Treeniviikko 23: perusmeininkiä

Viikko 23 kului melkeinpä tylsän tavallisissa merkeissä: crossfittiä ja yksi juoksulenkki. Voi haukotus. Ei puistofudista (joukkueemme on hajaantunut ties mihin reissuihin ja tenttikiireisiin vedoten, mukaan lukien tietysti allekirjoittanutkin), ei mitään uusia lajikokeiluita. Tähän malliin:

Viikko 23, 3.–9.6.2012
maanantai: –
tiistai: crossfit 1 h 15 min
keskiviikko: crossfit 1 h 15 min
torstai: crossfit 1 h 15 min
perjantai: aamulenkki 30 min (hyi, yök)
lauantai: –
sunnuntai: –

Maanantain otin levon kannalta, kun edellisen yön unet olivat jääneet aika minimaalisiksi matkustussompailun takia. Keskelle viikkoa buukkasin kolmet treenit peräkkäisille päiville, kun taas tällä viikolla ajattelin vaihteeksi kokeilla joka toinen päivä -lähestymistapaa.

Tiistaina oli tarjolla kisahenkinen alkuharjoitus: 500 m soutu, 20 double underia ja 400 m juoksu aikaa vastaan. Onnistuin ahertamaan tuon aikaan 4,55, joka oli tunnin kolmanneksi parhain aika (!). Se tosin johtui vain ja ainoastaan siitä, että vaikka olen lähinnä keskinkertainen soutaja ja hidas juoksija, olen keskivertokävijäämme ässempi double under -hypyissä. Säästin siis niissä aika tavalla aikaa. Pikku kisan jälkeen päivän wod oli jotain toes-to-bar-punnerrus-thruster-kamaluutta.

Keskiviikon treenit olivat omalta kohdaltani viikon parhaat, siitäkin huolimatta, että olin edellisen, lämpimän illan kunniaksi kupeksinut terassilla ja nukkunut huonosti. Tämän wodin jaoinkin jo aiemmassa kirjoituksessa. Torstaina taas alkuun tehtiin vähän kestävyyttä, 3 min maksimit wallballissa, 2 min maksimit kahvakuulaheilautuksessa ja 1 min maksimit pistoolikyykyssä. Sen jälkeen varsinaisena wodina oli sumo deadlift high pull – valakyykky – tempaus -kamaluutta. Hyi.

Tosin on kyllä myönnettävä, että tekisin mieluummin vaikka mitä mielipuolisia valakyykky-tempaus-sarjoja kuin kävisin aamulenkillä. Ja silti perjantaiaamuna jossain mielenhäiriössä kävin. Ensimmäisen vartin jälkeen olin valmis heittämään lenkkarit jorpakkoon ja painelemaan lähimpään kuppilaan kahville ja croissantille. Sinnillä painelin puoli tuntia hammasta purren ja sisäänpäin kiroillen (tai no, ehkä vähän uloskin päin kiroillen) säälittävän hitaalla vauhdilla. Tässä nyt nähdäkseni kaksi vaihtoehtoa: vaihtoehto 1) en enää koskaan, ikinä mene juoksemaan aamulla, tai 2) hammasta purren totutan itseni aamulenkkeilyyn, sillä kamaluudestaan huolimatta sillä voisi saada ihan kivan alun päivään. Vaihtoehto 3 on sitten se, jota olen tähän asti tehnyt, eli parin kuukauden välein kokeillut aamulenkkiä, todennut sen kamalaksi suoritteeksi vain unohtaakseni asianlaidan ja kokeillakseni parin kuukauden päästä uudestaan. Yhtä huonolla menestyksellä. Puuh.

Avainsanat: , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *