Töihin paluu

Toiveissa oli olla Voiman kanssa kotona pidempään kuin äitiysloman loppuun, mutta niin vain töihin oli palattava. Raksilan Top-Sport lopetettiin äityislomani aikana, mutta työskentelen nyt Ideaparkin Top Sport myymälässä helmikuulle saakka.

Teen töitä ilta- ja viikonloppupainotteisesti, joten Voimalle ei ole tarvinnut päiväkotia vielä etsiä.  Mummo ja pappa ovat onneksi auttamassa Voiman hoidossa muutamana päivänä viikossa syys-lokakuussa ja sitten taas joulun tienoilla. Marraskuun pystyn onneksi olemaan hoitovapaalla. Töihin paluu on ollut virkistävää, uuden rytmin hakemista, venymistä, haikeutta ja myös luopumista.

Tällä hetkellä on turha kuvitella, että ehtisin CrossFit salille työpäivinä. Kun päivästä yhtäkkiä lähteekin vähintään 8 tuntia työntekoon ja matkoihin, on se vain niin että ei ne tunnit riitäkään enää siihen että löytäisin sieltä sen sopivan välin salille pääsemiseksi. Taloyhtiön salille alakertaan on onneksi helppo mennä, mutta eihän se ole sama asia kuin ohjatussa päivän wodissa treenaaminen. Eli jo salin päivän ohjelmoinnissa pysyminen tuottaa tällä hetkellä hankaluuksia, joten tavoitteellisemmasta harjoittelusta esimerkiksi CrossFit kisoja ajatellen on vain nyt toistaiseksi luovuttava. Onhan tämä itselle yhdenlainen harmituksen aihe ja teen edelleen ajatustyötä sen suhteen, että tässä tilanteessa mikä tahansa pienikin päivittäinen liikuntasuoritus olisi hyvä ja riittävä. Tilanne nyt on tämä ja sen mukaan mennään.

Vapaapäivinä tekeekin mieli sitten liikkua kunnolla, vähän niin kuin takautuvasti ja varastoon. Toissa viikolla tein sunnuntaina aamupäivällä kovan 40 minuutin metconin ja illalla vielä pari tuntia yleisurheilua. Olinkin sitten seuraavan viikon ma-to työpäivät niin jumissa, ettei salille edes tehnyt mieli lähteä. Työpäiviin olen nyt saanut aamupäiviin yhdistettyä vaunulenkkejä ja kevyttä jumppailua taloyhtiön kuntosalilla. Tämän päivän käsinseisonnan taitoharjoittelut hoituivat kotipihalla.

Unesta en tingi, enkä luovu, koska se on se ylivoimaisesti tärkein asia jaksamisessa. Minulla olisi mahdollisuus mennä salille aamutreeniin klo 6:45, mutta se vaatisi klo 5:30 herätyksen ja siihen en nyt kykene. Voima vielä herättelee öisin useamman kuin yhden kerran, joten vaikka menen nukkumaan illalla klo 22, tarvitsen unta aamuisin aina tuonne seiskaan saakka.

Kotona oleminen ei kyllä ollut vielä käynyt yhtään tylsäksi, enkä jotenkaan edes ajatellut, että olisi varsinaisesti kiva mennä töihin. Olin saanut sitä omaa aikaa ihan riittävästi treeneihin ja jaksanut sitten myös olla äitinä. Töissä on kuitenkin ollut virkistävää ja olen viihtynyt hyvin. On aina mukava tehdä  asioita, joissa kokee olevansa hyvä. Päätin myös ottaa positiivisen asenteen työntekoon ja hoitaa hommani hyvällä asenteella loppuun saakka.

Samalla tässä on hyvä miettiä, mitä sitä sitten keväällä ja tulevaisuudessa alkaisi tekemään. Mikä minusta niin sanotusti tulisi isona?

 

 

 

Avainsanat: ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *