Vaatteet on mun aatteet

Pyöräilijän rusketusrajat ovat pieni kosmeettinen ongelma kun siviilielämä kutsuu juhliin ja pukeutumaan olkaimettomaan tai selän paljastavaan mekkoon. Siksi olenkin tässä aurinkoisina päivinä lenkille lähtiessäni pukenut päälleni Castellin ”tyttö-paitoja”, koska maaliskuussa Mallorcalta hankkimani rajat koristavat komiasti hauiksen ympärystää. Sinänsä rusketusrajat eivät minua haittaa mutta faktaa on myös se että jälkeenpäin katsotuissa valokuvissa ne näyttävät hölmöiltä ja kun vaatevalikoimista kerran löytyy nättejäkin vaatteita joilla lenkin ajaminen onnistuu ihan yhtä mallikkaasti niin miksi en niitä käyttäisi. Huvitusta itselleni on aiheuttanut muut pyöräilijät, jotka tulevat vastaan. Olen nimittäin huomannut että tyttö-paita päällä muut pyöräilijät eivät tervehdi! Muutenkin harrastajamäärien kasvaessa tervehtiminen on selvästi vähentynyt mutta itse pyrin joko heilauttamaan tassua tai pienellä nyökkäyksellä. Tervehtiväthän motoristi, karavaanarit, ja kerran minin kyydissä istuneen kokemuksella, myös minikuskit tervehtivät kaltaisiaan. Olenko jotenkin toisarvoinen pyöräilijä jos silloin tällöin puen päälleni logottomat vaatteet? Pitäisikö minunkin lakata tervehtimästä niitä pyöräilijöitä, jotka ajavat minun mielestäni kelvottoman merkkisellä fillarilla? Käsittääkseni kuitenkin kyykkypyörällä ja harrikalla kulkevatkin tervehtivät toisiaan. Olenpa joskus siviilivaatteissakin ajellessani ”vahingossa” tervehtinyt vastaantullutta pyöräilijää, mutta samainen pyöräilijä tulikin sittten useampana aamuna vastaan likimain samassa kohdassa joten siitä tulikin sitten tapa; tänä päivänä en enää aja samasta kohdasta yhtä säännöllisesti mutta tunnistan kyllä tämän mukavasti hymyilevän herrasmies pyöräilijän reittiemme risteytyessä muuallakin. Toisekseen olenpa joskus saanut kiitosta ihan keskustelufoorumilla kun ystävällisesti tervehdin vastaantullutta fixi-pyöräilijää, vaikka oma fixini olikin varustettu aika-ajotangolla ja levykiekolla. Selvästikin ilahdutin vastaantulijaa, eikä se maksanut minulle kuin pienen pään liikkeen mutta antoi toiselle hyvän mielen loppu päiväksi, jopa niin että hän jaksoi siitä ihan tekstin raapustaa. Jos siitä jotain koitui minulle niin sainhan itsekin siitä hyvän mielen. :)

 

Toki ymmärrän hyvin että mikäli on juuri ajanut tuntikausien lenkin kuntoaan uhmaten, verensokeri paukuttaa pakkasella ja naaman puna on jo muuttunut valkeaksi kalpeudeksi niin voi olla hankala huomata toista pyöräilijää, mutta hieman epäilen että 70% vastaantulleista pyöräilijöistä omaisi tälläisen lähihistorian.

 

Ja vielä, voin luvata, että heti kun korkokenkiin saa klossit pohjaan niin minut ainakin voi sitten tavata lenkiltä ihan korkkareissakin!

Avainsanat: ,

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *