Uudet kuviot

Olen nyt viikon ollut toisessa harjoittelupaikassa. Täällä teen ihan perussoluviljelyä. Olen yhteistyökoulumme soluviljelylaboratoriossa, jossa siis tehdän myös tutkimuksia tutkimusryhmälle. Kasvattelin viikon aikana kahta solulinjaa, joille tein tutkimuksia. Tavat toimia ja ohjata ovat nyt paljon enemmän kuin Suomessa. Harjoittelijan ei oleteta olevan valmis toimimaan yksin. Olen hyvin pitkälti kahdestaan ohjaajani kanssa, onneksi hän on mukava, reilu ja hyvän englannintaidon omaava.

Täällä bioanalyytikon koulutuksessa voi valita kolmasta eri suuntautumisvaihtoehdosta. Farmakologinen-, tieteellinen- ja kliininenkoulutuslinja sisältävät samoja opintoja, mutta erilaisilla painotuksilla. Soluviljelyä on vähintään kahden viikon kurssi laboratoriossa, siihen teoriat lisäksi tietenkin. Meillä kun laboratoriotunnit jäävät siihen 3 päivään, tutustumispäivän lisäksi. Ja laboratoriopäiväkirjan pitäminen on ehdottoman tärkeätä ja siihen panostetaan. Päivittäin siihen tulee täytettyä kuusi sivua; kaikki tekemiset on kirjattava ylös ja selvitettävä miksi mitäkin tehtiin. Myös ohjaajani tekee omista toimistaan vastaavaa kirjaa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja omien tekemisten hiukan syvällisempi pohdiskelu ja kirjaaminen varmistavat että asia tulee opittua ja opettaja pystyy varmistamaan opiskelijan ymmärtäneen mitä oli tarkoitus tehdä.

Sain viime viikon perjantaina vihdoin aika-ajopyöräni tänne. Hiukan seikkailua ja vaivaa se vaati enemmän kuin oli tarkoitus mutta lopulta pyörä löysi ihan kotiovelle itsensä. Viime viikonloppu sisälsi kuitenkin kovaa treeniä maantiepyörän päällä. Lauantaina kävimme ajamassa huomisen kilpailun mäkiosuuksia ja viime sunnuntaina oli paikallinen pyöräkilpailu Ranskan rajalla. Ajoin kilpailun tehden paljon töitä. Tuulinen ja hiukan jopa mäkinen rata takasi rankan treenin edellisen päivän hiukan väsyttämille jaloille. Lopputulos ei ollut täysin tyydyttävä mutta treeninä hyvä ja antoi hiukan kokemusta aktiivisemmasta, jopa aggressiivisemmasta ajotyylistä.
Maanantain kevyemmän ajopäivän jälkeen pääsin tiistaina vihdoinkin oman vauhtitykkini päälle. Tiistaina velolla olo kolme derniä, joten aika-ajopyörällä oli aivan mahtava päästä ajamaan muutama vauhdikkaampi veto. Parasta. Tiistain jäljiltä jalat olikin komeasti hapoilla ja keskiviikkona oli taas luvassa tylsääkin tylsempää palauttavaa. Onneksi ”ensimmäinen fanitapaaminen” piristi tuota rullailua. Eli tapasin tuon 9-vuotiaan ja hänen isänsä. He saivat valokuvansa ja tyttö oli silminnähden ilahtunut, vaikka en kovin montaa sanaa flaamia vielä hänelle osannutkaan sanoa.
Huomenna ajan belgialaisen klassikkokisan, jossa tulee olemaan maailman tähtösiäkin lähtöviivalla. Toivottavasti sääolosuhteet eivät tarjoile haastavalle radalle entisestään lisähaasteita. Tuulta, mäkeä ja mukulakiveä on luvassa, mutta märkä mukulakivi antaisi lisähaastetta muutamaan ylämäkeen ja kaupunki osuuteen. Tavoitteena on pysyä mukana pääjoukossa ja päästä ehjänä maaliin.
Tänään viis luvassa vielä valmistavaa treeniä ja ruokaa. Kilpailu on suhteellisen aikaisin ja ensi yönä täälläkin vaihdetaan kesä aikaan, joten unta ja ruokaa tämän illan ohjelmassa. Sain kutsun yöpyä seurakaverini, jolla on huomenna syntymäpäivä, luona ja luvassa on siis ruualla juhlistettavat syntymäpäiväjuhlat. Klassinen lahja; paketti hyvälaatuista belgialaista suklaata. Se ainakin tehnee kauppansa.

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *