Testaamisen tarkoitus

Olen onnekas, ainakin mitä tulee välinetestailun puoleen. Pyöräkauppa ja asuinkumppanina eräs pyöräilymaailman neuvokkaimmista pelle pelottomista. Viime viikolla olimme muutaman päivän ajan Sveitsissä pyörävalmistaja BMC:n vieraina. Pääsimme koeajamaan paitsi BMC:n fillareita myös upouutta velodromia.

Maantiepyörien testiajon reittimme sisälsi yhden kumpareen, joka oli keskijyrkkyydeltään n.20% 5km matkalla. Sitä ei ihan joka mankelilla olekaan miellyttävä jumpata ylös, saati sitten alaspäin. Ajon jälkeen jäin miettimään kuinka vähän pyöräilijät oikeasti testaavat välineitä ennen ostopäätöstä ja kuinka paljon keskustelupalstat tarjoavat mielipiteitä, ilman tarkempia taustatietoja testaajasta. Usein törmään naispyöräilijään, jonka kommentti omasta pyörästä on ”ihan hyvä”, moni ei tiedä satulankorkeutta, saati sitten paikkaa eteen-taakse suunnassa, liian moni kärsii huonosta satulasta, väärän levyisestä, muotoisesta ohjaustangosta ja kummallisen mittaisista välityksistä.

Tehdasvierailuilla en pääse yleensä testattavaan pyörään vaihtamaan kaikkia haluamiani osia, mutta testiajon mittakin on yleensä sitä luokkaa ettei se niin tarkkaa ole. Kun testimaasto muuttuu yhtä radikaaliksi kuin meillä tällä kertaa oli niin tiettyjen asioiden tärkeys korostuu. Pyörä toimi moitteettomasti ja huolimatta alla olleista alumiinikiekoista tuntui jopa kevyeltä. Tällä kertaa ihmettelin kahvojen muotoilijan ajatusmaailmaa. Oman pyöräni kahvat ovat tietenkin tutut toiminnaltaan ja tuntumaltaan, mutta silti ero tuntumassa oli niin suuri ja näiden jättikokoisten kahvojen hallitseminen hyvin epävarmaa. Omaan kuitenkin suhteellisen pitkät sormet ja silti koin olevani vaikeuksissa jarruille yltämisessä. Pieni tarkistus kolmannen valmistajan kahvojen kuviin ja voin sanoa varmaksi että omaan pyörääni on kaksi vaihtoehtoa kahvavalmistajalle, sähköisille ainoastaan yksi. Virvelin kahvoista en tiedä, mutta pyörään laitettavien kahvojen muotoilussa ei voi tuijottaa pelkkää ulkoista muotoa vaan käsinkosketeltavuus ja tuntuma pitää toimia. Muistaakseni siitä on jo pari vuotta ehtinyt vierähtää kun viimeksi vastaavilla kahvoilla ajelin, eikä tuntuma ole muistikuvien mukaan ainakaan parantunut. Harkitsen vakavasti alkavani kirjamaan pyörien testaamisesta yhtä tarkat ”noutsit” kuin viinejä maistellessani. Tangon muoto oli vastaava kuin omassani, joten ehkä jokin muu muotoilu tangossa helpottaisi ulottuvuutta, mutta yhä olisin ongelmissa jarrutustuntuman kanssa. Mäenlaskun jälkeen en kylläkään ollut ainoa, jolla oli jotain hampaan kolossa tuota kahvaa kohtaan…Pelottavaa, että vastaava kahva on yleisin kahva, joka ensimmäisestä maantiepyörästä löytyy. Tosin onpa sitä tullut nähtyä muutakin missä markkinointiosastolle on annettu teknistä koulutusta Puuha-Peteä katsotuttamalla..

Tuollaisissa tehdasvierailuissa olen usein ainoa tai yksi harvoista naisista. Joskus tulen kohdelluksi hieman vähätellen mutta ulkomailla usein mielipiteestäni ollaan erittäinkin kiinnostuneita. Erityisesti mieltäni lämmitti nykyisin Openilla työskentelevä Lars, joka muisti vuoden päästä tapaamisestamme millä pyörällä ajoin ja käski vertailemaan omaa ja testaamaani pyörää. Lisäksi Openilta löytyy myös Andy, jonka kiitollisuus kirjoittamastani Openin ylistys blogitekstistä välittyi sähköpostinkin välityksellä hyvin vahvasti.

Muutama viikko sitten kaupittelin pyörää pojalle, jonka pääsponsori, eli isä oli mukana ostotilanteessa. Kerroin pyörästä, sen osista, tuubikiekoista yms. Parin tunnin yksinpuhumisen jälkeen totesin etten keksi enää enempää. Siihen isä totesi heidän saaneen tämän keskustelun aikana enemmän tietoa kuin mistään muusta liikkeestä, joita he olivat kiertäneet parin päivän aikana ihan kiitettävän määrän. En ehkä muista grammapainoa jokaiselle kiekkoparille tai runkokoolle mutta ilmeisesti jotain muuta olen oppinut tässä vuosien varrella. Onkin hauskaa, että joskus pidempään pyörien kanssa pelanneet miespuoliset henkilöt ovat antaneet suosiolla kiekon vaihdon minun tehtäväksi. Pitäisikö jossain vaiheessa harkita mekaanikon uraa…

Kuten edellä mainitsin että koen usein tulevani vähätellyksi sukupuoleni takia pyörämaailmassa, mutta olen tavannut myös miespuolisia henkilöitä, jotka valittavat etteivät uskalla/ahlua/voi mennä tiettyihin pyöräliikkeisiin, koska heitä ei arvosteta asiakkainen mikäli he eivät tiedä pyöristä tarpeeksi. Hieman kärjistetysti voisin verrata sanovani potilaalle että tarviiko tässä mitään verikokeita ottaa jos ette itse osaa tulkita vastauksia??

Mutta testaamisesta vielä. Tietysti fillareiden himmeimpiä himmeleitä harvemmin pääsee testaamaan, mutta miksei vaikka kisapaikalla voi kysyä toiselta että voinko kokeilla, kisan jälkeen tietenkin. Esimerkiksi kahvan muodon kokeilu ei tarvitse montaa polkaisua, jos yhtään.

Emme aina Samun kanssa ole aivan täysin samaa mieltä pyörän osista mutta suurimmasta osasta kutakuinkin. Yllättävän paljon myös ulkonäkö ratkaisee näissä asioissa.

Kun kerron testanneeni paljon pyöriä, saan usein kysymyksen mikä on paras? Onneksi siihen ei ole yhtä ainoaa vastausta, mutta tällä hetkellä täytyy sanoa että itselle sopivimman tuntuinen oli Samun (lue pykälää liian iso) Cervélo R5Ca. Ensimmäiset sanani taisivat olla ”tää on epäreilu”. Kevyeksi rakennettu kokonaisuus, jossa kuitenkin rungon jäykkyyden ansiosta tuntui että tuottamani voima siirtyi eteenpäin liikkumiseen, mahtava tunne!

Tänä kesänä olen keskittynyt kisojen perässä reissaamisen sijaan treenaamiseen ja muuhun elämään, mutta ei kannata huolia, kyllä täältä vielä motivaatiota kisaamiseen löytyy. Välillä vaan on hyvä pitää taukoa ja katsoa tekemistä hieman etäämpää ettei kirjaimellisesti aja motivaatiota loppuun. Kesää ja kesiä on vielä jäljellä.

Avainsanat: , ,

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *