin tein treenin tosi kevyenä (tempaus-kakkosia riipusta, tein paljon toistoja 30 kg:lla). Metcon-osion jätin välistä kokonaan ja sen sijaan tein tabatan assault bikella ja venyttelin selkää.

Perjantaina tein treenin jo miltei normaalisti (ohjelmassa oli boksihyppyjä, kyykkyä ja vatsalihashommia) eikä selkä siitä sen enempää ärtynyt. Lauantaina järjestimme salillamme kesäjuhlat ja parikisan (joista ehkä juttu kohta tulossa). Koska olin mukana suunnittelemassa lajeja, en itse osallistunut kilpailuun vaan toimin demourheilijana ja tuomarina. Eilinen taas meni rippijuhlissa Itä-Suomessa, joten selkä sai senkin puolesta lepoa.

Tänään ajattelin mennä treeneihin ja tehdä päivän jumpat normaalisti (emom-treeni tiukkoja leukoja ja dippejä/punnerruksia, päälle hero-wodi ”DG” eli 10 minuutin AMRAP toes-to-bareja, dumbbell thrustereita ja dumbbell walking lungeja sekä finisherinä vatsalihatabata).

Mitä tästä kaikesta sitten opin? No, ainakin sen, että tekevälle sattuu, eikä se ole niin vakavaa. Myös sen, että jos roikkuu tangossa, kannattaa siitä pitää hyvin kiinni.

Avainsanat: , , , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *