Uimaviikko, nuhaviikko, muuttoviikko

Viimeiset kolme viikkoa ovat allekirjoittaneella kuluneet erittäin touhukkaissa merkeissä, ja touhusta ovat kärsineet niin urheilu kuin bloggaaminenkin. Hups. Toisaalta kun en ole kerran ehtinyt juuri mitään fyysisiä aktiviteetteja harjoittaa, ei olisi paljoa ollut blogattavaakaan. Pannaan nyt kuitenkin koostetta, että tällaistakin sattuu.

Viikko 37: 9.–15.9.
maanantai: juoksulenkki, 37 min, 6,08 km, 9,8 km/h
tiistai: uinti 2 km, 1h 5 min
keskiviikko: uinti 1,6 km, 55 min
torstai: –
perjantai: uinti 1,2 km, 45 min
lauantai: –
sunnuntai: –

Viikko 38: 16.–22.9.
maanantai: kävelylenkki n. 1 h 15 min
tiistai: –
keskiviikko: –
torstai: –
perjantai: –
lauantai: –
sunnuntai: –

Viikko 39: 17.–29.9.
nada

Syyskuun toinen viikko meni urheilun puolesta aika pitkälti Uimastadionilla, olihan laitos tuolloin viimeistä viikkoa auki ja minä taas vaihteeksi hieman myöhäisherännäinen. Tulipahan käytyä. Ja uitua. Tiistaina vetäisin ehkä ensimmäisen kerran elämässäni kokonaiset kaksi kilometriä, ja sehän oli varsin mukavaa. Seuraavana päivänä hyvä uintiboogie jatkui, ja kolmannella kerralla raahasin mukaan ystäväni Lotan stadikan viimeisen aukiolopäivän kunniaksi. Tuolloin järjestettiin ns. kuutamouinti, uimastadion oli auki klo 23 asti, musiikki soi ja ulkotulet loimottivat. Kaunista, mutta myös ruuhkaista. Itse älysimme mennä paikalle jo seitsemän jälkeen, jolloin altaissa oli hyvin tilaa (vaikkakin selvästi enemmän väkeä kuin viikon aiempina uintikertoina). Sen vajaan tunnin aikana, mitä altaassa vietimme, enenevässä määrin ihmisiä virtasi sisään. Poislähtiessämme saunat olivat täynnä, pukuhuoneet ahtaat ja jono ulottui ulkoportille asti. Ajoituksemme oli siis likimain täydellinen.

Seuraavalla viikolla kävin toisen ystäväni kanssa kävelemässä. En juuri koskaan harrasta kävelylenkkejä, minua kun viehättävät lähinnä nopeatempoisemmat aktiviteetit. Oli kuitenkin mukavaa ja totesin, että ehkäpä pitkiä kävelyjä ystävän seurassa voisi hyvinkin ottaa ohjelmaan vähän niinkuin palauttavana harjoitteena (as if tässä olisi viime aikoina tehnyt mitään palautumista vaativaa…). Jo maanantaina olo oli hieman nuhaisa, ja niinhän siinä kävi, että flunssa iski päälle. Olo oli kipeä muutaman päivän, ja sitten olikin jo viikonloppu, joka puolestaan oli pullollaan taas kaikenlaista juhlaa ja hilpettä (sattuneista syistä tälle vuodelle osuu aika lailla 30-vuotispäiviä), ei siis urheilua.

Viime viikko taas meni tiiviisti töitä paiskien ja muuttoa säätäen. Urheilemaan en ehtinyt, mutta tavaroita tuli raijattua, edestakaisin käveltyä ja paikkoja putsattua siihen malliin, ettei viikko nyt varsinaisesti fyysisen inaktiviisuuden puolelle mennyt.

Nyt, kun talous alkaa pikkuhiljaa tasapainottua, muutto alkaa olla hoidettu ja muutenkin elämä hieman rauhoittunut, taitaa olla aika palata crossfit-hommien pariin. Tänään menen vielä ystävän kanssa juoksutreffeille, mutta huomenna – jos vain suinkin ehdin – aikomuksenani olisi marssia Hertsikan salille. Viimein!

Avainsanat: , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *