Uusille epämukavuusalueille eli kuinka menin uimahyppykurssille

570515167_6e18df23db_o

Kuvassa en todellakaan ole minä. Uimahallin kuvauskiellon takia en ottanut kuvia, vaan tämä on lainattu Flickristä Creative Commons -lisenssillä, kuvaajana Sancak Gülgen.

Kanssa-teräsmeduusani ja eräs suosikki-bloggaajistani, ihastuttava Fitness Führer aprokoi tuossa taannoin, uskaltaisiko ilmoittautua aikuisten uimahyppykurssille ja onko sieltä mahdollista ylipäänsä selvitä hengissä. Koska itse selvisin, päätin laatia todistajanlausunnon siitä, miten aikuinenkin voi opetella hyppäämään pää edellä kolmesta metristä ja selvitä siitä paitsi hengissä, myös ilman suurempia henkisiä tai fyysisiä ruhjeita.

Kävin siis tosiaan tässä elokuussa uimahyppyseura Tiirojen aikuisten uimahypyn alkeiskurssin (seikka, joka on huvittanut suuresti monia tuttaviani). Olin jo edelliskesänä Uimastadionilla kateellisena katsellut uimahyppyharrastajien treenejä hyppyaltaassa ja miettinyt, että siinäpä voisi olla aika metka harrastus. Talven tultua uintikerrat vähenivät rutkasti kesästä ja ajatus uimahypyistäkin hautautui jonnekin mielen pohjukoille.

Sitten viime toukokuussa ollessani töissä yliopistolla tuli työtiimissä puhetta siitä, mitä kukakin haluaisi harrastaa. Tuolloin mieleeni pälkähti yhtäkkiä vuoden takainen haaveiluni, ja totesin, että haluaisin kyllä joskus kokeilla uimahyppyä. Pikaisella googlailulla selvisi, että Helsingissä hyppykursseja järjestää ainakin Tiirat ja että ilmoittautuminen kesän kursseille oli parhaillaan käynnissä. Seuraavaksi huomasinkin ilmoittautuneeni aikuisten alkeiskurssille. Tuumasta toimeen on joskus sangen lyhyt matka.

Itse kurssi alkoi lopulta elokuun alussa Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Meitä oli 10 hengen ryhmä, ikäjakaumaltaan enemmistö lienee ollut 30 ja 40 ikävuoden väliltä, joskin pari nuorempaakin oli mukana. Kaksi kuitenkin jätti kurssin kesken alussa, joten yleensä paikalla oli kahdeksan innokasta, joskaan ei kovin taidokasta uimahyppynoviisia.

Kukin treenikerta kesti tunnin ja koostui puolen kuiva- tai permanto-osiosta ja puolen tunnin vesiharjoituksesta. Kuivalla lämmiteltiin ja tehtiin erilaisia kehonhallintaharjoituksia (päälläseisomisesta vatsalihaspitoihin ja kuperkeikoista trampoliinihyppyihin). Vesiharjoitukset luonnollisesti suoritettiin hyppyaltaassa ja ne koostuivat veteen hyppäämisestä eri asennoissa (doh).

Ihan ensimmäisellä kerralla emme nousseet uima-altaan reunaa korkeammalle. Alussa harjoiteltiin hyppäämistä ja veteen ponnistamista jalat edellä kädet kiinni kyljissä, josta edettiin kädet ojennettuina hyppäämiseen, ponnistukseen käsillä vauhtia ottaen ja pää edellä veteen menoon (tämäkin ihan aluksi polviasennosta altaan reunalla). Etenemistahti oli sopiva, jotta ehti kiinnittää huomiota vartalon asentoihin, katseen suuntaan ja muuhun kehonhallintaan hypyn aikana, mutta kuitenkin tarpeeksi ripeä, että tunsi koko ajan oppivansa uutta.

Seuraavalla tunnilla siirryimme metrin korkeuteen tekemään samoja hyppyjä kuin edelliskerralla. Seuraavilla viikoilla pääsimme myös hyppäämään kolmesta metristä (tätä korkeammalta ei alkeiskurssilla hypätty) niin pää edellä taittokaadosta (eli vartaloa taivuttamalla, ilman ponnistusta) kuin jalat ja selkä edellä. Kurssin viimeisillä kerroilla hypimme sitten enemmän ponnahduslaudoilta ja harjoittelimme esimerkiksi ponnistusaskelta ja pää edellä hyppyä ponnistukseen yhdistettynä.

Valmentajamme Veera oli tosi mukava ja sopivalla tavalla vaativa valmennettaviaan kohtaan. Hän jaksoi hyvin selittää, miksi mitäkin harjoitusta tehtiin, miten kuivaharjoitukset liittyivät uimahyppyihin ja miksi oikeat asennot olivat tärkeitä. Hän kiinnitti huomiota vartalon asentoihin ja antoi palautetta koukussa olevista nilkoista tai löperöstä keskivartalosta. Toisaalta koutsaus oli myös ymmärtäväistä. Toki kun kyseessä on uimahyppykurssi, voitaneen olettaa, että jokainen osallistuja ymmärtää, että veteen on hypättävä. Kuitenkin liikkeissä edettiin vähän kerrassaan ja edellistä harjoitusta sai tehdä niin kauan, kunnes halusi siirtyä seuraavaan vaiheeseen (itse tietysti olen sen verran kaaho luonteeltani, että siirryin eteenpäin heti kun vain sain valmentajalta luvan). Kuivaosiossa taas tehtiin kyllä juttuja, joita moni osallistuja ei omien sanojensa mukaan ollut tehnyt sitten ala-asteen (esimerkiksi kuperkeikkoja tai päälläseisontaa), mutta näiden kanssa valmentaja auttoi kaikkia, jotka kokivat apua tarvitsevansa. Todella kivaa oli myös se, että jokainen hyppääjä sai valmentajalta palautetta jokaisen hypyn jälkeen ja vinkkejä siihen, miten hyppyjä voisi parantaa tai mikä oli mennyt vikaan.

Omasta mielestäni pärjäsin kurssilla oikein kelvollisesti. Olen melko kylmäpäinen (tai vaihtoehtoisesti vähän yllytyshullu), joten uskallus ei ollut tälläkään kertaa ongelma. Kehonhallintani on ihan kelvollista ja kiitos paitsi CrossFitin myös voimistelutuntien, sujuivat lämmittelyn punnerrukset ja kuperkeikat helposti (olen tottunut normaalilla CF-tunnilla siihen, että eritoten jossain punnerruksissa olen vähintäänkin keskinkertainen äheltäjä, joten oli hiukkasen outoa kuulla kehuja punnerrustekniikasta ja -voimasta). Hankalaa oli kuitenkin omaksua juuri uimahypyille tyypillisiä liikeratoja ja juttuja. Esimerkiksi painonnostossa kohdistan katseen aina suoraan eteen tai hivenen yläviistoon. Opin ehkä vasta viimeisellä uimahyppykurssin viikolla katsomaan oikeaoppisesti alaviistoon.

Kokonaisuutena uimahyppy oli todella hauskaa, ja ehdottomasti suosittelen kokeilemaan, jos laji yhtään kiinnostaa. Harrastus vaatii uskaliaisuutta ja vartalonhallintaa, mutta juuri nämä ominaisuudet siinä myös kehittyvät. Alkeiskurssi oli sopivan, mutta ei liian ”alkeis”. Aloitettiin ns. ihan alusta (tai en keksi, miten enemmän alusta voisi aloittaa kuin jalat edellä altaan reunalta hyppääminen), mutta edettiin suhteellisen nopeasti.

Raha- ja aikatilanteen takia en pystynyt ilmoittautumaan jatkokurssille (aikuisille järjestetään vähänlaisesti jatkokursseja, ja kaikki tämän syksyn kurssit olivat sellaisiin aikoihin, etten olisi läheskään joka kerta päässyt paikalle, jolloin tuntui kirpeältä maksaa koko lukukauden kurssimaksua). Toivon kuitenkin, että kevätpuolella aikataulut ovat hieman suotuisammat, jotta silloin pääsisin kerran viikossa hyppäämään. Kesäisin uimahyppykursseja järjestetään myös Uimastadionilla, ja ajattelinkin, että ensi kesänä voisin osallistua stadikalla järjestettävälle harrastekurssille.

Mites lukijakunta, mitä uutta olette viime aikoina kokeilleet? Suosituksia uusista jännistä lajeista myös vastaanotetaan!

Avainsanat: , , ,

Miia Kirsi

Miia Kirsi

Miia on reilu kolmikymppinen pääkaupunkilaistunut humanisti ja tavoitteellisesti treenaava CrossFit-harrastaja.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *