Treeniviikko 33

Viime viikolla muistin ottaa vähän lepopäiviäkin, ja muutenkin meni ihan hyvissä – joskin hiukan yksipuolisissa – merkeissä viikko. Pitemmittä puheitta:

Viikko 33: 12.–18.8.2013
maanantai: crossfit 1 h
tiistai: crossfit 1 h
keskiviikko: crossfit 1 h
torstai: –
perjantai: crossfit 1 h
lauantai: –
sunnuntai: juoksulenkki 33 min, 5,4 km, 9,8 km/h

Kävin siis neljästi crossfit-treeneissä ja sunnuntai-iltana päätin vielä käväistä lyhyellä lenkillä. Olisin halunnut uimaan, mutta päättelin, että kalseahkon viikon päätteeksi veden lämpötila oli varmaan jo pudonnut epämiellyttävän kylmiin lukemiin, kun olen tällainen krooninen palelija muutenkin. Lenkillä oli kyllä ihan mukava käydä, elohopea osoitti 24 astetta ja shortsit ja toppi riittivät asuksi mainiosti.

Crossfit-hommien puolelta viikon ohjelmaan kuului taas vaikka mitä. Maanantaina väännettiin kippiä ja leukoja, ja aloin päästä jyvälle kippileukojen tekemisestä. Ennen kuin etenen siinä pidemmälle, tavoitteena on kuitenkin saada voima ja tekniikka kohdilleen, että edes jokunen tiukka leuka onnistuu. Wodina olikin ratkihauska kombo: 50 leuanvetoa ja 10 yleisliikettä EMOM 10 minuutin ajan.

Tiistaina puolestaan koitti odotettu päivä, oli nimittäin aika testata uudestaan takakyykyn ykkösmaksimi. Kutinani siitä, että edellisellä kerralla (surkean 65 kg tuloksen nostaessani) sattui poikkeuksellisen heikko kyykkypäivä, sai vahvistusta, kun ykkösmaksimi nousi kerralla 7,5 kg eli aina 72,5 kg asti. 75 kiloa en ehtinyt testata, mutta se olisin ehkä feilannut jo. Kehitys on kuitenkin selvästi nousujohteista, ja kiitos asiansa osaavien valmentajien, myös kyykkytekniikka on ainakin oman tuntuman mukaan parantunut selvästi. Kyykkypäivän wodissa oli kahvakuulaheilautuksia ja kahvakuula -clean & jerkiä.

Keskiviikkona puolestaan tehtiin vartin EMOM clean & jerkiä, jonka seurauksena sain mustelmia, tällä kertaa en kuitenkaan solisluihin (kuten yleensä) vaan olkapäihin. Hah. No, rive kyykyn kautta alkaa kuitenkin sujua, kun taas jerkkaaminen oli kateissa. Kehitys ei kai koskaan voi olla ihan tasaista. Sarjapainot valittiin siten, että ensimmäiset 5 kierrosta tehtiin kevyillä (minulla taisi olla 27,5), seuraavat 5 minuuttia keskiraskailla (hmm, olisiko siinä sitten ollut 32,5) ja viimeiset 5 minuuttia raskailla (35?, en enää muista, saattoi se olla 37,5) painoilla.

Perjantain ohjelmassa oli muscle-up-progressiota (siis niille, joilta ko. liike ei vielä suju; ne pari jotka osasivat, tekivät muscle-uppeja), toisin sanoen tällä kertaa rengasdippejä ja leuanvetoja sekä molemmista negatiivisia toistoja. Viikonlopun alkamisen kunniaksi tähän päälle vedettiinkin sitten Death bu burpees -setti. Tommi Läntisen Via Dolorosan (! kiitos Iiro) soidessa pääsin viidennelletoista minuutille, yhteensä 114 toistoa. Voin kertoa, että tuli hiki, vaikka kuolema ei ihan tullutkaan.

Laadin muuten tuonne tuollaisen välilehden, jonne on tarkoitus kirjata allekirjoittaneen tuloskehitystä. Löytyy siis bannerin alta. Ensisijaisesti tarkoituksena on seurata ykkösmaksimien kehitystä (osa vielä puuttuu ja osa on sitten aika vanhoja tuloksia, joten listaus ei ole vielä kattava), mutta laitan sinne nyt jotain muutakin kiinnostavaa tai vähemmän kiinnostavaa tietoa, esimerkiksi vuoden pisimmät lenkit ja harrastetut lajitkin voisin lisätä sinne.

Avainsanat: , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *