Välillä Belgiassa

Taas sain laukut pakattua ja kuljetettua itseni ja fillarit takaisin tänne Belgiaan. Täällä minua olikin vastassa mukavan kostea sää ja +25 astetta lämmintä. Mukavan nihkeää!! Saavuin torstai-iltana ja perjantaina hyppäsin vain hetkeksi rullille, silti sain kulutettua päivän yllättävän nopeasti kirjoittelemalla Signaturen www-sivuille päivitettyä ja uutta tietoa. Jännästi huomasin nauttivani siitä, vaikka en koskaan itseäni minään runoniekkana ole pitänytkään. Vaihtelu virkistää. Ja kyllä, se oli jälleen yksi tapa vältellä opinnäytetyön kirjoittamista. En ole siitä aiheesta liiaksi stressiä ottanut vaikka tiedän että se olisi syytä saada syksyllä pois jaloista, mutta kuten opettajani sanoi ”tässä tapauksessa on selvästi paljon muutakin kuin koulunkäyntiä”. Miten sitä onkin onnistunut keräämään itselleen niin paljon tekemistä.. Silti olen onnistunut pitämään kiinni periaatteestani; jos se ei ole kivaa; älä tee sitä. Tietenkin siivoaminen yms. pakolliset toiminnat ovat erityisvapautuksessa tuosta periaatteesta. Tiedän että opinnäytetyölle ja muille kouluhommille on aikansa ja paikkansa, mutta se tulee kohdallani olemaan enemmän syksyllä.
Ajoin viikonloppuna täällä kaksi pikkukisaa joissa molemmissa päätähtäimenä oli vain muistutella itseä siitä kuinka siellä porukassa ajetaan, jotta ensi viikon Tour de Bretagnessa voisi sitten keskittyä kisaamiseen. Viikonlopun kisat menivät mukavasti; ei kolareita, rengasrikkoja, tms. sijoitukset pääjoukon etupäässä ja sain kisoista tehtyä omaan kalenteriin sopivat treenit. Rullat olisi pitänyt tuoda tänne jo aiemmin, huomasin sen Suomessa käydessäni että pyöritys on nyt heikentynyt. Lisäksi rullilla ajaminen on kivaa!! Nopeasti jalan on saanut kuitenkin pyörimään, vaikka tänään pyörittelinkin väsyneellä jalalla, liikkui se ihan eri tavalla kuin viikko sitten. Tiedän ettei rullilla ajaminen sovi kaikille mutta itselleni se näyttää toimivan. Toivottavasti tulokset näkyvät myös loppukesän kisoissa!
Loppukesän kisakalenteri näyttää vielä hiukan sekavalta, kun en oikein tiedä missä maassa sitä pitäisi milloinkin olla, mutta aika näyttänee. Seuraava paluulentoni Suomeen on jo viikon päästä. Tänne tullessani vasta ymmärsin mitä kaikkein eniten Suomesta olin kaivannut; luontoa ja metsää. Vaikka en päivittäin metsissä samoilekaan, on silti luonnos ja metsien oleminen lenkkireittien varrella jotenkin aliarvostettua. Lentokoneesta katsoen ymmärsin mitä eräs belgialaispoika tarkoitti kertoessaan vihaavansa belgialaisten tapaa rakentaa joka paikkaan. Ylhäältä katsottuna joka paikassa menee tie, on taloja ja metsää on kovin, kovin vähän. Täällä moottoritie menee jokaisen isomman kaupungin välillä ja kaikki kolme kaistaa ovat hyvin käytetty. Pyöräkisoihin kaikki tulevat aina omalla kyydillä, hyvin harvoin näkee kaksi kuskia samassa autossa. Tästä kiitos ja kumarrus että Suomessa on toisin; pääsääntöisesti näkee että kisapaikalle tullaan yhteiskyydein. Eikä kyse ole bensanhinnasta, koska täällä eilen E95 maksoi 1,695€, vaan ehkä pienoisesta laiskuudesta. Omalla kyydillä on aina hieman helpompi tulla ja mennä.
Asustelen nyt täällä maaseudulla tiimikaverini vanhempien talossa. Toissapäivänä auringon helottaessa oli ilmeisesti lannoitus päivä koska lämmin lannan tuoksu alkoi heti aamusta ja jatkui iltaan asti. Seuraavan yön sade kuitenkin painoi maahan tuon tuoksun. Tänään perheen äiti laittaa simpukoita, koska viikonloppuna kävi ilmi, etten ole niitä täällä ollessani maistanut. Pihvi on kuulemma varmuudeksi varattuna. Simpukat syödään perinteisesti, kuinkas ollakaan, ranskalaisten perunoiden kanssa!
Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kommentit (0)

Kaikkien kommenttien tarkastus on käytössä. Ethän siis lähetä kommenttiasi useampaan kertaan, kiitos.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *