Teräsmeduusana triathlonilla

P1110649

Emme ehkä ole ihan täysin valmiita fitness-lavoille. Vielä!

Osallistuin eilen elämäni ensimmäiseen triathlon-kilpailuun. Tai ehkä sitä voisi pikemminkin kutsua jonkinlaiseksi quatrathloniksi, sisältyihän suoritukseen uinnin (250 m), pyöräilyn (10 km) ja juoksun (3,5 km) lisäksi olutlitran kumoaminen mahdollisimman nopeasti ennen maaliviivan ylitystä. Kyseessä oli Vantaan Kuusijärvellä 25.  kerran järjestetty Suomen Terässika -kilpailu.

Olen aiemminkin vähän salaa haaveillut triathlonin kokeilemisesta ja olin leikitellyt ajatuksella Helsinki City Triathloniin osallistumisesta. Tuossa kesällä taannoin kävi kuitenkin ilmi, että Fitness Führer -blogin Sofia sekä vanha ystäväni Pumpui-Lotta olivat suunnitelleet Terässikaan osallistumista joukkueena, ja pyysivät minua mukaan. Suostuin noin kolmen sekunnin harkinnan jälkeen, tietysti. Sekavan aivoriihen seurauksena joukkueemme, Teräsmeduusojen, teemaksi valikoitui bikini fitness (WHAT? Niinpä!). Tilanne eskaloitui nopeasti siihen pisteeseen, että ostimme paljettibikinit. Pian mukaan astui sponsoreitakin, joista Piruetti loihti meille todella nopealla aikataululla häikäisevät kisa-asut (joissa oli lopulta huomattavasti parempi urheilla kuin etukäteen ounastelimme) ja Punanaamio tarjosi huikeat peruukit (omat tukkalaitteemme eivät valitettavasti pystyneet kyllin spektaakkelinomaiseen esillepanoon).

Lisäksi tarvittiin kaikkien osallistujien kootut meikkivarannot, itseruskettavaa voidetta ja eräänä iltana kokoon kyhätty koreografia (pukeutuneiden joukkueiden kisavelvollisuuksiin sattuu kuulumaan pieni esitys, joka luonnollisesti kauhistutti meitä paljon enemmän kuin mikään urheilusuoritus). Samaisena iltana harjoittelimme myös oluen juomista aikaa vastaan. Itse onnistuin harjoituksissa yli odotusten ja kumosin litran Karhua noin kolmeen minuuttiin, joten olin kisan viimeisen vaiheen suhteen huomattavasti rauhaisammalla mielellä kuin joukkuetoverini.

P1110629

Tärkeintä on spektaakkeli! Luonnollisesti pylly yleisöön päin!

Eilen sitten hyppäsimme pyörinemme ja varustekasseinemme K-junaan kohti Vantaan Koivukylää. Poljimme Koivukylästä Kuusijärvelle ja aloitimme kiivaan laittautumisen. Kaksi meistä sovitti ensimmäisen kerran kisa-asujamme ja helpotus oli melkoinen kun niin pikkuruiset paljettibikinit kuin vain hieman suuremmat varsinaiset asut mahtuivat päälle (mikään fitness-dieetti ei nimittäin ollut kuulunut suunnitelmiin). Itse tosin kiskoin ihan alimmaiseksi urheilurintaliivit, sillä pelkässä topissa en mieluusti olisi juossut.

Sudittuamme naamariin yltäkylläisesti meikkiä oli aika astua lavalle. Koreografiamme oli ennakoidun sekava, mutta onnistuimme kuin onnistuimmekin tekemään kaksi ihmispyramidia ja heilumaan hassuissa asuissa yleisön edessä. Esitysten (lisäksemme menossa mukana oli niin Sirkus Fiasko kuin Kim Jong-un alaisineenkin) jälkeen oli hetki aikaa valmistautua itse suoritukseen. Klo 14.06 kilahti kello sen merkiksi, että naisten yleinen sarja, naisten veteraanisarja ja yli 100 kg sarja sai pulahtaa Kuusijärveen.

Omalta osaltani en juurikaan stressannut uintia. Tiesin, että pystyisin uimaan perus-rintauintia ihan kohtuullista vauhtia ilman että liiaksi väsyisin. Ruuhkassa oli turha yrittääkään vapaauintia (se onnistuu edes jossain määrin kunnolla vain tyhjällä radalla…), mutta rintaa kauhoin rantaan kärjen peesissä. Hölkkäsin vaihtopaikallemme ja aloin kiskoa suoritusasua päälle. Ehdin pienen hetken odotella joukkuetovereita ja suuntasimme yhdessä koossa hakemaan polkupyöriämme.

Pyöräilyosuus oli kevyesti kisan helpoin. Poljen jokseenkin joka arkipäivä parikymmentä kilometriä, ja lähdin kisasuoritukseen rennosti (mitä nyt olin keventänyt Konaa poistamalla tarakan ja lokarit sekä rasvannut ketjut ja pumpannut kumit). Poljin noin työmatkavauhtia ja silläkin pystyin ohittamaan aika monia kanssakilpailijoita ja katselemaan maisemia. Kymmenen kilometriä on kuitenkin melko lyhyt matka.

11906772_10206563080329673_9162882520402305020_n

Teräsmeduusat (ensimmäisellä) juomapisteellä. Kuva (c) Jaana Ijas

Pyöräilyn jälkeen koitti juoksuosio. Tätä jännitin etukäteen eniten, sillä olen aika hidas juoksija, enkä mitenkään erityisesti pidä juoksemisesta. Saavuimme Lotan kanssa vaihtopaikalle melko peräkkäin ja niin ollen lähdimme juoksemaan vieretysten. Tämä olikin hyvä, sillä minua jonkin verran teknologianiilompi Lotta oli varustautunut sykevyöllä ja kellolla, joista oli hyvä seurailla vauhtia. Ensimmäinen kierros järven ympäri tuntui takkuiselta ja juostessamme sadattelimmekin, miksi ihmeessä olimme ryhtyneet moiseen kestävyysurheiluun. Vauhti pysyi ihan kohtuullisena ja jälkimmäinen kierros tuntui menevän paljon nopeammin ja reippaammin. Loppusuoralla aloimme hieman himmailla tahtia, jotta hengitys tasaantuisi ennen kalja-aitioon astumista.

Urheilusuoritus huipentui siis litran Karhu-tuoppiin, tai tarkemmin ottaen sen juomiseen mahdollisimman nopeasti. Ennen harjoituskierrosta en itseasiassa tiennyt olevani hyvä juomaan olutta nopeasti, mutta kun sekin oli mennyt niin hyvin, astelin rauhallisin mielin kaljalle ajassa 0:48:13. Hieman aikaa meni pöydän löytämiseen ja siihen, että meille korkattiin purnukat. Kaadoin ensin muutaman desilitran muovituoppiin ja siemaisin ne alas. Sitten kaadoin samanlaisen satsin tuoppiin odottamaan (suoritus oli viimeisteltävä juomalla tuopista, ei tölkistä). Annoin juoman seisoa hetken ja sillä välin join tölkin tyhjäksi. Lopulta piti vielä kulauttaa kurkkuun tuopin sisältö. Ulos aitauksesta kävelin loppuaikaan 0:50:51.

P1110688

Kisa ohi, koko kööri maalissa! Peruukit vinossa mutta so not.

Lopullinen sijoitukseni elämäni ensimmäisessä triathlon-kisassa ilman yhtään treeniä oli naisten yleisen sarjan viides (!). Varsinaiset urheiluosiot vedin suhteellisen leppoista tahtia (kaikissa olisi varmasti ollut varaa kiristää, uinnissa parannusta tulisi tekniikan hiomisella, fillari ja juoksu taas menivät vielä tukevasti mukavuusalueella), mutta olut-osiossa pystyin ohittamaan vielä useita naisia, joten siitä siis kiittäminen lopullista sijoitustani. Olen alkanut harkita kaljanjuonnissa kilpailemista (no en oikeasti).

Kisan päälle urheilijoille tarjottiin sauna ja ruoka. Lisäksi saimme Terässika-paidat ja diplomit, minkä lisäksi joukkueemme palkittiin. Emme oikein tiedä, että mistä, mutta nyt meillä on myös Karhu-ämpäreitä ja hanskoja.

P1110705

Voitettiin joku palkintokin! Saatiin ämpäreitä!

Kaikenkaikkiaan TeräsSika oli ihan mahtava kokemus. Ilmapiiri oli leppoisan kannustava, mutta siitä huolimatta suurin osa otti kilpailun vakavasti (vaikkakaan ei ehkä aivan tosissaan). Lauantaille sattui aurinkoinen ja lämmin sää, joten senkin puolesta oli mukava suorittaa. Matkat olivat sopivan lyhyitä tällaiseen ensikokeiluun, ja vaikka juostessa kirosinkin kestävyysliikunnan mielekkyyden, en pidä täysin mahdottoma kokeilla joskus vähän pidempiäkin matkoja. Ainakin ensi vuonna on kuitenkin päästävä taas Kuusijärvelle. Tavoitteena on tietysti ainakin alittaa tämän vuoden aika.

Kiitos vielä joukkueemme puvustaneille ja asustaneille Piruetille ja Punanaamiolle, joukkueeni ihanille naisille Lotalle ja Sofialle sekä tietysti kisan järjestäjille! Aivan mahtavaa!

Kuvista kiitos Sofia ja Tuomo Kilpikivi sekä Hanna Ijas!

Avainsanat: , , , , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *