Umpihankijuoksua ja myrskytuulia

Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää!

Facebookista olen silmäillyt muutamien kavereiden aloittaneen jo jouluvalmistelut ja onpa joku jo ennättänyt tuoda joulukoristeita ja kuusiakin esille. Meillä joulu ei näy vielä muuten kuin glögikauden aloittamisena ja joululahjojen pohdiskeluna. Pari lahjaa on jo hoidossa ja yksi mietitty valmiiksi. Monta kysymysmerkkiä tosin on vielä jäljellä, mutta onneksi meillä sentään Tommin kanssa on monivuotinen ”perinne” siitä, että toiselle ei tarvitse lahjaa ostaa. Puolentoista viikon päässä odottavan ensimmäisen hääpäivän kanssa tosin on näköjään alkamassa toisenlainen perinne: lahjat on jo ostettu ja intopiukassa olen jo omani antanutkin ja lisäksi Tommikin ennätti jo kertoa, mitä on hankkimassa. Muiden jouluvalmistelujen kanssa pääsemme aika helpolla, sillä muutamia kynttilöitä ja rakasta lumisadepalloani lukuunottamatta meille tuskin ilmaantuu sen kummempia joulukoristeita – kuusta meille ei ainakaan tuoda, edes teko-sellaista.

Joko teillä lukijoilla on jouluvalmistelut aloitettu ja lahjat hankittu?

Jouluvalmistelut sikseen, tässä glögiä maistellessa on aika jännittävä kuunnella ulkoa kantautuvia kunnon talvimyrskyn ääniä ja parvekelasien helinää. Näsijärveltä pohjoisesta puhaltaa melkoinen tuuli. Ilmatieteenlaitoksen mukaan pohjoistuuli puhaltelee Siilinkarin mittauspisteellä (n.1km linnuntietä meidän pihasta) 15m/s ja puuskissa yli 20m/s. Kävimme äskettäin iltakävelyllä ja hyvä ettei lentoon lähtenyt. Järviveden jäädyttämällä kävelytiellä sai tosissaan taistella, että pääsi eteenpäin ja pysyi tiellä. Aallot löivät rannassa aallonmurtajien ylitse ja pitkälle rantaan ja lunta tuli vaakatasossa päin silmiä. Olo oli kuin vuorikiipeilijällä ikään – näin ainakin kuvittelin, sillä Sveitsin reissun jälkeen olen tutkiskellut vuorikiipeilyjuttuja sillä silmällä ja lukenut erilaisia tarinoita matkojen koettelemuksista. Ehkä olot vaikkapa Himalajalla ovat vielä hieman karummat kuin tamperelaisella asuinalueella, mutta eipä tällaista keliä monesti näe. Avovesiuinnin kammoksuminen ainakin kasvoi potenssiin sata, jos ei muuta…

Iltakävelyn ja myrskytuulen ihmettelyn jälkeen kotona oli onneksi lämmin sauna odottamassa treeniviikosta väsynyttä urheilijaa. Toteutin nimittäin eilen illalla päiväisen uhkaukseni ja masters -treeneissä harjoittelin lähes pelkästään perhosuintia. Tänään aamulla sängystä nousikin melkoinen puupökkelö, kun koko takapuoli niskasta nilkkoihin asti tuntui olevan yhtä kokonaista jumia. Perhosuinti tuntui selässä ja lapojen välissä, portaiden vaikutukset taas huomasi takareisissä ja pohkeissa. Jumituksesta ja yöllä sataneesta lumesta huolimatta lähdin kuitenkin aamulla hiihtämään menneen Tommin mukana Lempäälään ja juoksin viikon pitkän lenkin niillä latupohjilla, joilla ei vielä ole mahdollista hiihtää.

Lunta löytyi paikoin nilkkoihin asti, paikoin vähän vähemmän, mutta varsinkin alkuun meno oli aikamoista rämpimistä väsyneillä jaloilla. Vähitellen olo parani ja lopulta intouduin painelemaan itsejuoksemallani polulla 22 kilometrin verran poiketen aina välillä juomaan ja ottamaan lisäenergiaa tykkiladun lähtöpaikalle jättämästä pullostani. Kovin montaa muuta lenkkeilijää ei reitilläni sattuneesta syystä näkynyt, joten treeniviikko päättyi todelliseen nollaukseen ja vain omien ajatusten kanssa ulkoiluun. Tosin jälkikäteen en muista miettineeni lenkillä mitään muuta kuin mielikuvituksen suden jäljiksi muuttamia ison koiran jälkiä reitin kaukaisimmassa nurkassa ja tuolla kohdalla joka kierroksella kummasti kiihtynyttä juoksuvauhtia. Iltapäivällä mieli ei sitten ole tehnytkään tehdä muuta kuin katsella hiihtoa telkkarista ja valitella puolen tunnin välein, että jalat ovat väsyneet ja lihakset kipeät.

Ehkä pitää vielä kaivaa foamroller esiin ennen nukkumaan suuntaamista, että huomenna taas jaksaa.. :)

Avainsanat: , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *