Tuunausta
Pääsiäisen etapit on ajettu lämpimissä ja aurinkoisissa oloissa. Omaan mittariin kertyi reilumäärä kilometrejä, runsaasti ruskettavaa auringonsäteilyä ja hiukan pyörätuunailua. Yhden pienen maakosketuksenkin ohjaustangon yli otin osakseni, mutta siitä ollaan vinhasti jo toipumassa, eikä kalustevaurioita omalle kohdalleni tullut likimain lainkaan. Pieni halkeama leuassa, yhdistettynä ajolaseista piirtyneisiin pesukarhu-rajoihin, ovat toimineet asiakaspalvelutyössäni lähinnä hyvinä apuvälineinä rennon ilmapiirin luomisessa.
Sain Signaturelta ajoon aika-ajopyöräksi BMC:n TM02, jo entuudestaan käteensopivilla Sramin osilla. Jep, manuaaliseen osasarjaan luotan kaikissa kisapyörissäni. Kaikista muista pyöristäni poiketen aika-koneeni pinnassa ei ole hitustakaan punaista, mutta sinisen sävy on kaunis ja takuuvarmasti erilainen, näyttävää!
–
–
Pääsiäisen etapit vaativat tosin veronsa jaksamisen suhteen ja aikakone pääsee viralliseen koeajoon vasta loppuviikosta.. Kovasti se jo tuntuu huutelevan, mutta maltti on valttia tässä kohtaa.
Lepäilyn ja palautumisen ohessa rakentelin nippuun myös ratapyöräni. Siinä ei ole ensi kaudelle muutoksia. Punainen paholainen on hyväksi havaittu ja yhdessä on koettu monen monta reissua, onnistumista ja hieman epäonnistumisiakin..
–
–
Ei muuta kuin hyvää treenivälitystä paikalleen ja odottelemaan ratakauden aloitusta eli torstain viikkokisoja. Pumpatessani renkaita ja pyöritellessäni kampea, auringon laskiessa Helsingin keskustan toiselle puolen, pystyin melkein kuulemaan Käpylän betonivelon ja takalevyn kohtaamisesta aiheutuvan huminan.. Sitä onkin jo kaivattu!
–
–
Ja tietenkin, koska ratapyörän paikka on sisällä, piti sille myös rakentaa omat kehykset, tai tässä tapauksessa paikka kehysten keskelle.
–
–
”Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään ihan lähelläin…”
