#unelmaduuni -Koukussa unelmien toteuttamiseen

Tässä postauksessa kerron:

*Miksi kirjanpitäjä lähti opiskelemaan Personal Traineriksi? – MillaFIT:n tarina

*Mikä on aivan parasta Personal Trainerin työssä?

*Mitä olen oppinut kahdesta ensimmäisestä vuodestani valmentajana?

*Mitä haluan asiakkaideni saavuttavan?

Postaukseni tavoite on palasen omaa tarinaani kertomalla inspiroida Sinua, mikäli haaveilet muutoksesta elämässäsi. Oli se uusi työ tai muutos elämäntavoissa, olen varma, että onnistut varmasti! Tärkeintä, että Sinä uskot itseesi ja onnistumiseesi!

MillaFIT:n tarina

MillaFIT syntyi kaksi vuotta sitten, kun päästin tietyllä tavalla irti niistä rajoituksista, joita olin itse itselleni luonut. ”Minun pitää tehdä näin ja näin. En voi tehdä tätä ja tätä enkä todellakaan voi tehdä näin ja näin.” Blaah… Tykkään edelleen siitä, että langat ovat omissa käsissäni, mutta niitä ei kannata kiristää liian tiukalle. Olin motittanut itseni omien uskomusteni keskelle mutta onneksi se alkoi tökkiä. Kun uskalsin hypätä epämukavuusalueelleni, alkoi tapahtua hyviä asioita! Tie on ollut ennenkaikkea mielenkiintoinen ja opettavainen. Kahden vuoden jälkeen tuntuu, että jälleen olen uuden edessä. Se tuntuu hyvältä, koska olen sellainen Nainen, joka ei jaksaa kauaa tehdä asioita samalla tavalla. Onneksi juuri yrittäjyys mahdollistaa ja tukee ajatteluani.

Syksyllä 2015 olin vasta aloittanut työt tilitoimistossa ja suoritin samalla alan ammattitutkintoa. Tykkäsin aivojeni rassaamisesta numeroiden kanssa, mutta huomasin istuminen väsyttävän kehoni ja tekevän minut kipeäksi. Treenasin innolla, mutta tuntui, ettei istumisen määrää voinut korvata liikunnalla täysin. Mieleen alkoi oman pt:ni kanssa treenatessa hiipiä ihan hullu ajatus siitä, että jospa minäkin jonain päivänä voisin valmentaa ja tehdä töitä esimerkiksi muiden liikuntakipinän sytyttämisen sekä ravitsemuksen parantamiseksi. Olin myös joskus vuosia aiemmin kuullut, että minun pitäisi tehdä sellaista työtä, jossa voisin tartuttaa innostukseni muihin! Aloin miettiä asiaa tarkemmin.

Kävin läpi mielessäni ehkä-, mutku-, sitku- ja ei-minusta-ole-siihen- ajatukset. Moisista aatoksista vain ei ollut vastusta innostuneisuudelleni eikä etenkään uteliaisuudelleni. Halusin tietää olisiko minusta siihen! Siispä ilmoittauduin koulutukseen. Jotkut pitivät minua hulluna, kun lähdin kouluttautumaan vaikka olin juuri saanut vakituisen työpaikan. Osa kyseli, että ”etkös tyttö hyvä vieläkään tiedä, mikä sinusta tulee isona?” Tuollaiset kommentit tuskin kannustivat, mutta minulle riitti, että puoliso hyväksyi ratkaisuni. Olin utelias ja innostunut, ja oppimani mukaan, niillä päästään jo todella pitkälle, kunhan vielä lisätään konkreettisia tekoja soppaan!

Ajattelin ensin tehdä valmentajan työtä osa-aikaisesti ja niin teinkin. Olin ajatellut, että menee useampi vuosi ennen kuin uskallan haaveillakaan päätoimisesta yrittäjyydestä. Kuitenkin aloin pian väsyä kahden työn tekemiseen, pitkiin päiviin sekä siihen, että piti olla kokoajan poissa pikkuisteni luota. Saattoipa mieskin sanoa muutaman kärkevän kommentin aiheeseen liittyen. Ja sehän kirpaisi, sillä olin vihdoin siinä työssä, jossa olin joskus unelmoinut olevani! Mulla oli ja on #unelmaduuni! Kuitenkin myönnettävä oli tosiasia, että en halunnut olla kokoajan poissa kotoa. Arvojeni vastainen ristiriita piti ratkaista, vaikka työ oli ihanaa. Yksi ihminen ei pysty kaikkeen, joten tammikuussa 2017 ajellessani viidennelle koulutusjaksolle Ouluun, irtisanouduin vakityöstäni. Koulutukseni oli tuolloin jo maksettu sekä työstä tullut päätoiminen siis hieman ennen kuin edes olin valmis!

Päätös lähtemisestä Trainer4You:n koulutuksiin on kirjaimellisesti muuttanut elämäni. Verkostoni on laajentunut huomattavasti ja saan työskennellä viikottain upeiden, eri alojen ammattilaisten kanssa ympäri maata! Minusta on tullut päättäväisempi sekä varovasti voisi lupailla, että jopa järjestelmällisempi, vaikka on siinä vielä opittavaa! :D Kahden vuoden jälkeen alan huomata entistä paremmin omat kehittämiskohteeni sekä ne asiat, joita minun täytyy miettiä ja järjestellä uudelleen, jotta jaksan tehdä rakastamaani työtä sillä samalla palolla ja innolla, jolla aloitinkin.

Elokuussa juhlin yrittäjyyteni kaksivuotista taivalta. Ensimmäinen vuosi oli aivan hurja ja toinen vielä hurjempi! Toisen vuoden hurja meno on ollut hurjaa hieman eri tavalla. Ensimmäisenä vuonna sain valmentaa sydämeni kyllyydestä! Palveluni oli kotipaikkakunnallani uusi ja olin ainoa, joka tarjosi pt- palveluita. Toisena vuonna olen luonut lisää verkostoja ja päässyt mukaan huippuihin juttuihin, joista kuulet varmasti lisää myöhemmin! Muistathan käydä tilaamassa MillaFIT- uutiskirjeeni, niin et varmasti jää tulevista huippujutuista paitsi! Pääset menoon mukaan täällä. 

Mitä olen oppinut?

Nämä menneet kaksi vuotta ovat antaneet minulle rohkeutta. On huikeaa, kun huomaa, että uskaltaa vihdoin sanoa mielipiteensä ääneen! Tai ylipäänsä uskaltaa olla jotain mieltä! :D Rohkeutta on monenlaista ja minulle se on tällä hetkellä sitä, että uskaltaa olla ihminen. Ei tarvitse olla täydellinen, vaan on kuka on! Tiedän, että moni meistä naisista varsinkin kamppailee tämän kanssa päivittäin. Haluankin uskaltaa: uskaltaa olla asioista ja saavutuksista innoissaan tai iloinen. Haluan uskaltaa olla myös väsynyt tai epävarmakin ja sanoa sen ääneen. Uskallan olla enemmän oma itseni ja uskallan löytää itsestä uutta. Uskallan lähteä mukaan uusiin projekteihin, vaikka mieli koittaisi sabotoida kuinka!

Tuntuu, että olen löytänyt kutsumukseni. On sanoinkuvaamattoman siistiä, kun huomaa, että työlläni on oikeasti väliä. Työlläni on positiivinen vaikutus ihmisiin ja heidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa. Se on todella maagista, kun asiakkaassa syttyy ”the lamppu”. Se Hänen hyvinvointinsa kannalta, juuri siinä hetkessä tärkein oivallus, jota kohti olen häntä onnistunut viemään ja opastamaan. Kun asiakkaan eikä tarvitse enää hakea sitä ”seksikkäintä” ja nopeinta keinoa, vaan hän on OIKEASTI oppinut jotain, joka kulkee hänen mukanaan, vaikka muoti-ilmiöt ympärillä vaihtuvat.

Toki epäonnistumisia sekä huonoja päiviä mahtuu matkalle siinä missä ennenkin. Kun on itse vastuussa omasta yrityksestä, niin ne epäonnistumiset kolahtaa ehkä vielä kovemmin. Niistä on toivuttava nopeasti ja otettava opiksi. Täytyy myös kokoajan tarkkailla omaa jaksamista sekä arjesta palautumista, sillä kuormitus on nykyään erilainen kuin koskaan aiemmin. Kun alan omaan korvaani kuulostaa liian pessimistiseltä eikä mikään tunnu olevan hyvin, tiedän, että on aika levätä.

Olen siis oppinut menneen kahden vuoden aikana hurjasti! Olen oppinut uusia taitoja ja hankkinut uutta tietoa. Olen oppinut ihmisistä. Olen oppinut itsestäni. Olen oppinut yrittämisestä. Oppia on tullut niin hyvässä kuin pahassa ja se on NIIN loistavaa! Parasta – ja myös pahinta on, että vaikka välillä väsyttää, haluan silti oppia lisää!

Koukussa unelmien toteuttamiseen!

Olen sitä mieltä, että parhaiten pääset eteenpäin, kun juttelet rohkeasti omat haaveesi ääneen. Ei siis ihan kenelle tahansa, vaan sopivan henkilön sattuessa kohdalle. Koskaan et voi tietää, tuleeko kuulijastasi asiakas vai yhteistyökumppani! Eihän haaveiden ja toiveiden ääneen sanominen aina helppoa ole, jos pidät itseäsi ihan liian tavallisena. Sitäpä et kuitenkaan ole, vaan ainutlaatuinen! Tuollaisia edellä mainitun kaltaisia asioita meidän pitäisi sanoa itsellemme ihan joka päivä! Ensin sen voit vaikka aamulla kuiskata vessan peilille: ”Olen aika pakkaus!”. Jonkin ajan päästä voit kertoa puolisolle: ”Tiesitkö Rakkaani, millaisen kultakimpaleen olet itsellesi löytänyt?” Nämä nyt vaan sellaisina esimerkkeinä, jotka meidän kaikkien olisi ihan hyvä ajatella itsestämme! Keksit itsestäsi ihan varmasti myös parempiakin kehumisen aiheita! Pääasia, että uskot siihen itse, eikä oikeastaan millään muulla ole väliä!

Valmennukseni ovat menossa siihen, että ennenkaikkea haluan, että valmennettavani uskoo itseensä. Haluan, että hän pääsisi pois negatiivisesta ajattelusta sekä vaatimasta itseltään aivan liikoja. Tämä vaatii vuoropuhelua, eikä se ole aina kaikille helppoa. Kokonaiskuormituksen (treenit, arki, uni, ravinto, sosiaalinen elämä) on oltava oikeanlainen, etkä pysty vaan kuormittamaan itseäsi kokoajan. Kuminauhakin katkeaa, kun tarpeeksi venytetään, vai mitä? Ymmärrät varmasti itsekin, ettei siitä seuraa muutakuin paha mieli ja epäonnistumisen tunne. Koko elämän ympäri kääntäminen ei ole valmennuksen päätavoite. Tai oikeastaan aluksi on, mutta matkan varrella saadaan arki vastaan ja tavoitteesta tulee arkisempi ja helpompi toteuttaa. Tärkeintä on löytää arkeesi sopivimmat asiat, jotka tuottavat hyvää oloa ja tulevat jäädäkseen. Jos ainainen kokis vaihtuu veteen ja nolla liikuntakertaa viikossa vaihtuu kahteen kertaan, olet onnistunut! Jos vielä koet, että olosi on parempi, olet itsevarmempi, eikä aina väsytä. Valmennuksemme on ollut todella voittoisa!

Tätä postausta kirjoitellessani syttyi eräänlainen lamppu minullakin! Olen tehnyt itselleni diagnoosin: Olen koukussa unelmien toteuttamiseen. Sekä omieni, että vähän muidenkin. Toivottavasti saat tästä postauksesta yhtä paljon, kun minä sain sen kirjoittamisesta!

Ihanaa Kesän jatkoa!

Uusi teksti ilmestyy jälleen elokuun eka viikolla! :)

Usko itseesi!

-Milla-

Pssst!

Lue myös kesäkuun postaukseni, jossa muistelin pikkulapsiarjen kiireisyyttäni. Postaukseni pääset lukemaan tästä. Tsekkaa myös postauksen lopusta kuopukseni kanssa Sinulle ja lapsellesi tekemämme iloinen kesätreenivideo! :D

Blogini suosituin postaus esittelyäni lukuunottamatta on ollut postaus, jossa kerron oman elämäntapamuutokseni älyttömimmät virheeni. Toivon, että lukemalla sen, vältyt tekemästä samoja erheitä ja pääset ikäänkuin hyppäämään niiden yli! Postaukseen pääset tästä.

Ja vielä, kommentoisitko pääsinkö tavoitteeseeni? Saitko inspiraatiota?

Kiitos!

 

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

Milla Saarela

Milla Saarela, Millafit

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *