Uimaan Unbroken

 

Kahden viikon loman jälkeen eka työviikko on pulkassa ja se on perjantai ja töistä vapaa viikonloppu alkamassa. Kivaa kun on pitkästä aikaa ihan normaali viikonloppu kotona ja pääsee omalle CFO:n salille treenaamaan.

Osallistuin Unbroken kisakarsintoihin ja selvisin niistä karsintojen kymmenentenä itse kisoihin, jotka järjestetään viikon päästä lauantaina 8.11. Espoossa CrossFit 8000 salilla. Alkuviikosta tärähtikin sitten jo vähän esimakua eka lajista. Kisapäivänä klo 6:00 Espoonlahden uimahallissa starttaa ensimmäinen laji. Tämän enempää ei ole lajista paljastettu, mutta siis uintia ja ehkä jotain muuta siihen yhdistettynä. Kun sain tietää eka lajista, alkoi kyllä syke hakkaamaan ja kädet tärisemään jännityksestä. Maailmalla kisoissa on uintia nähty jo useasti, mm. Reebok CrossFit Gameseissä, mutta Suomessa vielä ei. Gameseissä uitiin meressä, mutta nyt ainakin vielä, onneksi uimahallissa.

Oma uimataito on vähän kaksijakoinen. Pysyn kyllä pinnalla ja rauhalliseen tahtiin jaksan uida rintauintia kohtuullisen matkan, mutta kun pitäisi uida kilpaa, lujaa ja vapaa-uintia, niin siinäpä sitä sitten ihmetellään. Vapaa-uinnin tekniikassa on niin monta huomioitavaa asiaa, joiden pitäisi mennä putkeen. Vaikeinta on se, että en osaa mennä rennosti ja hengittää oikein. 25m jälkeen puuskutan altaan päässä, enkä pysty jatkamaan heti matkaa.  Olen käynyt tällä viikolla kolmesti aamulla uimassa ja on harjoiteltu Jennin kanssa tekniikkaa matalammassa ja lyhyemmässä opetusaltaassa. Siinä tuntuu, että muutamat käsivedot menee ihan kivasti ja hengitys sujuu, mutta heti kun siirtyy isoon altaaseen ja ui pidemmän matkan, niin rentous katoaa. Riippuu varmaan lajista ja uitavasta matkasta, että kannattaako uida vaparia vai lähteä suosiolla rintauinnilla. Espoossa allaskin näytti olevan 50m, jota en ole päässyt tällä viikolla edes kokeilemaan.

Kun kisasta on kyse, niin lähtöhyppy saattaa myös tulla lähtötelineiltä. Lomalla harjoittelin onneksi pää edellä hyppyjä, että aivan alusta ei opettelua tarvinnut onneksi aloittaa. Mutta olihan se eri hypätä lähtökorokkeelta, kuin altaan reunalta. Vedin sellaisen mahaplätsin tänään eka hypyllä, että siitä ei ollut kyllä mitään jakoja jatkaa uintia suoraan :) Oulun Uinnin valmentaja varmaan näki Jennin ja minun epätoivon ja tuli auttamaan. Muutama vinkki ja pääsimme jo sellaiseen suoritukseen, että toivo heräsi ja ennen kaikkea itseluottamus nousi. Taas saa todeta, että laji kuin laji, niin kyllä valmentajasta on apua. Ihmeisiin ei viikossa pysty, mutta ei mene varmasti hukkaan nämäkään treenit.

Jos olisin tämän lajin tiennyt ennen tuota etelän lomaa, niin olisin ehkä uinut enemmänkin. Uiminen oli lähinnä vedessä lillumista ja harjoitteltiin vähän hyppyjä. Uskalsin jopa yrittää (paino sanalla yrittää) volttia eka kertaa elämässäni.  Täytin tällä viikolla 36- vuotta ja jotenkin tämän syntymäkuukauteni teemaksi sopisi ”koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avainsanat: ,

Hanna Uusitalo

Hanna Uusitalo, VOIMAHOTON

Hanna on oman elämänsä huippu-urheilija. Perhe-elämää, CrossFittiä, luontoliikuntaa ja valmennusta. Koulutukseltaan Hanna on liikunnanohjaaja (AMK) ja parhaillaan hän opiskelee luonto-ohjaajaksi.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *