Uintiastmaatikon helmikuun hiihtelyä

Hiihtämiseni alkavat varmaan tulla jo kaikilla korvista ulos, mutta minkäs teet, kun olympialaiset vain lisäävät huumaa ja ladulla eteneminen tuntuu yksinkertaisesti oman pään hyvinvoinnin kannalta kaikkein mielekkäimmältä tekemiseltä. Kuluva viikonloppu on numerolapuista vapaata, joskin hiihdin tänään oman kisanomaisen treenin aamulla Kaupissa. Sen verran hyvin alkaa kropasta irrota suksien päällä, että esimerkiksi tämän aamun 7 km rypistys tuntuu vieläkin tyhjänä olona jaloissa ja käsissä ja ”kisayskä” on kestänyt koko päivän ajan.

Triathlonistin tärkein ominaisuus ei liene mennä 10-30min suoritusta kovaa happoja vastaan taistellen, mutta vanhastaan tiedän, että hyvä hiihtokunto ja kovat rypistykset talvella näkyvät myös kesällä pitkissä suorituksissa. Talven rymistelyjen jälkeen kesän 2-5 tunnin kisojen vauhti tuntuu helpolta ja kynnysten välissä meneminen lastenleikiltä verrattuna hiihtokisojen lähes 190 lukemissa paukkuviin sykkeisiin, verenmakuun suussa ja loppumatkasta väsymyksestä täriseviin jalkoihin.

Lähes poikkeuksetta hyviä kesän urheilusuorituksia on edeltänyt hiihtoa täynnä ollut talvi ja vähähiihtoisia talvia ovat seuranneet huonot, jopa täysin epäonnistuneet kesät. Liekö syynä yksinkertaisesti se, että urheilu-urani on alkanut suksien päältä ja se on minulle hyvin luonnollinen tapa liikkua ja toisaalta tehdä vaikkapa huomattavasti pyöräilyä kovempia harjoituksia, jotka eivät kuitenkaan ole vastaavalla tavalla kuluttavia kuin vaikkapa pitkät, kovat juoksulenkit. Yhtäkaikki, hiihto tuntuu olevan harjoittelulleni jonkinlainen kulmakivi, jonka avulla minun on helppo rakentaa kuntoa.

download_20140214_112240

Hiihdon irtoamista edesauttaakseni olen tammikuun sairastelun jälkeen tehnyt melko runsaasti vetoja suksilla. Ensimmäiset vedot uskalsin tehdä tammikuun viimeisenä sunnuntaina – puolisentoista viikkoa varovaisen harjoittelun aloittamisen jälkeen. Tuolloin elimistöä tunnustellen tehdyt 3*4minuuttia tuntuivat aivan hirveiltä ja niiden jälkeen ei meinannut pystyä edes hiihtämään enää loppuverryttelyä. Tätä seuranneet kolme viikkoa ovat sisältäneet tehoja suksilla seuraavasti:

– su 26.1. vapaalla 3*4min kovaa / pal 4min

– ke 29.1. aamulla vapaalla 5*30s ”ylivauhtista” hiihtoa helppoihin kohtiin, illalla perinteisellä vauhtileikittelyä, jossa ylämäet kovaa ja muuten kevyttä

(- la 1.2. vapaalla 30-90s avaavia vetoja kisaa varten)

– su 2.2. vapaalla kisa 6km / 20min

– ti 4.2. perinteisellä kisa 5km / 15min

(- 8.2. perinteisellä 30-60s avaavia vetoja kisaa varten)

– su 9.2. perinteisellä kisa 3km / 11min

– to 13.2. perinteisellä 3*2min kovaa ylämäkeen/ pal 3min , 6*1min kovaa tasatyöntöä / pal 2min

– su 16.2. vapaalla kisanomainen veto 7km / 23min

Kolmen viikon jakson aikana kovavauhtinen hiihto on helpottunut huomattavasti ja kerta kerralta saa itsestään irti enemmän ja enemmän. Lisäksi kevyillä lenkeillä harjoitellut tekniikka-asiat alkavat vähitellen siirtyä myös kovempiin vauhteihin – ainakin alkumatkasta, kun päässä vielä pyörii muitakin ajatuksia, kuin pelkästään ”sattuu, hapottaa, koska tämä loppuu, sattuu, en jaksa, yritä jaksaa, hapottaa”. Ensi viikonloppuna nähdään, mitä tapahtuu kahden kisan viikonloppuna, kun osallistun piirinmestaruus hiihtoihin molemmilla hiihtotavoilla. Nuorena hiihtäjänä hiihdin kahden kisan viikonlopuissa lähes poikkeuksetta aina jälkimmäisen kisan paremmin, mutta viime vuosina tällaisia kahden kisan viikonloppuja ei ole ollut yhtäkään.

download_20140213_141245

Torstaina tein tämän kaiken hiihtämisen lomassa myös paluun uima-altaaseen viiden viikon tauon jälkeen. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että olen ollut jo joulukuun aikana jossakin orastavassa taudissa tai sitten 3-5 kertaa viikossa uiminen on liikaa tälle astmaatikolle, sillä muistin viimeisimmistä uinneista lähinnä köhimisen, liman ja vuotavan nenän. Nyt näistä ongelmista ei ollut tietoakaan ja parinsadan metrin ihmettelyn jälkeen myös vanha uintituntuma löytyi helposti. Uinti oli kivaa tutussa porukassa kauhoen. Näköjään kloorialtaista poissaolo ja puhtaasta Kaupin metsän ulkoilmasta nauttiminen on tehnyt vain hyvää astmakeuhkoille. Heti torstai-iltana uinnin jälkeen ja etenkin perjantaiaamuna limaa irtosi huomattavasti aiempia päiviä enemmän ja olo perjantaina aamulla oli hyvin tukkoinen – niistää sai kokoajan. Nyt parin päivän jälkeen olo on taas liman osalta normalisoitunut.

Täytyy varmasti jatkossakin tunnustella, josko parin viime vuoden runsaan sairastelun syynä onkin ollut melko isot uintimäärät astmaan yhdistettynä. Ainakin muistan lukioajalta muutamankin koulukaverini, jotka joutuivat lopettamaan kilpauintiuransa yksinkertaisesti siitä syystä, että lisääntynyt treenimäärä altaassa yhdistettynä astmaan oli vain mahdoton yhtälö terveyden kannalta. Omaa sairastumishistoriaa tarkastellessa tauti on iskenyt aina sellaisen jakson yhteydessä, jolloin halli/allasuintia on ollut ohjelmassa runsaasti. Jos uintimäärää rajoittamalla on mahdollista ehkäistä parin kuukauden välein toistuvat 2-3 viikon aina keuhkoihin menevät taudit, joiden myötä olen aina jopa 5 viikoa aivan ”pihalla”, on asiaan suhtauduttava vakavasti. Lopulta uskon, että vaikkapa Joroisten kisa ei ratkea osaltani siihen, jos uin esimerkiksi minuutin hitaammin. Kyseinen minuutti on otettavissa moninkertaisesti kiinni pyörällä ja juosten, jos vain saan treenata kevään ja alkukesän terveenä laadukkaita harjoituksia tehden. Se, mikä sopiva uintimäärä on, selviää vain kokeilemalla, mutta ainakin torstain jälkeisten tuntemusten perusteella yhdestä uintikerrasta ”toipumiseen” menee n.2-2.5 vuorokautta.

Jos jollain on kokemusta tai näkemystä uinnista ja astmasta, niin mielelläni otan kommentteja tai viestejä vastaan, joko tänne blogin kommenttiboksiin tai sähköpostilla (martikainenterhi (a) gmail.com). 

Näillä miettein suuntaan kohti uutta viikkoa: hiihtoa, uintia ja muita treenejä. Ja kuten huomaatte, tsemppasin myös kuvien ottamisen kanssa! :)

Avainsanat: , , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (2)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

  • Kaisa

    Mäkin oon kuullut monista uimareista, jotka joutuu lopettamaan uran just ton takia! Itse oon huomannut vaan, että joskus pidempien uintitreenien jälkeen olo on illalla kipeä, mutta aamulla oireet ovat tiessään. Luulen sen johtuvan allasvedestä…. Puhumattakaan siitä olosta, mikä on jos on työn puolesta ollut altaassa vaikka 3-4h putkeen…:/ tsempit treeneihin!

    Vastaa
    • Terhi Martikainen Kirjoittaja

      Jostain netin syövereistä löysin suomalaistutkimuksen, jossa kerrottiin että uinti on astmaatikolle hyvä kuntoilumuoto, mutta kilpailutasolla ja kovavauhtisesti & paljon treenatessa oireilu kasvaa eksponentiaalisesti. Syynä veden meno hengityselimistöön sekä veden sisältämät kemikaalit ja niiden yhteisvaikutus, joka tietysti lisääntyy mitä enemmän uidaan. Ts. tällä perusteella tuntemukseni saattaisi olla oikea ja uintimäärän vähentäminen vaikuttaa positiivisesti terveenä pysymiseen.
      Tsemppiä myös sinne suuntaan :)

      Vastaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *