Vaasan GP-kisat

Joskus haluaa vaan vajota maan alle syvään kuoppaan ja unohtaa kaikki urheiluun liittyvät asiat.

Tälläinen hetki tuli Vaasan GP-kisojen aamujaksossa 100m vapaauinnin jälkeen. Tulostaulu näytti ajaksi 1.00. jotain (en edes muista kymmenyksiä, koska yritän vaan unohtaa koko tapahtuman), joka on minulle ihan sairaan huono aika. Henkisesti on todella rankkaa uida aika, joka on päälle minuutin. Olisi edes 59,99. Pääsin kuitenkin finaaliin. Hetken aikaa mietin tosin finaaliuinnin peruuttamista. Verryttelyn aikana sain kuitenkin koottua itseni ja ajattelin, että ei se ainakaan tuosta enää huonommin voi mennä. Lisäksi aika monella muulla uimarilla oli yhtä takkuista kuin minulla, joten en ollut yksin huonon fiilikseni kanssa. Finaaliuinti meni paremmin mutta ei kuitenkaan niin hyvin, kuin olisin odottanut ennen kilpailuviikonlopun alkua.

Nyt onkin aikamoinen matka päästä ylös tästä syvästä kuopasta. Henkisesti on tosi rankkaa, kun ei kulje ja sitä miettii, miksi oikein teen tätä hommaa. Onneksi minulla on hyvin ymmärtäväinen valmentaja, jolle voin kertoa suoraan, jos on vähän vaikeaa. Sitten voimme yhdessä mitettiä, mitä teemme. Voisko esimerkiksi treeniä muuttaa yms. Kun uinti ei maistu, minulle on erittäin tärkeää, että voin urheilla ja harrastaa kaikkea muuta – ilman minkäänlaista tulostavoitetta. Ihan vain sen takia, että urheilu on kivaa ja siitä tulee hyvä mieli. Nyt siis koitan fiilistellä muita lajeja vähän aikaa ja ehkä se uinti-innostus tulee pian takaisin!

–

Kisakynnet piristivät viikonloppua.

Avainsanat: kilpailut, Kynnet, uinti

Linda Laihorinne

Kirjoittaja on 29-vuotias kilpauimari, joka edelleen pistää nuoremmat kilpasiskot koville. Linda on kokenut arvokisakävijä, EM-kisoihin hän on osallistunut yhteensä 6 kertaa. Yhdet MM-kilpailut hän on myös nähnyt kisa-altaan puolelta. SM-kisa-altaasta reppuun on kertynyt lukuisia mestaruuksia sekä iso kasa himmeimpiä mitaleja.